IRC-Galleria

Voih, elämä on julmaa.... Aina sillon ku jotain erikoista ja hauskaa tapahtuis, niin eiköhän iske just sillon tauti. Tällä kertaa se tauti ei kyllä iskeny minuun (ainakaan vielä). Huomenna ois muutto, ja yks tavaroiden kantaja makaa jo ihan spagettina kotona taudin kourissa. Täällä sitä nyt sitte pidetään hänelle seuraa, ja toivotaan että pöpöt on jo niin heikkoja ettei ne tartu minuun tai että mun vastustuskyky on terästä...

Jos katoan, tai minusta ei kuulu mitään, niin mitä todennäköisemmin mut löytää sit meidän pesuhuoneen lattialta makaamasta.

Vaikka vannoin, etten ikinä ala pitämään Galleriassa päiväkirjaa, niin vannomatta paras. Mutta haasteisiin en vastaa, vaikka ystäväni nenn-e neuvoi, että sillä lailla saa vähennettyä tylsyyttä. Niin tylsää ei saa tulla, että niihin vastaisin.

Päivä meni taas ns. kalsarilinjalla. Kokopäivänä en saanu "oikeita" vaatteita päälle, ja jatkuvasti löysin itteni peiton alta torkuilta. Kaupassa kävin pimeän turvin unihousut jalassa, onneksi siellä ei ollu paljo muita asiakkaita.

Vielä ois reilu viikko lomaa, ennen ku pittää liimata taas se tyhmä tekohymy naamalle ja olla valmiina palvelemaan mummoja ja pappoja niinku partiopoika. Siellä sitä sitte taas juostaan kengänpohjat savuten käytävää päästäpäähän ja kulutetaan nuoruutta. Mutta niin se vaan menee. Kutsumusammatti, ja pöh, ehkä jonku muun, ei mun. Mutta rahaa on jostain saatava, ja tältä alalta sitä saa, vaikkakin vähän. Eikä tartte pelätä niitä kauheita joukkoirtisanomisia.

Se ois taas kohtapuoliin tällä tytöllä muutto eessä. Pitäis taas ns. lentää kotipesästä, jo noin kymmenennen kerran. Helppo homma, ku en oo vielä(kään) purkanu muuttolaatikoita edellisen muuton jälkeen. Porukat hyppii riemusta ku pääsevät musta (taas) eroon, mutta eiköhän siinä hyppelyt vähenny, ku joutuvat kantamaan mystisesti lisääntyviä pahvilaatikoita.

Alan olla jo muuttamisen ammattilainen. Oon siinä jo jopa niin hyvä, että iltaan mennessä on jo kamat paikoillaan, kaljat viilennetty, hiukset kammattu ja meikit sudittu naamaan ja sitten sitä jo riennetäänkin paikalliseen juottolaan rentoutumaan kaljatuopin ääreen. Yöllä pienessä sievässä mietitään baarin eessä, että mihinkäs suuntaan sitä piti lähtiä kävelemään että löytäis sen oman pesän.

Kehuin jokuaika sitten entisille (=tuleville) työtovereille löytäneeni työttömänä uuden elämän. Työttömänä on aikaa harrastaa (= nukkua) ja tavata tovereita (= istua baarissa). Mutta sitten käviki niin, että kadotin sen uuden hienon elämän. Se katos samana päivänä ku laajakaista muutti meille. Jos näätte sitä, niin sanokaa sille että tulis takasin kotiin. ja nopiasti.

Voiko tylsyyteen kuolla? Miksi kaikki loistavat (ja vähemmän loistavat) ideat syntyy öisin? Äiti, miks musta tuli tämmönen?

Mulla on taas unirytmi kääntyny päälaelleen, ja sitä ei hevillä (eikä rokilla) käännetä. Pitäis nyt valvoo koko yö ja huominen päivä, että sais sen käännettyä. Mutta huomenna on perjantai, niin mitä turhia, huomenna tulee kuitenki taas valvottua pikkutunneille asti. Ens viikolla sitte.(jos jaksan).

Huomasin yks päivä, että mun uhkaus oli käyny toteen. Kaikki mun sosiaaliset kontaktit tapahtu sillä hetkellä verkossa. Sillon piti äkkiä hippulat vinkuen lähtiä kyläilemään kavereitten tykönä, kone mukana tietenki. Huh, ihan säikähin. Nyt on hyvä mieli taas pari viikkoo, ku oon nähny eläviä ihmisiä luonnossa.

Sillon kun on oikein tylsää eikä keksi mitään tekemistä, kannattaa kaivella muistin sopukoista Ystäväni Ressen (joka käskee kissansa pois sanomalla sille että "Mee nussimaan siitä!") neuvo. Hän kehoittaa kaikkia Runkkaamaan aina ku ei ole muuta tekemistä. Kiitos neuvosta, näin teemme. (HUOM! Ja tämäkään ei sitten ole vittuilua) (<- Piti laittaa huomautus, ettei Ressen tartte taas kysyä, että vittuilenko mä sille).

No nyt taas kattomaan, oisko joku erehtyny laittamaan mulle kommenttia. Kiitos ja näkemiin.


Ja Mauri, huomenna on perjantai, mutta taidan peruuttaa sen lupaukseni. En jaksakkaan heilua alasti. Kerron sen tässä näin, ettei sun tartte istua koko iltaa koneella kyttäämässä.:D