IRC-Galleria

Nyt on kooste reissusta kirjoitettu. Paljon asiaa yritetty kertoa suht lyhykäisesti, ettei teillä mene paria tuntia tämän lukemiseen..


Perjantai 09.10
Kokoonnuttiin Bielefeldin rautatieasemalle klo 11 ja bussi starttasi kohti Hampuria vähän ennen kahtatoista. Latinot pitivät koko matkan omaa showtaan jota siellä niiden keskellä sai ihmetellä, ei siihen hilluntaan taida koskaan tottua.

Hampurin hostelli oli ehkä reissun majapaikoista paras. Huoneissa oli vessa ja suihku, ruokaa tarjottiin kunnolla ja vapaa-ajalla oli mahdollisuus pelata shakkia tai biljardia. Ensimmäinen ilta sujuikin pelailun merkeissä, kun emme kaupungille lähteneet. Mukavaa oli.



Lauantai 10.10
Astuttuamme aamulla ulos hostellista, saimme heti esimakua koko reissun säästä. Vettä alkoi tulla reippaanlaisesti ja ilma oli pirun kylmä. Jotkut eivät tietenkään olleet osanneet ottaa edes minkäänlaista takkia päälleen, vaan hytisivät huppareissaan, kun lähdettiin kiertämään nähtävyyksiä. Itsellä oli sentään tuulitakki päällä, mutta silti paleli aivan perkeleesti koko aamu- ja iltapäivän. Lähes ensimmäisenä tuli vastaan rakennus, jonka vieressä näytti erehdyttävästi liehuvan Suomen lippu. Täytyi käydä lukemassa rakennuksen edessä ollut ilmoitustaulu, että sai asiasta selvyyden. "Hampurin Merimieskirkko" luki selvällä suomella ja muilla riitti ihmettelemistä siinä missä itselläkin.
Ei tehnyt suuremmin mieli valokuvailla, mutta tuli siellä jotakin kuvattua, kunnes kamera ilmoitti pattereiden olevan tyhjät. No, eipä se suuremmin haitannut. Sataman lisäksi tuli nähtyä mm. Speicherstadt, Raatihuone ja St. Michaelis kirkko, ennen kuin siirryttiin Reeperbahnille. Siellähän sitä nähtävää sitten riittikin ja kaikilla oli mielenkiinto huipussaan, vaikka kylmä olikin.

Iltapäivällä siirryttiin takaisin hostellille vaihtamaan kuivaa ylle ennen veneretkeä. Muuten oli ihan mukavaa, mutta paatti vuoti kuin seula ja penkeille tippui vettä enemmän ku laki salli. Että sellasta.

Illalla päästiin sitten bilettämään. Ensin katsastettiin Reeperbahnin elämää, ennen kuin siirryttiin vähän matkan päähän pieneen disko paikkaan. Latinot olivat tietenkin kuin kalat vedessä toinen toistaan parempien biisien pauhatessa täysillä. Itse tietenkin olin mahdollisimman pitkään täysin vastarannan kiiskenä tässä asiassa, ja kieltäydyin monen monta kertaa kunniasta liittyä johonkin tanssiporukkaan. Mutta niin vain kävi, että siellä latinoiden puristuksessa ujo Suomipoikakin suli täydellisesti, loppujen lopuksi aika pienellä vaivalla, ja teki muiden mukana jotakin ihmeliikkeitä, osaamattomuudesta huolimatta. Ja erittäin hauskaahan meillä oli. Lisäksi jo tällöin muutama pari löysi toisensa…



Sunnuntai 11.10
Vapaaehtoisille tarjoutui mahdollisuus lähteä katsastamaan Hampurin kalamarkettia aamutuimaan, herätys klo 5 ja liikkeelle puolta tuntia myöhemmin. Itseä ei missään nimessä tuollainen houkuttanut, mutta kyllä siellä oli parikymmentä henkilöä ollut mukana, ja mielenkiintoista oli kuulemma ollut.

Reissu jatkui Potsdamiin, Sanssoucin linnalle, jossa itse olen jo kertaalleen aikaisemmin käynyt, joten mitään uutta ei ollut luvassa. Siellä puistossa jokunen tovi pyörittiin, ennen kuin matka jatkui jälleen, Berliiniin.

Berliininkään hostellissa ei ollut mitään valittamista, huoneet olivat samaa luokkaa kuin Hampurissa, mutta vessat ja suihkut olivat koko kerroksen yhteisessä käytössä. Tai no, muut joutuivat käyttämään yhteisiä suihkuja. Meidän neljän hengen huoneessa oli keskelle huonetta tehty suihkukaappi, josta muut tietenkin olivat mukavan kateellisia. Ilo oli ylimmillään siinä vaiheessa, kun kaikki muut kertoivat ettei heidän huoneissaan ole suihkusta tietoakaan. Hyvä näin.

