IRC-Galleria

Quatermass

Quatermass

This is not a beak, my lovely child. It is a claw! For I am the finger!

Selaa blogimerkintöjä

Lisää piirtopöydän opetteluaKeskiviikko 26.09.2012 19:34

Tähän asti eniten vaivannäköä vaatinut piirustukseni appelhofvonbrassbridge.jpg

Ei varmaan uskoisi että tuohon meni kahtena iltana yhteensä yli kuusi tuntia, ja enemmän jos lasketaan muinoin muistikirjaani tuhertama luonnos johon tämä perustuu. Pelkästään taustaan meni yli kaksi kolmannesta ajasta. Näppärämpi piirtäjä pyöräyttäisi sen hetkessä. Mutta opettelua tämä vasta on, ja pari viikkoa sitten en osannut vielä tämänkään vertaa. :)

Eräänä päivänä DiscworldMUDissaMaanantai 24.09.2012 16:41

[Hatchet and Entrail]

This looks like a very rough joint. On one wall hangs a hatchet stuck in an entrail. This would indicate that these surroundings are probably the pub known as the Hatchet and Entrail. There is a large, bloodstained counter against the far wall, where a drink could be ordered. All around the place, large groups of rugged-looking trolls, dwarfs and human patrons sit at their tables, sometimes giving you brief unwelcoming glances. There is a broad stairway leading to a large balcony that overlooks the bar.
There are two obvious exits: up and southwest.

A muscular dwarf fighter, a stocky human fighter, a mean human fighter, a fat troll fighter, an angry troll fighter and an angry dwarf fighter are standing here.

The mean human fighter grunts.
A smiling warrior arrives from above.
The door bursts open, and a cloud of dust fills the room.
As the dust settles, a dark figure becomes visible.
A mystical samurai steps into the room, nodachi drawn. A silence falls quickly over the crowd.

The angry dwarf fighter, the angry troll fighter, the fat troll fighter, the mean human fighter, the stocky human fighter and the muscular dwarf fighter loudly say: It's a samurai! Let's get 'im!

The smiling warrior exclaims: Ha, ha!

The samurai exclaims: So be it then. Yu shall die today at the hand of Suramushu!

The angry dwarf fighter moshes up against the samurai violently.
The fat troll fighter moshes up against the samurai violently.
The mean human fighter pounces on the samurai.
The samurai slices his nodachi into the mean human fighter's right arm.
The angry dwarf fighter nicks the samurai's left arm with his two-handed axe.
The samurai slices his nodachi across the fat troll fighter's right foot but his skin absorbs some of the blow.
The mean human fighter grabs you!
The mean human fighter slices at the samurai with her bastard sword.
The fat troll fighter hits the samurai in the left leg with his wooden club.
The angry dwarf fighter chops the samurai's left leg with his two-handed axe.
The samurai impales the mean human fighter's head on his nodachi.
The fat troll fighter grabs the samurai!

... tässä vaiheessa päätin kohteliaasti poistua paikalta ja jättää korstot selvittämään asioita keskenään.

Bamboo päivitysSunnuntai 09.09.2012 04:07

Eilen jo päätin lukita koko tabletin kaappiin ikuisiksi ajoiksi, mutta tänään päätin kokeilla vielä kerran. Gimp ei yhäkään suostunut yhteistyöhön, mutta asensin SmoothDrawin, ja sillähän tuo tikku toimii kuin unelma.

Enää ei tarvitse tehdä muuta kuin opetella piirtämään. :D Kas tässä tunnin aherrus, Chris Redfield:

chrisnaked.jpg

chrisclothed.jpg

Apua wacomin kanssaLauantai 08.09.2012 01:26

Osaisiko joku neuvoa kuinka Wacom Bamboo Pen & Touchissa saa paineentunnistuksen toimimaan? Ei toimi Gimpissä, eikä myöskään wacomin omissa pikku esittelyohjelmissa.

Nopean googlailun perusteella hyvin monella on sama ongelma, mutta en ole löytänyt vielä yhtäkään toimivaa neuvoa.

