IRC-Galleria

Tuntuipa hyvältä käydä taas töissä. Siitä saa sellaista selkeää varmuutta päiväänsä, minä menen tuonne ja teen tätä, en siksi että haluaisin vaan siksi että se on hyödyllistä ja siitä saa rahaa. On myös kiva siivoilla välillä uusia paikkoja, eikä sitä saatanan Ahjolan kansalaisopistoa. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ollut, mutta minkä tahansa paikan siivoaminen päivästä toiseen alkaa ensin rassata ja sitten vituttaa ja sitten tuntua tappavalta. "Mää siivoan tän käytävän joka päivä, eikö ne ikinä opi olemaan sotkematta sitä uudelleen."

Nukuin tänään paljon ja näin vahvoja kirkkaita unia joista pidin. Aamuyöstä tuli tosin taas klovnipainajainen, ensimmäinen pitkään aikaan. Se oli aika jännä. Aiemmin näin unia, missä niitä terävähampaisia punanenäisiä hirviöitä ja niiden kuvia vain ilmestyi joka paikkaan. Nyt unessa oli rumasti pukeutunut teinityttö, jolla oli roikkuvat hiukset, ja ne klovnit ilmestyivät sille. Kiusasin sitä siitä, sanoin että IT (Stephen Kingin murhaajapelle) soittaa sille ja hetken päästä menin taas sen luokse ja sanoin: "Sulle on puhelu." "Kuka siellä soittaa?" "IT." "No eihän se taas voi soittaa." Se tyttö oli niin hölmö ettei ymmärtänyt edes pelätä. Sitten ovi portaikkoon aukesi, ja sieltä meitä kurkisteli kolme niitä pellejä. Siinä vaiheessa säikähdin itsekin niin paljon, että heräsin. Pelotti vähän, mutta onneksi kello oli jo viisi ja oli valoisaa ja pian kuulin kämppikseni herätyskellon soivan viereisessä huoneessa ja tiesin, että kohta se herää ja lähtee töihin. Sen kuuleminen rauhoittaa joka kerta.

Mutta jännä oli tämä uni kyllä. Se, että ne eivät uhannneet enää minua, vaan tyttöä joka jälkikäteen ajatellen muistutti aika lailla viisitoistavuotiasta itseäni. Kaipa se on hyvä merkki, mutta en kyllä tiedä mistä.