Edullinen internet sekä puhelut olivat suosittuja meidän porukan keskuudessa, tosin yhdellä jos toisella oli enemmän tai vähemmän ongelmia saada yhteyttä kotimaahansa vaikka kuinka yritti. Ja sitten jos sattui linja toimimaan, niin tottakai puhelu katkesi aina kesken lauseen, kun aika oli lopussa. Sitten ei kun uutta koodia hakemaan, jotta sai puhua lisää. Kassakone kiitti.



Maanantai 12.10
Jos oli noussut väärällä jalalla sängystä, niin ulos ikkunasta katsominen ei ainakaan fiilistä pahemmin nostanut, niin ihanan harmaa ja sateinen sää oli aamulla. Siitä huolimatta ei muuta kuin tassua toisen eteen ja pääkaupunkia kiertämään.
Kulmat oli tietenkin itselle jo tutut. Alexanderplatz, Berliner Dom, Unter den Linden, Gendarmenmarkt ja Checkpoint Charlie tuli nähtyä jälleen
uudemman kerran, mutta mielenkiintoa riitti silti. Kävimme myös Checkpoint Charlie-museossa, jota en ollut aiemmin nähnyt, joten jotain uuttakin tuli koettua. Tämän jälkeen, kun oli vapaa-aikaa, suuntasin USAlaisten kanssa Potsdamer Platzille, ennen kuin täytyi palata takaisin hostellille päivällistä varten. Illanviettoa ei pahemmin haitannut edes se, ettemme lähteneet mihinkään, vaan olimme tukevasti neljän seinän sisällä, jälleen hyvin moni netin tai puhelimen ääressä tai sitten vain istuskelemassa muiden seurana.



Tiistai 13.10
Aamulla suuntasimme ensimmäisenä Parlamenttitalolle, joka tuli sekin nähtyä jo uudemman kerran. Kattotasanteella vietetyn ajan lisäksi kävimme kuitenkin myös toisessa kerroksessa, parlamentin istuntosalissa, kuuntelemassa rakennuksen historiasta ja siitä mitä salissa tapahtuu kun työntekijät ovat paikalla. Hupaisinta oli seurata, kuinka jotkut nukkuivat selostuksen aikana. Sai napsittua hyviä kuvia kavereista.

Tämän jälkeen oli jälleen vuorossa nähtävyyksien kiertämistä. Päärautatieasema, Brandenburgin portti, Holokaustin muistomerkki, Potsdamer Platz.. Rautatieasemalta Brandenburgin portille siirryttäessä saimme kokea sekä auringon paisteen että raekuuron. Mikäpäs siinä.
Tämän jälkeen oli shoppailun aika yhdessä tavaratalossa, ennen kuin palattiin jälleen hostellille syömään ja valmistautumaan illan bileitä varten. Jokaisella oli tiedossa jo ennen reissua, että jonakin iltana tapahtuu Operaatio Sukupuoltenvaihdos. Siis miehet naisiksi ja naiset miehiksi. Jokainen voi itsekseen miettiä kuinka hauskaa se sitten oli, varsinkin kun lähes jok’ikinen pojista puettiin ja meikattiin erittäin kauniiksi. Facebookista löytyy erinomainen kuvakavalkadi tästä illasta..
Itsestäni sen verran että tottakai piti jälleen kerran olla mahdollisimman pitkään vastarannan kiiskenä, ihan vain huvinvuoksi. Taisin olla viimeinen joka pukeutui ja meikattiin… Mutta kaunis olin, siitä ei pääse mihinkään. Lisäksi kävelin vapaaehtoisesti lähes koko illan korkokengillä, repikää siitä!



Keskiviikko 14.10
Aika jättää Berliini jälleen taakse ja suunnata Dresdeniin. Koska jo seuraavana päivänä matka jatkui eteenpäin, piti Dresdenin suurimmat nähtävyydet kiertää yhden iltapäivän aikana. Eihän se meille tietenkään mikään ongelma ollut, mutta ilma oli, jälleen kerran. Lähes jokainen hytisi kylmissään, mutta itse en välittänyt vaikka vähän viima kävikin, pukeutumiskysymys.

