IRC-Galleria

Kaksi kolmasosaa kisoista takana ja kahdeksan kovinta saatu selville. Suuria yllätyksiä ei ole tapahtunut, mutta uskon ainakin yhden sellaisen olevan vielä tulossa. Ennen kuin katsotaan tulevaan, pitää tietenki purkaa hieman mennyttä.


Meksikosta ei ollut kisojen mustaksi hevoseksi. Tosin vastustajakin heti neljännesvälierissä oli todella kovaa luokkaa. Diego Forlanin otteet ovat olleet pienoinen pettymys, mutta joukkueena Uruguay on pelannut mallikkaasti. Toisen ottelun jälkeen sanoin heidän menevän pitkälle. Englantia veikkasin puolivälieriin, mutta hengetön ryhmä lähti jo kotimatkalle. Saksalaiset itse suhtautuivat skeptisesti mahdollisuuksiinsa Englantia vastaan, mutta itse olin täysin varma Saksan murskavoitosta. Espanja hoiti lohkonsa kuten pitikin ja juna puksuttaa vahvasti eteenpäin. Ranskan touhuista tuskin tarvitsee mainita enää yhtään mitään. Sen sijaan Italian totaalinen taaperrus löi ällikällä ainakin minut, odotin että kyllä nyt yksi Slovakia kaatuu tuosta noin vain, vaikka esitykset eivät kummoisia olleetkaan. Ja Fernando Torres on täysin turha kaveri. Jos del Bosquella on yhtään järkeä päässä ja haluaa homman toimivan puolivälierässä 90min, jättää hän Torresin penkille.

Neljännesvälieräparien suhteen arviot menivät kohtuu hyvin kohdalleen. Uruguay, Saksa, Argentiina ja Brasilia hoitivat hommansa kuten pitikin. Espanjalle ennustin voittoa Villan maalilla ja Hollannille 2-0 voittoa, jossa Robben maalaa ekalla jaksolla ja Snejder tokalla. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Ainoat vibaukset sattuivat USAn jatkoaikavoiton ja Japanin rankkarikisavoiton veikkaamisessa. Helppo jossitella, mutta kalliita erheitä. Jäi monta sataa tulematta..

Tässä tulee sitten tämän "asiantuntijan" lopputurnauksen kulku:
Puolivälierissä Argentiina kaataa Saksan ja Uruguay Ghanan. Paraguaysta ei ole vastusta Espanjalle ja Brassit lähettävät kovan väännön jälkeen oranssipaidat kotimatkalle. Välierissä Uruguay jysäyttää pommin ja etenee finaaliin kaatamalla kuudetta mestaruuttaan hakevan Brasilian ja Espanja tähtisikermä passittaa El Diegon poppoon taistelemaan pronssista. Pronssiottelusta en uskalla sanoa mitään, mutta Espanja hoitaa finaalin, huolimatta Uruguayn hurmoksesta. Maalikuningasta en lähde veikkaamaan, mutta joudun myöntämään, että oma suosikkini Diego Forlan ei sitä pystiä valitettavasti tule pokkaamaan. Ehdokkaita on vielä monta, joten seurataan mielenkiinnolla.

Tiedän että etenkin viimeinen kappale aiheuttaa valtavan määrän vastakommentteja, mutta ei haittaa. Jokainen saa tätä soppaa hämmentää aivan vapaasti omalla mielipiteellään. Mielipiteitähän on yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Toivotan kaikille mahtavia hetkiä kuningaspelin parissa kesän huipennuksen lähestyessä!

Viva Espanja & Uruguay!
.

Futiksen MM-kisoissa jokainen joukkue on nyt esiintynyt kertaalleen, joten täytyyhän sitä nyt vähän kaivaa itsestään suomalaisten jalkapallofanien Jumalaa, Suomen parasta jalkapalloselostaja Tuomas Virkkusta ja tehdä pientä analyysiä, vaikkei voimasuhteista vielä paljon mitään voi sanoakaan.

Ennakkosuosikeista Brasilia ja Argentiina hoitivat pointsit rutiinilla kotiin, mutta Espanjan konttaus tänään yllätti varmasti jokaisen. Laukaukset 26-8 ja kulmurit 12-3, mutta maalithan ne on jotka ratkasee. Uskon kuitenkin edelleen, että Espanja etenee aina mestariksi asti, nyt on ainakin kunnon herätys siinä leirissä saatu.

