IRC-Galleria

Quatermass

Quatermass

This is not a beak, my lovely child. It is a claw! For I am the finger!

Selaa blogimerkintöjä

Päivän asiaTiistai 20.01.2015 08:45

Höläjäisin aiheesta enemmänkin mutta nukuttaa joten en. Linkitän vain jälleen kerran cracked.comin artikkelin; heikäläiset ovat todella kunnostautuneet asiajuttujen julkaisussa viime aikoina: 6 Ways to Keep Terrorists From Ruining the World

Laiskoille tiivistelmä: Väkivallan vastustaminen väkivallalla vain lisää väkivaltaa. No, ei pitäisi olla uutinen kenellekään, mutta oikeastaan taitaa silti olla. Ja tekopyhä olisin jos siitä nyrpistelisin, samat tunnetason ongelmat vaivaavat itseänikin.

Mutta siitä voi opetella eroon.

Tuosta aiheesta (vihanhallintaongelmista ja tarpeettomaksi käyneistä apinavaistoista) voisi myös höpöttää erikseen joskus, jos jaksaisi. Eipä näitä toisaalta juuri lueta. Antaa olla.

Tuo cracked.comin artikkeli on kuitenkin hyvä.

"We can't beat them, unless we become more like them." It's like a doctor telling you he's going to get rid of your tumor by growing a bigger, meaner tumor next to it. Even if it works, Team Cancer wins, and you just fell for a scam that has been tripping up humanity for 200,000 years or so.

Päivän... öh...Keskiviikko 17.12.2014 18:22



Nudist Beach Splendid Naked Officer Aikuro Mikisugi

En jaksa kirjoittaa nyt mitään.

Lyhyt sananen ulkonäköpaineistaPerjantai 12.12.2014 15:05

(tämän piti olla päivän piristys mutta aloinkin ranttamaan)

Ulkonäköpaineista pitäisi kirjoitella enemmänkin, mutta yleensä en jaksa - kaikki mitä minulla on sanottavana on kuitenkin jo itsestäänselvää useimmille. Linkitän kuitenkin tähän piristävään blogimerkintään: http://www.momof4istired.com/2013/11/this-blog-is-going-to-embarrass-my.html?spref=fb

Who is telling you that your body isn't the ideal?
Only people who don't really matter. Only people you don't know. Only that same voice in your ear that is telling you you 're not a good enough mom or worthy of a raise or shouldn't go back to school or wear that dress. Are they invested in you? Are they worth believing?


Who is telling me, telling you that your body is exactly right?

Only the man who lays down to sleep with you every night. Only the one person who sees you naked every day and would throw down whatever he is doing to meet you ANYWHERE, ANYTIME for a quickie.

Okei, teksti on tietysti kirjoitettu onnellisesti avioituneen henkilön näkökulmasta ja meillä yksinäisillä olmeilla ei ole välttämättä aina ketään kumoamassa ulkoisten paineiden luomaa ahdistusta, mutta tuo ensimmäinen kappale tiivistää silti pointin aika hyvin: vain ihmiset joiden mielipiteellä ei ole mitään väliä haluavat sinun laihtuvan, ajelevan sääresi, pukeutuvan "paremmin", mitä nyt ikinä. Ja jos joskus tuntuu että kaikki ympärilläsi suhtautuvat sinuun noin, se on aika hyvä merkki siitä että kannattaa vaihtaa ystäviä.

Helppo sanoa tietysti. Tiedän miten vaikeaa siihen on itse uskoa. Ja itse olen kuitenkin syntynyt mieheksi ja täten saanut ne helpommat kortit mitä tulee ulkonäköstandardeihin, ja vaikka merkityksettömien ihmisten mielipiteet onkin jo helppo jättää omaan arvoonsa, olen itse itseni pahin vihollinen; en ole koskaan tarpeeksi komea, tarpeeksi lihaksekas kelvatakseni itselleni.

hatefarm

Mutta se on sisältä tulevaa painetta, ja kun on päässyt ulkoisesta eroon, se alkaa hellittämään ajan kanssa.