[Ei aihetta]Perjantai 07.09.2012 03:58

War... War never changes.Maanantai 03.09.2012 23:46

Fallout: New Vegas pelattu läpi. Itken. Tärisen. Nauran. Ajattelen tekojeni seurauksia.

Hyvin epätodellinen olo. Tunnen kuin olisin elänyt juuri kokonaan toisen elämän. Tämä on jotain mitä pelit voivat parhaimmillaan saada aikaan. Kirjat ja elokuvat myös, jossain määrin, mutta pelkästään interaktiivinen tarinankerronta voi todella imaista sisäänsä tällä tavalla.

Puuh... nyt lisäosia kokeilemaan. Ehkä selvittämään tämän mysteerisen radiolähetyksen alkuperä. Tämä kappale on kummitellut päässäni monta päivää:

Normipäivä varkaiden killassaSunnuntai 02.09.2012 10:01

DiscworldMUD

Tatiana Leasbreda tips her hat at you stylishly.

You tip your monocle at Tatiana Leasbreda stylishly.

Tatiana Leasbreda tips your purse into her pocket stylishly :)

You remote to Tatiana Leasbreda: Appelhof von Brassbridge laughs so hard he fells off his chair. The laughter turns into crying when he remembers his purse is gone!

Tatiana Leasbreda returns your purse apologetically. She doesn't return the money though.

You remote to Tatiana Leasbreda: Appelhof von Brassbridge cries some more, but this time they're tears of joy for witnessing such a healthy thieviness. Surely the Guild has a bright future.
Nobody who wasn’t down there will ever really understand. Not even those who shook our hands when we left. Not even those who welcomed us back with mighty hugs and no conception whatsoever what it was like to sit there watching the life bleed out of a man whose throat you’d cut so you could go on, undetected, to murder some other poor boy whose bad luck had placed him in your path at the wrongest time possible in the entire history of the human species. So that someday, somewhere far away, some woman would cry because she no longer had a son.

Glen Cook - Angy Lead Skies

Pimeä lusmuiluhetkiKeskiviikko 30.05.2012 22:54

Aloin lukemaan Long Dark Teatime of the Soulia pitkästä aikaa, ja ensimmäistä kertaa englanniksi. Viime lukukerralla kielitaitoni ei ollut vielä tarpeeksi hyvä, mutta nyt se jo kestää. Kyllä tämä menetti suomennoksessa jotain.

Nyt on muutenkin hyvä aika lukea se taas, koska olen viime aikoina miettinyt paljon lusmuilua, ja Dirk Gently on yksi lusmuimpia päähenkilöitä ikinä.
Jostain syystä lusmuilu viehättää minua hyvin paljon, olkoonkin että se on syy suurimpaan osaan maailman ongelmista ja maailmantalouden kantava voima. Ihmiskunnan yhteinen lusmuilu on masentavaa, mutta kun tarkastelee yhtä kekseliästä yksilöä joka yrittää helpottaa omaa taakkaansa kaikkien muiden kustannuksella, se.. no, se on yhtä perseestä mutta jollain syvällä ja vaistomaisella tavalla se silti vetoaa minuun.

Minä olen sen kaltainen tyyppi joka näkee hyvin paljon vaivaa vältelläkseen jotain epämukavaa puuhaa, täysin tietäen että lopulta se on kuitenkin tehtävä ja tulee olemaan monin verroin ikävämpää. Kasaan tavaroita sohvalle ja pöydälle sen sijaan että järjestäisin niitä omille paikoilleen. Kun haluan käyttää sohvaa, siirrän tavarat sängylle. Vasta kun tässä siirto-operaatiossa alkaa olla kohtuuttoman paljon vaivaa, alan oikeasti siivoamaan.

Voisin antaa lukemattomia muita esimerkkejä, mutta koska en ole fiktiivinen henkilö vaan asun samalla maapallolla teidän kaikkien kanssa, luulen että saisin vain hampaita kiristymään ja veitsiä teroittumaan.