Kritiikki Saksan joukkuetta kohtaan ennen kisoja oli jälleen kerran mitä suurinta, mutta sakut näyttivät sunnuntain esityksellään että joukkue taistelee jälleen vahvasti paikasta ainakin neljän joukkoon. Ok, Australia ei vielä ollut kunnon mittari, eikä Serbiankaan uskota tuottavan tuskaa. Kolme kärkimiestä onnistui toimittamaan pallon häkkiin, joten itseluottamusta tuli heti rutkasti lisää sille osastolle. Saavat olla vastustajat koko ajan varpaillaan Klosen, Podolskin ja Cacaun kanssa. Topparipari Friedrich-Mertesacker sekä nuori laitapuolustaja Badstuber eivät vielä joutuneet kunnon testiin, ja tässä kohtaa on yhä edelleen omissa papereissa suuri kysymysmerkki. Tosipelien alkaessa sitten nähdään, tuleeko erityisesti em. kolmikolle kiire vastustajien kärkkäiden hyökkääjien kanssa. Jos Saksa johonkin osastoon kaatuu, on se tämä.

Ennustin ennen kisoja Meksikosta mustaa hevosta, ja uskon siihen vahvasti edelleen. Kaiken järjen mukaan täysin ilman joukkuepeliä ja taktiikkaa pelaava Ranska pitäisi kaatua, mutta ei Gallian Kukoistakaan ota selvää. Esitys Uruguayta vastaan oli juuri niin aneeminen kuin odottaa saattoi, mutta ei kuitenkaan unohdeta neljän vuoden takaista... Isäntä Etelä-Afrikka pelaa suurella itseluottamuksella enkä pitäisi suurenakaan yllätyksenä kolmea pistettä tämän illan ottelusta Uruguayta vastaan. Mielenkiinnolla seuraan Diego Forlanin otteita. Joko tänä iltana maalitili aukeaa?

Englannin esitys ei ainakaan täällä yllättänyt ketään ja suuria pitää tapahtua, jotta Englanti menestystä näistä kisoista haalisi. Veikkaan puolivälieriin, ja sitten kotiin.

Aasian maat sitä vastoin yllättivät positiivisesti. Kreikkalaiset eivät millään pysyneet vikkelien ja teknisten korealaisten kyydissä ja Samurait kaatoivat vahvan Kamerunin. Valmentaja Okada ilmoitti Japanin etenevän aina välieriin saakka. Puheet ovat suuret, teot nähdään lähitulevaisuudessa. Mysteeriporukka Pohjois-Korea kiusasi brasseja Kreikka-tyylisellä puolustusmuurilla ja näytti lopussa ettei vastustajilla ole varaa nukkua ja tuudittautua johtoasemaan.

Omaan silmään on pistänyt vahvasti punaisten korttien määrä. Kentällä ei ole nähty juurikaan rumia otteita, mutta punaista on katsellut jo neljä pelaajaa, joista peräti kolme sunnuntaina. Joillekin pelaajille ei ilmeisesti ole ollut selvää, ettei kyse ole Lentopallon Maailmanliigasta...

Loppuun väsään jonkunlaisen TOP ja FLOP-listan...

Ensimmäisen kierroksen TOPit:

1: Saksa
Väkivahva esitys heti avausottelussa. Hyvää futista ja paikoista pallo reppuun. Niin helppoa se on.

2: Japani
Erittäin hyvin organisoitu joukkue, eivät päästäneet Kamerunia hyville maalipaikoille. Toisessa päässä riitti yksi onnistuminen kolmeen pisteeseen ja askel lähemmäksi jatkopaikkaa.

3: Sveitsi
Järjesti kisojen suurimman yllätyksen kaatamalla hallitsevan Euroopan Mestarin ja yhden ennakkosuosikin. Todisti jälleen kerran, että aivan sama mitä lukee pallonhallinta- tai laukaustilastoissa, maalit on ne jotka ratkasee.

4: Uusi-Seelanti
Futismatsi loppuu vasta, kun tuomari viheltää sen päättyneksi. Eivät kumarrelleet suuren ennakkosuosikin edessä, vaan taistelivat loppuun saakka ja se palkittiin 40 sekuntia ennen lisäajan päättymistä.