Ylianalysointi on mukavaaSunnuntai 07.12.2014 01:34

Ja vaadin fiktioltani että se kestää ylianalysointia. Joko ihan puhtaasti, niin että kirjoittaja on oikeasti miettinyt kaiken valmiiksi, tai sitten niin, että tarkastelun tuloksena on teorioita joita kirjoittaja ei koskaan miettinyt ja jotka saattavat olla jälkikäteen ajateltuna hirveitä.

Cracked.com tarjoaa molemman sortin ratkaisuja artikkelissaan 6 Horrifying Implications of the Most Popular RPG Universes.

Ainiin, muistui mieleen yksi vuosien takainen yliajattelun raikas hedelmä: http://www.escapistmagazine.com/forums/read/18.55409-Lazy-Town-is-a-Post-Apocalyptic-Wasteland#404534

Päivän piristysTiistai 02.12.2014 18:38

TäysistuntobingoTorstai 27.11.2014 17:00

http://verkkolahetys.eduskunta.fi/webtv.case#c=40799798&v=41441422&p=0&l=fi&t=0

Ja tämmöisen joku linkitti irkissä, voi tehdä seuraamisesta hauskempaa:


Itselläni ei ole kärsivällisyyttä niin bingoon kuin istuntojen katseluunkaan, mutta tulen kyllä nyppimään viiksiäni oikeamielisesti närkästyttyäni päätöksestä.

edit klo 19:00
Tulihan tätä sittenkin katsottua kun kukaan ei muusta puhu. Hauska maailma tuo eduskunta. Lempipuheenvuoroni piti tosi pahiksen näköinen viiksimies joka selitti öljyisellä äänellä, miten lainsäädännöllä voisi määrätä auringon nousemaan yöllä, mutta on mahdollista ettei se kuitenkaan nousisi.

Suurin osa puhujista on ollut aika järkeviä, mutta ehkä aloitin katsomisen liian myöhään - pahimmat rällääjät taisivat esiintyä alkupuolella.

edit klo 19:32

Synkkä haudankaivajapastori saapui tulevaisuudesta jossa tuomiopäivä on jo tapahtunut, ja kertoili synkein äänenpainoin miten perinteinen avioliiittokäsitys on nyt murtumassa.
Kaverin nimi taisi olla Tapani Tölli - en oikeastaan kuullut hirveästi mitään, mitä hän sanoi, koska hänellä oli aivan hemmetin upea ääni. Hänen pitäisi laulaa surullista bluesia.

Viiksimies palasi myös toistamaan teoriansa taivaankappaleiden suhteesta lainsäädäntöön.

edit klo 20:42
Väsymys alkaa jo painamaan, alan hourailemaan... luulen että Einstein nousi juuri haudastaan ottamaan kantaa, mutta hän puhuu niin hiljaa etten ole varma, mitä hän haluaa.

Yhteenveto tähänastisista: Lakialoitteen kannattajilta on paljon hyvää asiaa, vastustajilta taas ei niinkään, mutta eipä sitä voi ihmetellä. On aika vaikea keksiä miten tasa-arvoista avioliittoa voisi järkevästi vastustaa, ja ei ole näköjään kukaan muukaan keksinyt. Hienoja esiintymisiä muutamalla vastustajallakin on kuitenkin ollut, kuten Tuomiopäivän Tapanilla synkkine äänineen.

Vaikea sanoa miten huominen menee. Voi olla että moraalinvartijat onnistuvat toistaiseksi viivyttämään homosaation aiheuttamaa maailmanloppua, mutta se näkyy kyllä sitten ensi vaaleissa. Olisi kyllä toisaalta ihan hauska seurata miten perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit pyörtävät vaalien alla kantojaan, mutta toivon silti että menisi jo huomenna läpi.