Tällä kertaa ei shoppailulle juuri jäänyt aikaa, jokainen taisi juuri ja juuri ehtiä jossakin liikkeessä pyörähtämään ennen kuin oli aika siirtyä majoittumaan. Itse henkilökohtaisesti vihasin Dresdenin hostellia yli kaiken, mutta onneksi ei tarvinnut kuin yksi yö viettää siellä. Illalla katsoimme Schlindlerin lista-elokuvan, saksan kielisenä ja tekstitys englanniksi. Erittäin mielenkiintoinen, pisteet Spielbergille.



Torstai 15.10
Aamupalan jälkeen riemu repesi, kun porukka sattui katsomaan ulos ikkunasta ennen lähtöä. Taivaalta tippui jotakin valkeaa maahan, mitäs ihmettä? Noh, oli siinä latinoilla ja parilla aasialaisella ihmettelemistä, minua sekä toista reissulla ollutta suomalaista ei hirveästi hetkauttanut, kun eihän se ollut edes kunnon lunta, räntää enemmänkin, mutta kuitenkin.

Ennen matkan jatkumista kävimme tutustumassa Dresdenin oopperataloon, joka oli sekin näkemisen arvoinen. Kiertokäynnin jälkeen lähes kaikki ryntäsivät ulos napsimaan kuvia ja kuvaamaan videoita, lunta tuli edelleen. Ja tuli sen verran, että patsaat ja kirkon tornit värjäytyivät aivan kunnolla.

Dresdenistä matka jatkui Weimariin. Tosin ajoimme vain Weimarin läpi, sillä menimme Buchenwaldiin, alle 10 kilometrin päähän Weimarin keskustasta, jossa sijaitsi keskitysleiri toisen maailmansodan aikana. Erittäin mielenkiintoinen paikka sekin, paljon nähtävää ja luettavaa historiasta.

Majapaikkamme sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä Buchenwaldista, täysin keskellä ei mitään. Jokainen tajusi, että oli turha haaveilla tänä iltana ulos lähtemisestä. Hostelli oli kuitenkin mukava ja hieman erilainen kuin mihin olimme tottuneet: päärakennuksen lisäksi pihalla oli muutama erillinen mökki, jossa osa porukastamme yöpyi.

Päivällisellä ja sen jälkeen sain kokea yhden reissun kohokohdista. Satuin muutaman kaverin kanssa istumaan samaan pöytään, jossa oli myös nelihenkinen perhe. Kaksi pientä poikaa touhusi jos jonkinmoista pöydän ääressä. Yksi USAlaisista rupesi juttelemaan perheen äidin kanssa ja jotenkin ajauduin myös itse mukaan. Kun isä sai tietää, että olen Suomesta, rupesi hän vuolaasti kehumaan, kuinka Suomessa asiat on niin hyvin, toisin kuin Saksassa jne. Hänkin taisi ainakin jollain tavalla olla myös perillä Pisa-tutkimusten tuloksista..
Jatkoimme keskustelua, muut porukastamme poistuivat pikku hiljaa. Nämä pojat sitten vasta innostuivatkin, kun kerroin että Suomessa on jo kunnolla lunta ja elohopea tukevasti miinuksella, pohjoisessa saattaa olla 8 kuukauden ajan lunta, mutta kesällä aurinko ei laske ollenkaan, ym.. He pyysivät mua pelaamaan kanssaan Unoa, ja kun meillä ei juuri silloin ollut mitään ohjelmaa, suostuin. Muutaman pelin jälkeen vanhemmat ilmoittivat, että nyt alkaa olla nukkumaanmenoaika. Silloin toinen pojista ilmoitti, että haluaa näyttää heidän huoneensa mulle. No, eihän mulla mitään sitä vastaan ollut. Napero otti mua kädestä kiinni ja talutti portaat ylös toiseen kerrokseen, jonka aulassa osa meidän porukasta oli viettämässä aikaansa. Sain raikuvat aplodit, kun poika johdatti mut heidän huoneeseensa. Siellä pojat innostuivat näyttämään, kuinka he vanhempiensa avustuksella hyppivät yläsängystä alasänkyyn ja toinen kertoi, että he harrastivat tanssimista. Isä kertoi omistavansa tanssikoulun. Taitaa jätkistä tulla tulevaisuudessa huippuluokan breakdancereitä...
Ja juttu jatkuu kuin Ostos-TV, eikä tässä vielä kaikki. Ennen nukkumaanmenoaan he halusivat näyttää mulle mitä osaavat. Isä pisti kannettavaltaan 600 vuotta vanhaa musiikkia taustalle soimaan ja pojat tekivät vuorotellen jos jonkinmoisia, aivan upeita liikkeitä. Palava kynttilä käsissään. Se oli jotain aivan uskomatonta katseltavaa. Vanhemmatkin intoutuivat tekemään liikkeitä, ja tietenkin vielä paljon vaativampia, sen kynttilän kanssa.
Esityksen jälkeen toivotin pojille hyvät yöt ja vanhemmille hyvät jatkot, kuten hekin minulle. Lisäksi sain isän käyntikortin ja he vielä sanoivat, että jos kiinnostaa niin heiltä löytyy vierashuone. Tuli taas ajateltua, että samanlaista ystävällisyyttä saa Suomesta hakea. Eikä löydä. Mahtavaa…