5: Etelä-Korea
Vahvalla esityksellä helleenit nurin. Taistelee tosissaan jatkopaikasta.


FLOPit:

1: Espanja
Ylivertainen pelaajamateriaali, suuret odotukset, mutta kuinkas kävikään. Jos spaanit nöyryyttä tarvitsivat, niin sitä Sveitsi antoi nyt oikein kunnolla. Missä maalit??

2: Englanti
Hyvin odotettu tulos. Robert Green lahjoitti jenkkien maalin, mutta toisen puoliajan esitys ei aiheuta riemunkiljahduksia. Pettymys luvassa jatkopeleissä Capellon porukalle.

3: Italia
Hallitseva maailmanmestari saa olla tyytyväinen pisteeseen, joka tuli Paraguayn maalivahdin suosiollisella avustuksella. Ei esittänyt ihmeitä. Myös Lippin porukka ilman menestystä kotiin.

4: Kamerun
Hampaaton suoritus japseja vastaan. Eivät löytäneet eväitä organisoidun puolustuksen murtamiseen. Suuria pitää tapahtua, jotta Kamerun nähdään jatkopeleissä.

5: Ranska
Valmentaja Domenechia haukkuvat sekä kansa että pelaajat, kentällä juoksennellaan ilman päämäärää eikä joukkuepelistä ole tietoakaan. Sinänsä ei yllätys, mutta jotain tarttis tehrä. Lukeutuu yllätyksiin, jos Ranska jotenkin itsensä jatkopeleihin kampeaa.

Reissusta on nyt palauduttu ja tämä viikko yritetään ladata akkuja jotta jaksaa sitten kouluakin taas käydä.

Erittäin hyvä reissu oli, ei voi muuta sanoa. Paljon tuli sekä nähtyä että bussissa istuttua, yhteensä 5000 kilometrin verran.

Tämän viikon aikana on tarkoitus kirjoitella taas raporttia reissusta, ja lisäillä muutamia kuviakin.

Eilen nahtiin mm. Colosseum, Forum Romanum ja Circus Maximus, tanaan mennaan Vatikaaniin.

Mukavan lamminta taalla, eilen paistoi koko paivan aurinko ja puolen yon jalkeenkaan ei palellut vaikka oli shortsit ja t-paita.

Tytot korjasi surkean turkkilaisparturin aikaansaannoksia eilen ja nyt on lyhyimmat hiukset miesmuistiin, huomattavasti parempi lopputulos ja olen iloinen. Suunnitelmissa olisi viela tanaan menna blondaamaan koko paa, niin sitten voisi olla ihan tyytyvainen uuteen lookiin.

Pari kuvaakin tulee kunhan ehtii...

Matka jatkunut Wienin kautta Venetsiaan ja tààllà ollaan. Eilen oli vuoden ensimmàinen shortsi-pàivà, tànààn vietetty koko pàivà t-paidassa. Vettà ei onneksi tullut, vaan aurinko paistoi koko pàivàn, kun kierrettiin Venetsian kapeita katuja. Huomenna Roomaan ja siellà lauantaihin asti, hyvàltà kuulostaa vai mità.

Erittàin kaunis kaupunki tàmà Venetsia, suosittelen kaikille làmpimàsti.

Eilen tultiin Prahaan ja huomenna matka jatkuu, seuraavassa koko reissu:

18.3 Detmold ---> Praha
20.3 Praha ---> Wien
22.3 Wien ---> Venetsia
24.3 Venetsia ---> Rooma
27.3 Rooma ---> Firenze
28.3 Firenze ---> Pisa ---> Nizza
30.3 Nizza ---> Lyon
31.3 Lyon ---> Versailles ---> Pariisi
03.4 Pariisi ---> Brysseli ---> Lemgo
04.4 Lemgosta himaan

Niin se aika vaan kuluu. Vastahan marraskuun viimeisenä päivänä muutin uuteen perheeseen ja nyt, reilu kolme kuukautta myöhemmin, jälleen uuteen paikkaan. Aika kului toisen perheen luona todella nopeasti.