Tulosta odotellessa.

aarghnyyhKeskiviikko 26.11.2014 01:42

Kadonnut kaupunki... kadonnut kaupunki...

Vihdoin olen taas siellä, ja se on yhtä ankea kuin muistelinkin. Eksyttäviä kujia, murhanhimoisia tulielementaaleja, laavaa joka paikassa. Ja ylimääräisenä kiusana velhojen killan retkikunta jotka etsivät luultavasti samaa kuin minäkin.

Velhot ovat vielä vartijoita ikävämpiä, koska suhtautuvat minuun yhtä nuivasti mutta sattuvat sen päälle olemaan vielä velhoja. Joten tietysti otin asiakseni ottaa heidät hengiltä yksi kerrallaan. Selkäänpuukotusyritykseni epäonnistuttua jouduin lähtemään karkuun ja jättämään miinoja jälkeeni, ja pari ensimmäistä jeppeä kaatuikin niihin. Viimeisen tainnutin kaasunuolella, mutta koska olen häiriintynyt, pelkkä tainnuttaminen ei riittänyt joten nostin ukon olalle ja lähdin etsimään lähintä laavakuoppaa.

Yhden kulman takaa tuli miellyttävää hehkua joten käännyin siitä ympäri.

Siellä oli portaat jotka johtivat laavaan...

Ja laavassa vyötäröään myöten seisoi hyvin vihaisen näköinen velho...

Ja hän lausui, "The blood of my brother stains your hands. Now your blood will stain mine!"

Olin niin järkyttynyt etten muistanut edes juosta karkuun kun hän loitsi minut muussiksi.

Kadonnut kaupunki... se tietää etten pelaa ensimmäistä kertaa, että tämä kerta saattaisi olla helpompi kun olen valmistautunut, joten se heittää eteeni uusia, ahdistavia tilanteita.

Kadonnut kaupunki on enemmän kuin vain kenttä vanhassa pelissä. Se on henkilökohtainen nemesikseni, ikuinen haastajani. Tylsien ihmisten arkkiviholliset ovat ihmisiä - minua vainoaa kokonainen haudattu kaupunki.

tuplanyyhTiistai 25.11.2014 01:40

Seikkailen juuri mitä kauheimmassa kartanossa. Normaalistikin kehnosta suuntavaistostani on entistä vähemmän hyötyä, kun paikan pohjapiirustuksessa ei ole mitään tolkkua. On ylösalaisin olevia huoneita, joskus ovia ja ikkunoita lattiassa, talonsisäinen puutarha ja joki, sekä kätkettynä miniatyyrimaailma ja jättimaailma, ja minne menenkin, ympärilläni kuuluu hermostuttavaa naurua.

Sitä olisi tosi rentouttava ja hauska tutkia, jos vartijat eivät hengittäisi niskaan ja jostain syystä pelkään vartijoita tässä tosi paljon. Tekee mieli sulkea peli ja sammuttaa silmät jos joku huomaa minut. x__x

Ja juuri äsken, varastettuani etsimäni esineen ja etsiessäni nyt tietä ulos, saavuin alueelle jota kautta uskoin tulleeni sisään. Olin myös kohtalaisen varma ettei siellä ole vartijoita. Siksi minua häiritsikin että kuulin askeleita.
Askeleet tuntuivat kuuluvan suunnasta josta juuri tulin! Mahdotonta! Mutta kun katsahdin taakse, niin vartijan hahmohan siellä oli juuri tulossa kulman ympäri. Pinkaisin juoksuun.
"Hmh? I thought I saw something", sanoi vartija hajamielisellä sävyllä joka juuri ja juuri kätki hänen murhanhimoisuutensa.