Meidän porukka sitten viettikin omalla tavallaan mahtavan illan. Hampurissa homma oli koko ajan hanskassa, Berliinin bileillassa vain harvat nauttivat hieman liikaa, mutta nyt mentiin sitten rajojen yli ja kunnolla. Rotexit, eli ryhmämme valvojat, jotka ovat aikaisemmin olleet vaihto-oppilaina jossakin, olivat tiukasti ilmoittaneet jokaisena iltana, etteivät halua nähdä ketään juopuneena. Itsellä ei ole aavistustakaan siitä, otettiinko ketään edes puhutteluun illan tapahtumien johdosta, mutta tuntui että annettiin mennä.



Perjantai 16.10
Aamulla vielä juuri ennen lähtöä näin tuon perheen ja he toivottivat hyvää jatkoa reissullemme. Aamupäivän kiersimme sitten Weimaria ja sen tärkeimpiä nähtävyyksiä, ennen kuin matka jatkui Müncheniin. Majoittumisen ja ruokailun jälkeen lähdimme viettämään iltaa vähän matkan päähän pieneen baariin, jossa porukka ei suuremmin päässyt riehumaan. Lähteminen muodostui kuitenkin kynnyskysymykseksi intialaiselle kaverille, joka oli pukeutunut shortseihin ja lipareihin. Rotexit ilmoittivat tiukasti, että jos farkut ja sukat eivät löydä tietään jalkoihin, intialainen sai jäädä viettämään iltaansa hostellille. Tässä vaiheessa ecuadorilainen kaverimme ryntäsi ulos ovesta ja kun näki tämän intialaisen, huudahti että "Look at him, crazy hullu saatana!" Itse sain reissun parhaat naurut tässä kohtaa. Minulla ei tietenkään ole ollut osaa eikä arpaa näiden sanojen opetuksessa…



Lauantai 17.10
Jälleen täytyi nähdä mahdollisimman paljon vain yhden päivän aikana ja ensimmäisenä suuntasimme Olympiapuistoon. Siinäkään ei ollut mitään uutta minulle, toiseen kertaan sielläkin jo pyörin.

Tämän jälkeen olivat vuorossa Marienplatz, Raatihuone ja Viktualienmarkt sekä pari kirkkoa, ennen kuin saimme koko iltapäivän vapaaksi. Nopeasti aika riensi, kun USAlaisten kanssa eri paikoissa pyörittiin. Kaksi jätkää päätti kokeilla, miltä saksalainen laatutuote, nahkahousut, tuntuvat jalassa ja meillä muilla olikin sitten erittäin hauskaa. Toinen näistä päätti sitten ostaa housut, olivat kuulemma niin mukavat päällä. Myöhemmin porukka haukkoi henkeään kuullessaan housujen hinnan: 135€. Tuossakin oli vielä 10% alennus mukana, joka tuli myyjän ulkonäön kehumisesta.

Neljä USAlaista halusi ehdottomasti käydä Hofbräuhausissa juomassa oluet, ihan vain paikan maineen vuoksi. Kuivin suin kuitenkin jäivät, kun kysyttiin että onko nuorisolla 18 vuotta ikää. Eipä ollut.

Ennen hostellille siirtymistä käytiin sitten kuitenkin vielä toisessa paikassa, jossa rento tarjoilija sanoi että kunhan jokainen on täyttänyt 16, ei alkoholitarjoilu ole ongelma. Kun hän sai kuulla, että Hofbräuhausissa oli kysytty papereita ja vaadittu 18 vuoden ikää, kommentoi hän Hofbräuhausin porukkaa seuraavasti: Old bitches! Jälleen sai nauraa oikein kunnolla.