Uusi asuinympäristö vaikuttaa oikein hyvältä ja saan nauttia suorastaan luxuksesta; alakerrasta löytyy bilis- ja pingispöydät, edellistä tulee käytettyä varmasti hyvin useasti, ja huoneessani on vesisänky, jippii! Sisustus on mukavan punaista, huone kun on tytön, mutta eipä se haittaa.

Ja keskiviikkona alkaakin sitten Eurooppa Tour! 19 päivää reissussa, reittinä Praha-Wien-Venetsia-Rooma-Firenze-Monaco-Nizza-Pariisi-Brysseli ja sitten takaisin kotikaupunkiin. Varmasti unohtumaton kokemus luvassa, ja jälkeenpäin tietenkin suuret raportit!

Pitikö todellakin tänne asti raahautua näkemään tämäkin. Nimittäin Niklas Tarvajärvi kirmasi tänä iltana Karlsruhe SC:n paidassa Arminia Bielefeldiä vastaan. Ei se nyt onneksi maalipaikoille päässyt, mutta silti.. Kaiken hyvän lisäksi Arminia kärsi nöyryyttävän 0-1 tappion.

Käväisin eilen isäntäperheeni kanssa Essenissä tapaamassa äidin siskoa, ja sain kokea jotakin aivan uutta. Nimittäin sen, millaista todella on kävellä vastaiseen myrskytuuleen.

Aamupäivällä tuuli ei tuntunut vielä missään, mutta kun iltapäivällä tultiin Essenin asemalla sisätiloista ulkoilmaan, oli ihmetys melkoinen. Siinä sai itsekin puskea aivan täysillä voimilla ettei tuuli olisi heittänyt jonkun rakennuksen seinään tai vastaavaan, ja pieni tai vähän suurempikin etukeno oli välttämätön. Siinä kun sitten jonkun aikaa käveltiin vastatuuleen, niin tiesi ainakin ponnistelleensa. Vastaavasti sitten kun lopulta kävelysuunta kääntyi niin että myötätuuli pääsi puhaltamaan, tuntui kuin olisi lentänyt. Ihan mukavaa..

Mietitäänpä sitten tilannetta, jossa nuori lähtee kohti suurta tuntematonta, pois vanhempiensa hoteista, ja viettää karussa maailmassa 206 päivää aivan itsenäisesti. Sitten, niiden 206 päivän jälkeen, vanhemmat jälleen tapaavat lapsensa, joka on jo ehtinyt täysi-ikäisyyden maailmaankin. Mitä siitä mahtaa seurata?

Saa nähdä, mutta uskoisin, että kummallekin osapuolelle oikein iloinen tapahtuma. Tänään saan kokea sen itse, kun tapaan vanhempani Berliinissä ja viivyn keskiviikkoon asti. Joku voisi luulla, että nyt tietenkin jännittää aivan hirveästi, mutta ei. Ei jännitä. Ei ollenkaan. Tämäkin on vain yksi päivä muiden mahtavien päivien joukossa ja olen varma että vastapuoli jännittää ihan minunkin puolestani. Edessä on taatusti hieno alkuviikko.

Tämä on pieni reissu minulle, mutta suuri tapaaminen vanhemmilleni..

Todellakin, toissa päivänä tuli käytyä todistamassa 58. mäkiviikon avausta Oberstdorfin mäkimontussa, ja vieläpä aivan parhaalta mahdolliselta paikalta. Nimittäin noin 10 metrin päästä portista, josta hyppääjät hyppynsä jälkeen tulivat vaihtamaan varusteita ja antamaan haastatteluita. Vain noin puolentoista metrin korkuinen aita erotti meidät katsojat toimittajista, jotka siis pyörivät aivan muutaman metrin päässä ja haastatteluun tulleet hyppääjät tietenkin heidän vieressään. Kerrotaanpa nyt millaista porukkaa siinä lähistöllä oikein kävi muutamaankin otteeseen:

- 7 Keski-Euroopan mäkiviikon kokonaiskilpailun voittajaa
- 8 Lentomäen maailmanmestaria
- 8 Maailmancupin kokonaiskilpailun voittajaa
- 8 Olympiavoittajaa
- 13 Maailmanmestaria

Mainitaan lisäksi nimeltä tunnetuimpia: Toni Nieminen, Andreas Goldberger, Thomas Morgenstern, Gregor Schlierenzauer, Martin Schmitt, Adam Malysz ja kirsikkana kakun päällä tietenkin itse Kuningaskotka Janne Ahonen. Toki paljon muitakin nimimiehiä paikalla oli, mutta ei nyt jokaista jaksa luetella.

