Nyt on tullut hirveä vimma järjestää elämääni uusiksi. Minä lähden maailmalle! Minä hankin uuden työpaikan! Minä ostan vaatteita! Minä värjään hiukseni! Minä muutan Ouluun!
Tuntuu, kuin olisin sellainen vedettävä lelu. Kuin olisin monta kuukautta vain käynyt hitaasti viimeisiä kierroksia vedon vähentyessä pikkuhiljaa koko ajan, ja yhtäkkiä joku olisi tullut ja vääntänyt avaimesta täysille. Täytyy toivoa, ettei tule seinä vastaan, koska tässä mielentilassa jäisin vain kävelemään sitä päin.
Ehkä näin on jo käynyt.