Löysin lupaavan näköisen oven, mutta eih, se oli lukossa! Aloin tiirikoimaan. Tiirikointi thiefissä on tosi simppeliä ja kuitenkin yllättävän tyydyttävää, paitsi jos pahantahtoiset askeleet lähestyvät kuten nyt oli, ja sekunnit tuntuivat ikuisuudelta, askeleet voimistuivat, vartija selvitteli äänekkäästi kurkkuaan ja kuulosti kuin olisi aivan takanani...

Ja ovi aukesi. AAH. Juoksin äkkiä siitä avautuvaan portaikkoon ja ihan takaa kuului "What was that noise?"

Vartija ei kuitenkaan seurannut minua, ja hyvä niin, yläkerrassa oli nimittäin vain ovi joka johti umpiseinään. Ja sitä vastapäätä oli sammaleen peittämä, epäilyttävän ovaalimainen tunneli joka johti minut.... paikkaan josta olin juuri tullut, jossa vartija yhä astelee jossain lähellä.

En ole ihan varma, onko minulla kivaa. Mutta jatkan silti pelaamista koska en voi lopettaakaan. Ehkä rankaisen itseäni jostain.

NyyhLauantai 22.11.2014 03:51

Palasin pitkästä aikaa Thief: The Dark Projectin pariin. Viime kerrasta onkin muutama vuosi, enkä tainnut kirjoittaa siitä paljoakaan vauhtiin päästyäni. Ei ihmekään.

Trauma on ehkä hitusen liian vahva sana - mutta hilkusti - kuvaamaan jälkeä, jonka peli minuun silloin jätti. Dark Project on sarjan ensimmäinen, mutta pelasin sen viimeisenä, ja kaksi muuta osaa olivat totuttaneet minut hiiviskelyyn jossa kauhuosuudet olivat vähemmällä sijalla ja enimmäkseen vapaaehtoisia. Ja, etenkin kolmosessa kentät olivat jo aika suppeita kokonaisuuksia. Niinpä en ollut lainkaan valmistautunut Dark Projectin jättimäisiin labyrintteihin, joista vain muutamat olivat normaaleja murtokeikkoja ihmisten ilmoilla, ja loput sijoittuivat toinen toistaan kauheampiin luolastoihin. Oli kummittelevaa kaivosta ja vieläkin kummittelevampaa katedraalia, oli muinaisia hautaluolia jonka käytävillä tuuli soitti aavemaista musiikkia... ja sitten oli maanalainen kadonnut kaupunki jossa harhailin tuntikausia, TUNTIKAUSIA, koska en löytänyt tietä pois. Se taisi pahiten horjuttaa mielenterveyttäni, ja, masokisti kun olen, se myös varmisti että koukutuin loppupelin ajaksi.

Tai ehkä loppuelämäni ajaksi. Tällä pelikerralla olen jo selvinnyt kummituskaivoksesta ja ehtinyt hautakammiohin asti, ja nyt olen taas eksyksissä ja peloissani. Kaikkialla on zombeja, ja maassa lojuvat ruumiitkin örisevät minulle vaikka eivät aikoisi nousta kävelemään, ja ansojakin täällä on ja voi helvetti taisin juuri nähdä jonkinlaisen palavan henkilön jollaista en muista viime pelikerralla nähneeni lainkaan. Voikohan sitä ampua.

Kävi ilmi että palava henkilö juoksee hyvin hyvin nopeasti. Onnistuin kuitenkin hyppäämään alas tasanteelta, mutta huono uutinen on se, että pelin vihollisilla on täydellinen suuntavaisto, ja se näki minne hyppäsin, joten nyt se tulee minua kohti jotain vaihtoehtoista reittiä pitkin.

Pelottaa. Tekisi mieli sammuttaa peli ja tehdä jotain muuta. Mutta tiedän etten kuitenkaan tee niin. Jatkan pelaamista ja joka tehtävän jälkeen kadonnut kaupunki on yhä lähempänä.... pääsenkö tälläkin kertaa pois, vai jäänkö jo ikuisesti vaeltamaan sen käytävillä?