Viimeisenä iltana piti tietenkin juhlia oikein kunnolla. Yllätys yllätys, porukalla homma meni jälleen “pikkaisen“ yli ja mm. kaksi kaveria sai escort-palvelua pari metriseltä kaljulta kostajalta suoraan ovesta ulos.
Itse en enää viitsinyt suuremmin olla tanssimista vastaan, vaan lähes alusta saakka olin muiden mukana ja erittäin mukavaa oli tietysti. Lisäksi itseni lisäksi porukassa ei kovin montaa tyyppiä selvänä ollut.

Rotexit haukkuivat illan kulun täydellisesti, kun oltiin päästy lähes hostellille asti. Kello näytti tässä vaiheessa noin puoli kahta, ja käsky kuului että herätys 5.30 ja aamupala klo 6, jos joku myöhästyisi, niin emme menisi Neuschwansteiniin aamulla. Siinä vaiheessa teki mieli avata sanainen arkku ja sanoa että aikataulut kusee 110% varmasti samalla tavalla kuin tähänkin asti ja siitä huolimatta mennään Neuschwansteiniin. Ei mahtunut minun päähäni ainakaan, miksi tässä vaiheessa piti haukkua kaikki mahdollinen, kun ei ollut edes ensimmäinen ilta kun homma on mennyt aivan toisin kuin oli käsketty. Ja aikaisemmin ei halaistua sanaa mistään, ainakaan yhteisesti.



Sunnuntai 18.10
Pääsin toteamaan sitten tasan klo 6, että ruokailuhuoneessa oli neljä henkilöä kuudestakymmenestä, yksi Rotex ja kolme vaihtaria. Alkoi vähän kaikki siinä vaiheessa ottaa pattiin. Sanoin samassa pöydässä istuneille, että tänään ollaan about 25 minuuttia lähtöaikataulusta jäljessä, mahdollisesti enemmänkin.

Arvaukseni osui kutakuinkin kohdalleen, mutta eivätpä Rotexitkaan mitään taaskaan sanoneet, edellinen ilta oli täysin unohdettu ja se siitä. Lähes koko porukka taisi nukkua Neuschwansteiniin asti. Siellä sitten alkoi tulla kunnolla lunta, kun kävelimme linnalle. Meillä oli pari tuntia aikaa vain oleskella linnan lähistöllä ennen kiertokäyntiä, joten osa porukasta käytti ajan elämänsä ensimmäiseen lumisotaan. Näytti olevan porukalla hauskaa, eikä tuntunut ketään haittaavan se, että vaatteet olivat likomärät.

Kiertokäynti linnassa oli nopea, Luojan kiitos. Meille sattui oppaaksi jostakin ties mistä lähtöisin ollut mies, varustettuna ihanalla naisen äänellä. Asiat kyllä tuli selväksi, mutta koko porukka tirskui äijän eleitä ja puhetyyliä. Se oli selvästi sellaistaf porukkaa, että “mä nyt tulin vaa tekemää tän oman hommani, enkä mä suuremmin kehuja tarvii tai kaipaa, mut ihan kiva jos niitä joskus tulee“.

Tämän jälkeen suunta oli takaisin Bielefeldiin ja mahtava reissu lähestyi loppuaan. Porukka oli luonnollisesti väsynyttä, mutta myös onnellista. Tosin vähän jokaisella taisi olla fiilis, että reissu olisi voinut jatkua vielä vaikka pari viikkoa.

Saavuimme takaisin Bielefeldin rautatieasemalle vähän ennen yhtätoista illalla ja siitä kaikki suuntasivat jälleen omille teilleen. Tämä reissu oli tässä.



Mitä reissusta sitten jäi käteen?
No, ainakin uusia kavereita tuli saatua roppakaupalla, sillä lähes jokaiseen 53 muuhun vaihtariin ehti saada jonkinlaisen kontaktin reissun aikana.

Tuli huomattua, että paljon puhutusta saksalaisesta täsmällisyydestä ei ollut tämän reissun aikana tietoakaan. Sovituista ajoista oltiin varsinkin joka aamu reilusti myöhässä.

Hampuri, Dresden, Weimar ja Neuschwanstein ovat myös suosittelun arvoisia paikkoja, paljon mielenkiintoista nähtävää.

Erityisesti USAlaisiin jotenkin iski tällainen hullu suomalainen ja heille olin "Hot and funny Finn". Mikäpä siinä, sopi mulle.

