IRC-Galleria

In my world
Love is for poets
Never the famous balcony scene
Just a dying faith
On the heaven's gate

Huomasin yrittäessäni kirjoittaa ylös joitain ajatuksiani, että osaan muotoilla ne paremmin, jos teksti on fiktiivinen. Nyt siis käytän aikaani kirjoittamalla novellia, jonka hahmoina on useampi kuin yksi alter egoni. :) Tunteita on aina joskus mukavaa päästä purkamaan.

Huomasin muuten, että kesä on tullut. Etsin kaupungilla kenkiä ylioppilasjuhliin päälläni hame, ohuet sukkahousut ja toppi ja aurinkolasit otsalla. Jotenkin tyttöily on aina joskus hauskaa, varsinkin kesätyttöily.

Mesepsykologin taidot taas käytössä. Minun ei pitäisi mennä meseen enää tähän aikaan, koska siitä ei seuraa muuta kuin toisten ongelmanpoikasten selvittelyä myöhään yöhön asti.

Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tyttölapsien pitäisi hutkia puutarhassa jonkun istutuslapion kanssa tai kastella kukkasia. Miksi minulla sitten lienevät käsivarret ja sääret ainakin hiukan ruskettuneet kahden päivän kottikärryllä lehtien raahamisen jäljiltä, vaikka talossa olisi miespuolisiakin henkilöitä?
Ah, tätä omakotiasumisen ja suuren tontin onnea. :)

Olen tällä hetkellä tyytyväinen elämääni, vaikka aina sitä varmaan kaipaa sitä jotain. En tällä hetkellä tiedä, että haluaisinko jonkun erityisen sotkemaan ah niin rauhallista elämänrytmiäni. Toisaalta olisi hauskaa, jos minulla tänä kesänä kerrankin olisi joku, jolle soittaa, että lähdetäänkö vaikka piknikille, kun on tylsää tai pyytää kuuntelemaan jotain uuttaa CD:tä tai jonka kanssa voisi vain olla, mutta olen pärjännyt edelliset kesätkin, joten miksi vaivautua.

Eräässä tv-sarjassa esitettiin perjantaina kysymys, että voiko olla liikaa vaadittu, jos haluaa vain löytää jostain kivan miehen. Eihän se tietenkään ole liikaa vaadittu. Mutta jos haluaa löytää kivan, vapaan heteromiehen, niin se on liikaa vaadittu. :)

Käänsin taas tällaisen suomeksi, kun löysin jostain. Käytin englanninkielisen Wikipedian tuloksia, koska se osasi tarjota niitä enemmän kuin suomenkielinen, mutta tulosten kääntämiseen käytin apunani myös suomenkielistä Wikipediaa. :)


Mene Wikipediaan ja etsi sieltä syntymäpäiväsi (vuotta lukuunottamatta). Luettele kolme tapahtumaa, kaksi syntymää ja yksi kuolema journaliisi mukaanluettuna tapahtumavuodet.

Kolme tapahtumaa
1605 - Ruutisalaliitto: Robert Catesbyn johtama suunnitelma räjäyttää Englannin parlamenttitalo epäonnistuu, kun rauhantuomari Sir Thomas Knyvet löytää Guy Fawkesin Parlamenttitalon kellarista. Myöhemmin Fawkes teloitetaan osallisuudesta salaliittoon.
1935 - Peliyhtiö Parker Brothers julkaisee Monopoli-lautapelin.
1940 - USA:n presidentinvaalit: demokraattien Franklin D. Roosevelt voittaa republikaanien haastajansa Wendell Willkien hänestä tulee Yhdysvaltojen ainoa kolmennen kauden presidentti.

Tuo ensimmäinen ruutisalaliitto oli pakko ottaa, koska sen vuoksi monissa Englannin entisissä siirtomaissa edelleen ilotulitetaan aina päivämäärällä 5.11. Melkein koko englanninkielinen maailma siis juhlii syntymäpäivääni ilotuksin, vaikkei ihan syntymäni vuoksi (harmi). :)
Monopolia on hauskaa pelata aina välillä, vaikka en siinä hyvä olekaan.
USA:n presidentti on laajalti vaikuttava hahmo ja tuskinpa kolmen kauden presidenttejä tosiaan kovin usein ilmaantuu.

Kaksi syntymää
1913 - Vivien Leigh, englantilainen näyttelijätär (k. 1967)
1959 - Bryan Adams, kanadalainen muusikko

Vivien Leigh eli Scarlett O'Haran näyttelijä elokuvassa Tuulen viemää.
Bryan Adams ihan vain siksi, että Summer of '69:n, Have you ever really loved a womanin ja Heavenin tahdissa on edelleenkin hauska fiilistellä.

Yksi kuolema
1977 - René Goscinny, ranskalainen sarjakuvakäsikirjoittaja (s. 1926)

Äh, harmi. Minä pidän edelleen Asterixista ja Lucky Lukesta.

Ei ole onneksi minullakaan tylsää, ei.

En enää ikinä halua täyttää yhtäkään yliopiston hakulomaketta! Ikinä! Joten olisi parempi päästä sinne Helsinkiin.

Tosin minun pitää varmaan vielä lähettää Tampereen yliopistoon pari lomaketta, jotta pääsisin edes johonkin. Äiti ehdotti, että haen varalla matematiikkaan ja sitten vielä varmuuden vuoksi johonkin kirjallisuuteen liittyvään, johon saattaisin päästä vaikka silmät kiinni ja ilman käsiä, vaikka sinne valitaankin yhteensä vain muutamia. Äh, en oikein usko, että minusta saisi helposti katu-uskottavaa humanistia, mutta pitää katsoa. :)

Valotykkiin tänään töihin. Voi jee.

Pakkahuone kello 15. Siellä mukavia bändejä ja oikein mukava sanoma.

Ja sitähän voi sitten miettiä, että miksi Last drop falls on soinut taukoamatta päässäni koko päivän ja maanantainkin. Minulla on vieläpä paha tapa laulaa ääneen, jos joku kappale soi päässäni, joten revi siitä sitten huumoria. :)

Ärsyttävää.
Kaipaisin jotenkin tällä hetkellä ihan uusiin porukoihin. En jaksaisi olla koko ajan samojen ihmisten kanssa. Kaikki ihmiset, joiden kanssa vietän aikaa, ovat niitä samoja, joiden kanssa olen viettänyt aikaa jo monta monituista vuotta. Kaipaan jotain uutta. Jotain ihan muuta. Tietysti ystäväni ovat tärkeitä minulle, tärkeämpiä kuin mikään muu maan pinnalla, mutta siitä huolimatta on joskus terveellistä vaihtaa seuraa, koska minä en todellakaan viihdy samassa seurassa kovin kauaa. Vaihtelu virkistää.

Tietysti on yliopisto. Jos opiskelupaikka ja -paikkakunta vaihtuvat niin toki siinä tutustuu ja ajautuu uusiin kaveriporukoihin. Mutta siihenkin on vielä koko kesä aikaa ja se tuntuu niin pitkältä ajalta.

Ikävä jotain, mutten tiedä mitä.