Siirtääkseni huomion omista synneistäni lainaan pätkän tuosta kirjasta:


With his resolve well stiffened Dirk stepped back out of the newsagent's into the nippy air of the street and strode off.
"Ah, I expect you'll be wanting to pay for that paper, then, won't you, Mr Dirk, sir?" said the newsagent, trotting gently after him.
"Ah, Bates", said Dirk loftily, "you and your expectations. Always expecting this and expecting that. May I recommend serenity to you? A life that is burdened with expectations is a heavy life. It's fruit is sorrow and disappointment. Learn to be one with the joy of the moment."
"I think it's twenty pence that one, sir", said Bates, tranquilly.
"Tell you what I'll do, Bates, seeing as it's you. Do you have a pen on you at all? A simple ball-point will suffice."
Bates produced one from an inner pocket and handed it to Dirk, who then tore off the corner of the paper on which the price was printed and scribbled "IOU" above it. He handed the scrap of paper to the newsagent.
"Shall I put this with the others, then, sir?"
"Put it wherever it will give you the greatest joy, dear Bates, I would want you to put it nowhere less. For now, dear man, farewell."
"I expect you'll be wanting to give me back my pen as well, Mr Dirk."
"When the times are propitious for such a transaction, my dear Bates," said Dirk, "you may depend upon it. For the moment, higher purposes call it. Joy, Bates, great joy. Bates, please let go of it."
After one last listless tug, the little man shrugged and padded back towards his shop.

Maailma ei riitäTorstai 24.05.2012 20:53

Ihmisenä olemisen suurimpia kirouksia on omata tarpeeksi tietoisuutta ymmärtääkseen, mitä ei voi saavuttaa. Katsoa tähtiin ja ymmärtää, miten saavuttamattomia ne ovat, miten suuri osa universumin ihmeistä jää meiltä ikuisesti näkemättä.
Tai ihailla toista ihmistä joka on yhtä saavuttamaton kuin nuo tähdet, kuvitella millaista elämä voisi olla jos vain...

Siinä on syy miksi meillä on pahiksia, väitän. Se on tuo tunne, tuo mielen nyrjäyttävä ymmärryksen hetki joka - jos ei aja itsemurhaan - saa miehen kasvattamaan pitkät viikset ja pujoparran, ja kanniskelemaan keilapallon muotoista pommia jossa on pääkallon kuva. Tuo tunne joka ajaa naisen käkättämään hullusti ja rakentamaan mökkinsä piparkakusta. Joka saa lapsen kasvamaan aikuiseksi kannibaalimurhaajaksi, ja taidemaalarin ryhtymään pelätyksi ja vihatuksi valtakunnankansleriksi.

1969807-star_wars_emperor_throne_room_7256.jpg

Tietysti... Viisas kääntää katseensa siitä mitä ei voi saada, siihen mitä hän voi saada ja mitä hänellä jo on, eikä kuuntele hulluuden kutsua.
Minä tiedän tämän, minun täytyy tietää koska kirjoitan näitä sanoja, mutta välillä on niin vaikea pitää viisaat opetukset mielessä. Viikset tahtovat kuin huomaamatta kasvaa pahismaisiin pituuksiin, hullu nauru kumpuaa kutsumatta kurkusta, ja alkaa tehdä mieli rakennella tuomiopäivän laittteita joilla piinata ja kiristää kansakuntia.

Toisaalta, en kuitenkaan vaihtaisi tätä hulluutta pois, koska juuri nämä kateuden, kaihon ja riittämättömyyden tunteet ovat minulle se voima, joka on ajanut minut kirjoittamaan. Kun tämä maailma ei riitä, kudon sanoilla toisia maailmoja joissa kaikki on mahdollista. Ja ehkä joskus muut kaltaiseni löytävät maailmoistani suojapaikan, kuten minä olen löytänyt niin monista muista fiktiivisistä maailmoista. Ja ehkä se vuorostaan innostaa muita punomaan fiktiota.

Parempi sekin kuin sitoa naisia junaraiteelle ja pyrkiä valloittamaan maailma kuolemansäteillä uhaten.