Seitsemän päivää oltu nyt kiertueella ja todella kivaa ollut, hieman rankkaakin mutta ei anneta sen haitata, ensi viikko on aikaa levätä. Hampuri ja Dresden tuli nähtyä ensimmäistä kertaa, Berliini jo kolmatta. Tänään käytiin Buchenwaldissa, missä sijaitsi yksi keskitysleireistä ja nyt yövytään ihan muutaman kilometrin päässä sieltä, reilu 5km Weimarin keskustasta, jonka tärkeimmät nähtävyydet käydään tsekkaamassa huomen aamulla, ennen siirtymistä Müncheniin. Sieltä sunnuntaiaamuna Neuschwansteinin kautta takaisin Bielefeldiin. Super!

Jihuu, yhdeksän päivän reissu Saksan ympäri alkaa tänään. Kahden viikon syyslomasta koko ensimmäinen viikko siis reissun päällä, reilun 50 muun vaihtarin kanssa. Tulee nähtyä mm. Hampuri, Potsdam, Berliini, Dresden ja München. Jospa tästä reissusta saisi sitten kirjoitettua kunnon koosteen..

... 692 kuvan joukosta sain seulottua 52 tuonne albumiin. Paljon todellakin tuli nähtyä, mutta sen kokoisessa kylässä paljon jäi myös näkemättä.

... tulee nyt sitten kuvien muodossa omaan albumiinsa. Kuudennen päivän tapahtumia kirjoitin, kun netti päätti katketa.. Uudestaan en viitsi alkaa kaiken maailman selityksiä kirjoittelemaan..

... huomen aamulla klo 6.40, jippii. Herätys on siinä ennen viittä, että silmät ristissä sitte rautatieasemalle. Sunnuntaina on reissun päätapahtuma, Berliinin maraton, johon vanhempani ottavat osaa miltei parin kymmenen tuttunsa kanssa. Itse otan osaa lauantain "aamiaisjuoksuun", sopiva 6km. Kirjoittelen tapahtumia kun ehdin..

Pelipassista ei ole vieläkään mitään tietoa, mutta valmentaja kertoi iloiset uutiset tänään harjoituksissa; mun nimen saa laittaa kokoonpanolistaan ensimmäisen kerran joulukuun alussa.
Sääli, joukkueen kannalta nimittäin..
No eihän siinä mitään, treenataan nyt pari kertaa viikossa huvinvuoksi ja yritetään näyttää koutsille että motivaatiota kyllä on. Tosin tämä viikko on jo kolmas yhden harjoituksen viikko putkeen, perjantaisin kun on aina muita kiireitä.. Tänä perjantaina se kiire on Arminia Bielefeld-Rot Weiss Ahlen. Eipä haittaa yhtään.

21. kerran järjestetty Bielefeldin palokuntien organisoima juoksutapahtuma keräsi mukavasti sekä osallistujia että katsojia vain muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle pienelle paloasemalle ja sen läheisyyteen. Tapahtuma alkoi lasten yhden kilometrin matkalla, sitten oli vuorossa kaikille halukkaille suunnatut 5 ja 10 kilometrin lähdöt ja viimeisenä palokuntien joukkuekilpailu. Tapahtumalle kuulemma tyypillinen vesisade löysi jälleen kerran tiensä paikalle ja jaksoi vaivata lasten kilpailun ajan, mutta laantui sitten ja aurinkokin näyttäytyi jonkun aikaa.

Porukkaa oli luonnollisesti kuin Salpausselällä ja hyvä että joukkoon sopi ja eteenpäin pääsi, kun viiden kilometrin lähtölaukaus pamahti. Parisataa metriä kun joutui lönköttelemään ja varomaan ettei liiskaa pienempiä tai törmää isompiin, piti nostaa vauhtia reippaanlaisesti radan ainoaan kunnon ylämäkeen. Puolen kilometrin kohdalla sitten tiesikin jo, ettei tämän päivän juoksusta tulisi kesää, saati sitten talvea. Ei toimineet kädet, saati jalat, tankkauskin oli ollut olematonta, kylkeen pisti, askel lipsui, aurinko häikäisi jne. Olin sentään muutamat venytykset tehnyt ennen starttia. Vauhdinnostovaihe jäi lyhyeen ja nopeasti porukkaa alkoi urakalla lappaa ohi oikealta vasemmalta, hetken päästä enää oikealta kun päätin ettei vasemmalta ainakaan kukaan tulisi ohi ja siirryin sille reunaa tietä.

Pari kilometriä ennen maalia ei voinut kuin katseella seurata, kun pari polvenkorkuista poikaa painoi ohi kuin raketit. Itse ei pystynyt mitenkään juosta kovempaa vaikka halua tietysti olisi ollut. Siinä sitten taas taisteltiin oikein kunnolla että jaksoi maaliin asti.

