IRC-Galleria

Joskus näen unia maailman pelottavimmasta kirjasta. Unissa niitä on vain yksi maailmassa, ja sitä säilytetään katakombissa tai maanalaisessa lukitussa kirjastossa. En ole varma, onko se tosiaan pelkkä kirjaa, vai liikkuvatko henget ja aaveet sen sivujen välissä ja lähiympäristössä. Joka tapauksessa se on niin pelottava, ettei kukaan halua olla sen lähellä, koskea siihen, ajatella sitä. Siinä on jotain kylmää ja synkkää, siinä on jotain niin halvaannuttavan pelottavaa, siinä on kaikki maailman kauhutarinat.

Niissä unissa joudun kirjan läheisyyteen, tiedän lukeneeni sitä joskus, tiedän, etten halua lukea sitä enää kertaakaan. Sitä ei kuitenkaan pääse pakoon. Kirja ei tee mitään, mutta on hirveää olla sen lähellä, tietää, että se on ylipäätään olemassa.

Ei tällaisia pitäisi kirjoittaa. Nyt pelkään, etten näe niitä unia enää koskaan. Pelkään, että uskallan avata sen kirjan ja sivuilla onkin pelkkää sanahelinää. Mutta valveilla ollessani haluaisin hitosti tietää, mitä siinä lukee. Unessa tiedän, ja antaisin mitä vain, jotta en tietäisi.