IRC-Galleria

Ja taas tämänki päivän ansiosta pikkusen lähempänä tavotetta :)<333

Elämä kirkastu hetkessä, IHANA herätys aamulla! Kutsu työhaastatteluun :)))
Vihdoin saa alkaa suunnittelemaan vähä enempi tosissaan kaikkea..

ei sitä oikee vieläkää meinaa uskoa. mut uskottava on :)

on.

Suljen silmät kii
ja lasken kymmeneen.
Avaan ne hymyillen,
oot siinä edelleen.
Me ollaan hiljaa,
niin vaiti vierekkäin,
tunnen sun hiukses.
Lepäät kuin lapsi sylissäin.

En sano mitään,
en herättää sua saa.
Niin hiljaa silitän sua rakas,
sua nukkuvaa.
Pieni toivo sydämessäin,
että voisin rakastaa
sua, pelkäämättä että
tahdot parempaa.



Löysin tuon omista arkistoista.. Oon kirjottanu kai peruskouluaikoina, ainaki tyyli viittais siihe.

Pelottavaa, miten oon voinu kirjottaa tuon kauan aikaa sitten, ja miten se sopii vasta nyt täydellisesti kaikkeen.. (17.1.08)

ja kaiken tuon pyörityksen jälkeen ei voi ku ihmetellä mite pieneks ittesä voi tuntea. Ja kuinka kiitollinen ihminen osaakaan olla...

...ja sen jälkee ymmärtää vieläki vähemmä yhtää mistää...

Just ku luulee et kaikki on niinku pitääki ni sit huomaa olevansa keskellä kaaosta ja tajuaa et kaikki on heitetty kertaalleen ylösalasin ja ympäri...

Nuku rauhassa, pikkuinen...

Helsingin keskustan liepeillä on katu, jota reunustaa vanhanaikaiset rakennukset ja pienet myymälät. Yhden myymälän ikkunoissa on kodikkaat verhot ja sisällä lämmin valo. Oven avaamisesta ilmottaa hiljainen kello katonrajassa.

Myymälä on sisustettu lämpimin värein, sen seinustoilla kiertää hyllyt täynnä erilaisia lankoja, kankaita ja käsitöitä. Lattialla on räsymatot ja myyntitiskin vieressä vanha, puinen kiikkutuoli. Keskellä myymälää on ryhmä pehmeitä nojatuolia ja taustalla soi musiikki.

Ulko-ovessa on kyltti, joka toivottaa tervetulleeksi. Sitä se myös todella tarkoittaa. Myymälä ei ole vain myymälä, vaan paikka, missä saa ohi kulkiessaan käydä rauhassa istumassa ja nauttimassa tunnelmasta. Asiakkaat eivät ole vain asiakkaita, vaan odotettuja vieraita.


Tuota kohti!<3