Alle kilometri ennen maalia sain vähän kohotettua vauhtia ja alamäkiosuudella vauhti tietysti hieman kiihtyi lisää. Pikkupojatkin olivat jääneet taakse, mutta toinen pinkoi vielä alamäen jälkeen hippulat vinkuen ohi. Olihan se ihan mukava tulla maaliin hirmuisten taputusten saattelemana, kun kadun varret olivat täynnä ihmisiä. Ei vaan paljon naurattanut kun tuntui ettei juoksemisesta ollut tullut mitään ja kunnon aikaa sentään lähdin hakemaan.

Maaliintulosta oli ehtinyt vierähtää jo hyvä tovi, kun joku sitten ehdotti että mennäänpäs vilkaisemaan tuloksia. Kaikkien muiden sijoitukset löytyivät helposti, mutta oman etsimiseen meni kiitettävästi aikaa ennen kuin sattuii silmiin. Jos olisi taas viitsinyt, niin olisin nauranut ties kuinka paljon katsoessani sijoitusta ja aikaa, mutta tyydyin vain pieneen hymyyn. Aika 23:31 ja sijoitus 68. Oman sarjan viides.. Ja tollasella esityksellä! Hyvä että eteenpäin jaksoi mennä! Tuli taas ihmeteltyä, että miten ihmeessä pystyin reilu viikko sitten juoksemaan 10 kilometriä aikaan 47 minuuttia, silloinhan käytännössä juostiin kaksi tuollaista pätkää ilman pysähdyksiä ja nyt oli jo tuskaista tuonkin juokseminen. Ihmeiden aika ei vieläkään ole ohi...

Myöhemmin kävin vielä katsomassa yhteisosallistujamäärän; vitosen juoksi 276 ihmistä ja kympin 165, yhteensä siis 441.

Sain kulutettua iltapäivän hyvin äkkiä kaupungilla kauppoja kierrellen. Mukaan tosin ei lähtenyt kuin uudet futiskengät, mutta niitä lähdin alunperinkin hakemaan. Lisäksi käytiin perheen äidin kanssa pankissa hoitamassa tilinavauspaperit kuntoon, jotta Rotarit pystyy maksamaan kuukausirahan. Kotona oltiin vasta vähän viiden jälkeen ja kuudelta alkoi juoksulenkki.

Päätin jo viikko sitten hidastempoisen viiden kilometrin lenkin jälkeen, että seuraavalla kerralla lähdetään kokeilemaan kymppiä. Niin myös tein. Alkuvauhti oli juuri sopivaa kärjessä ja siihen peesiin lähdin katsomaan miten äijän käy. Jotenkin tuntui muiden ajattelevan, että "toi kyllä tappaa ittesä tällä alkuvauhdilla". Okei, niin tapoinkin. Neljä kilometriä meni erittäin kevyesti, se tuli täyteen kun kiersimme Sparrenburgin linnan ympäri.

Kilometrit alkoivat yllätys yllätys pidentyä pidentymistään viidestä kilometristä eteenpäin. Juoksin kahden muun miehen kanssa neljästä kilometristä eteenpäin erittäinkin kelvollista vauhtia. Siinä vaiheessa, kun kiersimme erään pellon ympäri ja kaverit juoksivat metsän siimekseen, alkoi kieltämättä toivoa matkan loppumista mahdollisimman äkkiä. Mutta vain syvemmälle metsään juostiin ja kunnon tie muuttui pieneksi poluksi, mitä tosin oltiin juostu jo pellon reunassakin hyvän matkaa. Ja etenkään tuossa vaiheessa ei missään nimessä anneta enää periksi, vaikka vauhti olisi mitä ja sydän ollut kurkussa jo muutaman kilometrin. Toivoin vain ettei kaksikko enää hirveästi kiihdyttäisi, etten jäisi jälkeen.

Enkä jäänyt. Kun sitten pääsimme metsän suojista takaisin tutulle maantielle, mitä olin juossut kahtena edellisenä viikkona vitosen lenkillä, olo muuttui hyvin huojentuneeksi; enää ei olisi kuin puolisen kilometriä matkaa jäljellä, joten ei kun täysillä loppuun saakka. Maantieltä käännyttiin jälleen noin sadan metrin jälkeen metsään, mistä juostiin pienen nousun jälkeen pitkä alamäki metsän reunaan, josta on enää sata metriä lähtöpaikalle. Alamäessä annoin mennä urku auki niin paljon kun jaloista vielä lähti.

