IRC-Galleria

Jokainen joulu kääntää veistä siinä haavassa, etten ole enää lapsi. Laulut, kynttilät, Lumiukko, tutut koristeet, se kaikki avaa madonreiän kymmenen tai viidentoista vuoden taakse ja hetkittäin sitä tuntee selkeästi, millaista se oli. Eikä sitä halua muistaa ollenkaan niin hyvin.

Ihan kuin koettaisi liikkua nukkekodissa. Kaikki on kohdallaan, mutta minä olen liian iso enkä sovi tähän maailmaan enää ollenkaan. Haluaisin olla taas kuuden, askarrella punaisesta pahvista, hoilottaa joululauluja joka käänteessä, leikkiä Tomia ja Jerryä keittiössä ja maata telkkarin edessä ja katsella Piilomaan Pikkuaasia. Mutta kun ne kaikki laulut kertovat Jeesuksesta, Tom ja Jerry on sadistinen eikä meillä ole digiboksia.

Tilanne helpottanee, kun saan omia mukuloita ja katselen niiden jouluiloa, jonka perään ne sitten saavat haikailla lopun elämäänsä. Että sitäpaljon joulu ainainen.