IRC-Galleria

Sunnuntai ja naukkailut. Kjeh.

I GOT A BAMBOO <33333

Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.
Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.
Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.
Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien.

Ei sanoja tunne, ei tunteita osaa käsitellä
mieli musta, tyhjä, pirstaantunut
Kyynel kyyneleen perään
ei rakastettua saa silti takaisin
Nytkö se on tehtävä?
Miten sitä voi millään hyväksyä?
Onko pakko?
.
.
.
Pakko nyt irti päästää
on aika lausua viimeiset hyvästit!
Lepää rauhassa, sä elät rakkaimpiesi
muistoissa
ikuisesti.

<3

En varmaan ikinä enää ehjä..

Jokin suuri asia vietiin minulta juuri väkisin.

Huvikseen lähettiin yrittämään, mestaruuden kanssa palattiin kotiin!
Että ihan hyvin jeejee.

Voisin vaikka vannoa että huomenna tuntee liikkuneensa.. :D

Jotenkin ei nyt vaan jaksa.

Mulla on varmaan aina mun elämä mullin mallin.

Rakas Marjo. En tiedä, miten sanoisin tämän, mutta olet pervo. Luulen että ymmärsin sen kun näin sen kutistetun pään asuntovaunussasi, ja näin sinut istumassa paahtoleipäni päällä. Olen varma että olet tarpeeksi kiihottunut ymmärtämään että olen käynyt sukupuolileikkauksessa. Lähetän sinulle takaisin armeijamuistosi, mutta pidän äitisi muistona. Haluan että tiedät että minä tulen aina muistamaan ystävyytemme.

Hukuta itsesi!

<3:lla Raisa

^^blackcherry#blogcomments

Huh, siinäpä vasta viikonloppuleiriä kernaasti takanapäin kaikkine mahtavine
tapahtumasarjoineen! Pitkästä aikaa sai nauraa vatsansa tosi kipeeks! :D

Parasta ehkä oli ensiapurasti, jossa saimme tehtäväksemme pelastaa partioliikkeen
perustaja B-P taistelutantereelta. Noh, kantopaarithan me rakennettiin kädenkänteessä
kahdesta "tukevasta" kantokepistä ja takista ja ampumahaava ja tajuton uhri näyttivät
huolestuttavilta, mutta huolestuttavinta oli se, että jouduimme nostamaan potilaan
rakentamallemme kantopaarillemme keskellä luotiviidakkoa ja muutaman kantoaskeleen
jälkeen toinen paarikeppi napsahti poikki! Koita siinä nyt pitää naama peruslukemilla kun
tällainen yllätys pääsi sattumaan ja lunta polviin asti ja potilaan pää roikkui hangessa.
Noh, saatiinhan me sit B-P kiikutettua kuin ihmeen kaupalla sen 50 metriä merkatulle paikalle,
ja onneksi olimme ammattilaisia ampumahaavan tyrehdyttämisessä! :D
Krhm, ja parhaat pisteethän meille suorastaan napsahti! :D

Ilmaisutaito oli illan tullen jo harjoituksen merkeissä ratkiriemukasta, enkä olekaan nauranut niin
paljon pitkään aikaan, kiitos Lehtiksen! :D Olisinpa osannut kytkeä videoinnin päälle, enkä olisi
vain napsinu sumeita kuvia sieltä täältä ja nauranut vatsaani kipeäksi.

Ens kesänä luvassa vielä parempaa toimintaa, jonka johtoon on uumoiltu minua. Iik! :D