IRC-Galleria

Quatermass

Quatermass

This is not a beak, my lovely child. It is a claw! For I am the finger!

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Keskiviikko 30.10.2013 15:40

"Now, Chemist M, you are going to build me an evil army... An evil, unstoppable army! An evil unstoppable army... of zombies! On zombie island!! IN SPACE!!!"
-Adolf Hitler



Axe Cop - 5-vuotiaan mielikuvituksesta, ammattilaisten toteuttamana.

Yritän tehdä juttujaMaanantai 28.10.2013 21:46

Keskittymiskyky ei riitä mihinkään yhteen asiaan niin yritän aina kaikkea pientä ja sitten turhaudun jokaisen asian parissa erikseen.

Äänitin taas yhden lyhyen pätkän (joku kirjoituskurssin lyhyt harjoitus - en yhtään muista mikä aiheena oli, luultavasti sovelsin omiani): https://dl.dropboxusercontent.com/u/65536448/lihaa.mp3
Pääsin harjoittelemaan hähähää-ääntäni. Paremman mikrofonin voisi hommata joskus.

Sarjakuvan väsääminen on myös ollut pitkään mielessä - olisipa vain piirtäminen yhtä helppoa kuin kirjoittaminen. Juonta on jo pitkälle päässä, mutta kun yhteen sivuun menee kolme päivää niin tajusin jo aika aikaisessa vaiheessa että tästä ei tule mitään. Tein kuitenkin sivun melkein valmiiksi harjoituksen vuoksi: http://i.imgur.com/RzXqlAO.jpg?1



Tapani mukaan alan aina kiiruhtamaan loppumetreillä ja jätän viimeistelyt tekemättä. Puhekuplien piti kaikkien olla samanvärisiä, melkein valkoisia, ja tekstiäkin olisi pitänyt siistiä, mutta huomiokykyni siirtyy toisaalle aina viimeistään siinä vaiheessa kun jokin on melkein valmis.

Seuraavaksi ajattelin opetella ampumaan tulipalloja käsistäni tai sitomaan kengännauhat niin että ne eivät aukea kesken kävelyn.

Mustapukuinen mies kulki yli autiomaanKeskiviikko 16.10.2013 20:23

Olen ollut jonkin aikaa siinä käsityksessä että kukaan alle 50-vuotias ei pukeudu kunnolla. Tänään jouduin tarkistamaan käsityksiäni.

Antakaahan kun kerron teille tarinani...

Olin ylittämässä katua, matkalla apteekkiin kaikenlaisia huumeita ostelemaan, kun kauempana tumma hahmo varjosti aurinkoista kävelytietä. Siristin silmiäni nähdäkseni paremmin. Aivan hämmästyttävän tyylikkäästi pukeutunut nuori mies käveli minua kohti. Musta takki liehui komeasti, ja oli mustat saappaat, mustat housut, musta liivi, musta kauluspaita, musta lierihattu, ja hienoina yksityiskohtina punainen huivi kaulalla ja hopeinen kellonvitja liivissä.

Saatoin tuijottaa, sillä hän nosti kättään ja kosketti hattunsa lieriä. Hatuttomana en voinut vastata tervehdykseen kuin nyökkäämällä. Sitten ylitin tien ja katosin apteekkiin.

Mömmöt ostettuani marssin kauppaan, toivoen että näkisin vielä vilauksen tuosta tyylikkäästä muukalaisesta. Suuri oli iloni kun näin kävi, ja osuimme vielä vierekkäisiin kassajonoihin! Tarkkailin häntä estoitta, ja hän tarkkaili takaisin. Hänen täytyi olla minua ainakin pari vuotta nuorempi, mutta arvokkuutensa puolesta olisi voinut olla tuplasti vanhempi. Kassalle päästyään hän nosti kassaneidille hattua! Jälleen murehdin omaa hatuttomuuttani.

Kassan jälkeen tapasin hänet kaupan ovella, ja kehuin tyylikkäitä vaattteita.
"Kiitos. Huomasin että tekin olette varsin elegantti", hän vastasi. Keskustelimme hetken vaatteista, ja totesimme että molemmat olemme kasanneet vaatepartemme enimmäkseen kirpputoreilta. Hyvästellessämme hän kohotti jälleen hattuaan. Mainio ele.

En tullut kysyneeksi muukalaisen nimeä, enkä tiedä törmäänkö häneen enää, mutta maailma tuntuu silti mukavammalta paikalta kun tiedän, että tuolla jossain hän kulkee ja vaikuttaa charmillaan ympäröivään maailmaan.

Kahvista ei tingitä edes Kuoleman edessäPerjantai 11.10.2013 04:08



Roteva ruumiinrakenne, pukeutuu hyvin, arvostaa kahviaan. Saatoin ihastua.

[Ei aihetta]Perjantai 11.10.2013 02:25

http://www.hs.fi/matka/Onko+meill%C3%A4+Suomessa+v%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%C3%A4+oopiumia/a1365747092941

"Ehkä meillä olisi hauskempaa, jos kansamme oopiumia olisi ollut väkipakolla iskostetun kristillisyyden sijaan kalevalainen usko."