Olin ajatellut matkan aikana, että sitten kun homma on ohi, niin varmasti pistää niin julmetusti koko yläkroppaan kun vain voi. Matkan aikana pisti välillä oikeaan kylkeen, välillä vasempaan ja välillä keskelle rintaa. Mutta kun lenkki oli ohi, ei pistänytkään yhtään mihinkään, ainoastaan hiki virtasi kiitettävästi. Lisäksi tuli venyteltyä kiitettävästi jo odotellessa perheen vanhempia takaisin, tuntui jaloissa sen verran mukavasti.

Kerrottakoon nyt sitten vielä se kaikkia kiinnostava asia; aikaa kului itsellä tuohon lenkkiin 47min...

Tapaaminen Rotareiden kanssa sujui mukavan leppoisasti Bielefeldin luonnontieteellisessä museossa, jossa oli jos jonkinmoista infoa mitä miljoonien vuosien aikana on tapahtunut, sekä paljon täytettyjä eläimiä, mainittakoon nyt vaikkapa jääkarhu, pingviini, kettu, jänis, susi ja orava. Cocktailtarjoilu esittelykierroksen jälkeen oli meille nälkäisille nuorille lottovoitto, paitsi intialaiselle Husainille, joka on muslimi. Lähes kaikissa tarjottavissa oli nimittäin sianlihaa. Siitäkös Ecuadorin lähettiläs Juan innostui ja naureskeli Husainille tämän kohtaloa. Juanin hymy kuitenkin hyytyi nopeasti, kun hän kokeili miltä maistuu saksalainen juuston ja vaaleanleivän sekoitus, mitä se sitten lieneekään. Kaikilla muilla sitä vastoin oli siinä vaiheessa hauskaa, kun Juan yritti olla oksentamatta tätä herkkupalaa ulos. Juuri ja juuri hän sai sen nieltyä.

Kielikurssilla meitä oli yhteensä 12 ja uusia tuttavuuksia olivat tytöt Brasiliasta, Venezuelasta, Koreasta ja Taiwanista sekä pojat Chilestä, Meksikosta ja USA:sta, kaikki ovat kaupungin toisessa suuressa koulussa. Reilu kolmetuntinen ei ollut ollenkaan niin pitkästyttävä mitä olin ennakkoon ajatellut, vaikka eihän se nyt mitään herkkua ole "opetella" sanomaan oma nimi ja asuinpaikka ym.. Juttelin toisen opettajan kanssa tauolla ja hän sanoi, että mulle kyllä katsotaan tarpeeksi vaativia tehtäviä kun kurssi pääsee vauhtiin, pääasiassa kuunteluja ja tekstin ymmärryksiä. Erittäin hyvä.

Kielikurssin aikataulut helpottivat huomattavasti päätöstä siitä, missä joukkueessa jatkan futaamista täällä. Theesenin A-junnut treenaavat kolme kertaa viikossa ja kun matkaa sinne on jonkun verran, täytyy ajatella hieman omaa jaksamistakin, ja jatkaa SV Gadderbaumin riveissä. Gadderbaum treenaa vain kahdesti viikossa, joten jää reilusti aikaa muuhunkin eivätkä opiskelut häiriinny pätkääkään, yhdet Theesenin treenit olisivat olleet saman päivänä kielikurssin kanssa. Tosin, kielikurssi loppuu marraskuussa ja ensimmäinen muutto on edessä joulukuussa, joten portti Theeseniin ei aivan täysin ole suljettu.. Seuraavasta taulukosta jokainen voi sitten päätellä mitä haluaa.

A-junioreiden sarjatasot, korkein ensin:
Bundesliga (pohjois-, etelä-, itä-, ja länsilohko) ARMINIA BIELEFELD
Westfalenliga; VFL THEESEN A1
Landesligen
Bezirksligen
Kreispokal-Wettbewerbe
Leistungsligen
Kreisligen-A; SV GADDERBAUM
Kreisligen-B
Kreisligen-C
Kreisligen-D
Leistungsklassen
1. Kreisklassen

Nyt kun päätän jatkaa Gadderbaumissa, viikko-ohjelma näyttää seuraavalta;
Maanantai: Koulua 9.50-13.15, kielikurssi 15.00-18.15
Tiistai: Koulua 8.00-13.15, juoksulenkki klo 18
Keskiviikko: Koulua 8.00-13.15, Gadderbaumin treenit 18.30-20.30
Torstai: Koulua 8.00-13.15, kielikurssi 15.00-18.15
Perjantai: Koulua 8.00-13.15 + 15.50-16.55, Gadderbaumin treenit 18.30-20.30
Lauantaina tai sunnuntaina Gadderbaumin ottelu

Tällaista tällä erää..