Ranskassa Heljan, Daven ja viimeksi mainitun serkkujen Amyn ja Zackin kanssa. On mukavaa kun on taas ihmisia ymparilla. Silti paallimmainen tunne ei ole helpotus vaan kaipuu ja lieva turhautuminen: ikavoin sita helppoa ja ehdotonta yksinaisyytta, jossa olen viimeiset pari viikkoa viettanyt. Enimman osan ajasta ei ollut ketaan, jonka kanssa puhua small talkia enempaa. Ei ollut ketaan sanomassa mita tehda tai minne menna. Silloin en ollut varma, mutta jalkikateen ajatellen pidin siita.