[Ei aihetta]Keskiviikko 02.10.2013 16:36

Dear Mr. Brown,
One day I’ll be you and
Although I’m only eight now,
You need to hear my rules
Never stop playing
Never stop dreaming and
And be careful not to
Turn into what I’d hate




Mikä on aika hyvä elämänohje kaikille. Paitsi niille jotka oikeasti haluavat elää vakavasti ja olla mieluummin postimerkinpainajia tai laatikkotehtaan liukuhihnanvalvojia kuin ilmalaivapiraatteja.

ProjektiTiistai 10.09.2013 23:23

Kirjoituskurssilta on jäänyt vihkoon valtavasti tarinanpätkiä, ja sain hiljattain pähkähullun idean: voisin tehdä niistä lyhyitä kuunnelmia. Tässä ensimmäinen yritys: https://dl.dropboxusercontent.com/u/65536448/loppu.mp3

Palautetta saa antaa. Tiedän että ainakin artikulointia voisi opetella.

(ei, en ole harkinnut kuolevani lähiaikoina tai mitään. tuo nyt vain sattui olemaan vihkossa ensimmäisenä.)

[Ei aihetta]Tiistai 03.09.2013 11:24

Siltä varalta että joku on missannut tämän artikkelin, mainostan: http://www.hs.fi/elama/Juuso+Kekkosen+tytt%C3%B6yst%C3%A4v%C3%A4st%C3%A4+tuli+poikayst%C3%A4v%C3%A4/a1377665589252?ref=hs-art-top-3

Vaikka välillä meinaa mennä usko maailmaan ja etenkin suomeen, niin se kuitenkin palautuu aina tällaisten pienten juttujen ansiosta. Ihan vain siksikin että elämme jo aikoja jolloin tuosta aiheesta voi kirjoittaa noin kiihkottomasti ja asiallisesti. Vaikka ihan varmasti monessa kodissa kyllä nyt kiihkoillaan ja imetään kahvia sieraimiin kun herneet loppuivat.

Vielä on tietty ihan vitun pitkä matka, ja kaikenlaisia ikäviä lieveilmiöitä tulee esiintymään, johtuen ihmisten taipumuksesta mennä kaikessa ääripäistä toiseen (esim. heterofobia ja muu "positiivinen" syrjintä), mutta lopulta aallot tasoittuvat ja uskon että maailma on muuttumassa liberaalimpaan ja avomielisempään suuntaan. Ehkä joskus 100 vuoden kuluttua jokaisen vähemmistöryhmän ei tarvitse erikseen taistella paikkaansa yleiseen hyväksyntään, vaan on ihan itsestäänselvyys että silkka erilaisuus ei ole syy vihaan.
Alan joskus seuraamaan jotain fiktiota hyvin pienistä syistä. Luin joskus aikoinaan Soul Eaterista jossain ja se ei kuulostanut kiinnostavalta. Sitten kuulin hiljattain että ihana Laura Bailey on englanninkielisten ääninäyttelijöiden joukossa - pitihän se katsastaa. Ja tykästyin pirusti.

Premissi on pöhkö: demonit uhkaavat maailmaa, joten itse Kuolema on perustanut koulun jossa hän opettaa porukkaa taistelemaan näitä vastaan. Kuolema tykkää lyödä ihmisiä. Kuolemalla on poika nimeltä Death the Kid.

Hahmot ovat pintapuolisesti tyypillisiä naurettavan cooleja animesankareita, mutta ihanan viallisia sellaisia. Death the Kid on symmetriaan pakkomielteisesti suhtautuva perfektionisti. Jos tukka ei ole justiinsa hyvin, hän tuntee itsensä hirveäksi epäonnistujaksi.

Suurenmoinen Black Star on mahtavan leuhka ja itsevarma, ja täysin sokea ajatukselle että voisi olla olemassakaan jotain mihin hän ei pystyisi. Faktat eivät horjuta hänen määrätietoisuuttaan tippaakaan.

Kivaa on myös se, että tässä ei hukata aikaa paskanjauhantaan siitä, miten pareina työskentelevät hahmot voitttavat toistensa luottamuksen. He ovat tunteneet toisensa jo hyvän aikaa ja luottavat toisiinsa valmiiksi, hyvä. Jännitettä voidaan tehdä oikeasti kiinnostavista asioista.

Tässä on myös hirveät määrät animelle tyypillistä sekoilua, jota yleensä en jaksa, mutta tämä sarja kuuluu joidenkin yhden käden sormilla lueteltavien tapausten joukkoon joissa sekoilu ei ärsytä minua tippaakaan, päinvastoin jopa viihdyttää. Ja ilman sekoilua naurettavan coolit hahmot olisivat juuri sitä; naurettavan cooleja, ja se olisi tylsää. Tykkään hahmoista jotka uhoavat hirveästi ja kuitenkin möhlivät joskus.