Ahonen näytti jo koekierroksella, että kyseessä on jälleen kerran mäkiviikko, joten tulosta tulee: kakkossija saksalaisten nuorten kollien välissä lupasi hyvää kilpailua ajatellen.

Rankka vesisade alkoi sekoittaa pakkaa ensimmäisen kierroksen alusta lähtien. Niinpä kierroksen päästyä vähän yli puolen välin, tuomaristo päätti nostaa lähtölavaa 4 pykälää ylemmäs ja jo hypänneiden tulokset mitätöitiin ja edessä oli heillä uusintahyppy. Tämä tietenkin sopi yleisölle oikein mainiosti. Mitä enemmän hyppyjä, sen parempi.

Suomalaisetkin osasivat uuden mahdollisuutensa käyttää ja Ahosen lisäksi toiselle kierrokselle selvisivät Harri Olli, Matti Hautamäki ja Kalle Keituri. Ainoastaan Ville Larinto jäi 30 parhaan ulkopuolelle.

Olin aivan varma avauskierroksen jälkeen, että Ahonen nousee 11. sijaltaan kolmen joukkoon toisella kierroksella, ajattelin sellaista 133 metrin hyppyä. Kun Ahonen leiskautti vieläpä muutaman metrin pidemmälle, näki koko Keski-Eurooppa jälleen kerran Kuningaskotkan ilmoittautuneen mäkiviikon voittotaisteluun mukaan, kun hyppääjä toisensa perään jäi Ahosen hypystä reilusti.

Täydellistä illasta ei valitettavasti tullut, siitä piti huolen viimeisenä tornista alas tullut Andreas Kofler, joka hävisi vain pari metriä Ahoselle toisella hypyllään ja varmisti näin selvän voiton. Se ei meitä suomalaisia suuremmin harmittanut, vaan juhlimme täysin rinnoin Ahosen mahtavaa suoritusta. Ahonen oli jälleen lyönyt ällikällä lähes kaikki ja tällä kertaa täydellisesti myös itsensä, sen näki ilmeestä.

Suuri Suomen lippu hartioilla ja pari pienempää lippua käsissä pitivät huolen siitä että loppuillan kavereita riitti vaikka millä mitalla. Matkalla juna-asemalle, asemalla, junassa jne.. Täällä päin tunnetaan erittäin hyvin myös Hautamäki ja Olli, tuli huomattua. Ja aivan erityisesti mäkihyppyihmiset pitävät suomalaisista. Sai jälleen kerran olla ylpeä suomalaisuudesta.

Eilispäivänä muutaman videon kilpailun jälkeisistä haastatteluista ja Ahosen toisen kierroksen hypystä katsottuani totesin, että kyllä telkkariin tuli päästyä jälleen kerran, vaikka feissi ei kovinkaan selvästi näkynyt. Ei suuremmin harmita, ettei tv:n kautta itseäni pystynytkään erottamaan, mutta olisihan se tottakai ollut erittäin mukavaa, ja yritys tietenkin oli kova, kun sekä Maikkarin että Ylen tv kamerat aivan vieressä kuvasivat. Tärkeintä oli kuitenkin saada jälleen yksi unohtumaton kokemus ja se onnistui täydellisesti.


Keskiviikko 30.12
Iltapäivällä menimme junalla paikkakunnalle, jossa äidin sisko perheineen asuu. Perheen isän sekä lapsien kanssa mentiin urheilukeskukseen ja päivästä tuli mukavan urheilupitoinen: ensin tunti salitreeniä, sen jälkeen lätkittiin tunti ja vartti squashia ja viimeisenä vielä lilluttiin uima-altaissa pari tuntia. Pizza maistui näiden suoritusten jälkeen mukavasti. Sen jälkeen reilu tunti junalla takaisin tänne Lindauhun ja 10 tunnin reissu oli paketissa.

JOKAISELLE YHDESSÄ JA ERIKSEEN OIKEIN RIEHAKASTA UUTTA VUOTTA!!!!