Tapasin tänään kuolleen ihmisen. Kuolleen imperfektissä, ei preesensissä.
Bussipysäkki Tohlopissa. Myöhästyin bussista ja odottelin pysäkillä puoli tuntia kirjaa lukien. Kuusikymppinen koiranulkoiluttaja istui penkille lepäämään ja aloimme jutella. Hän kertoi (jotenkin keskustelu päätyi siihen) saanensa kerran sydänkohtauksen kadulla Helsingissä. Paikalle oli osunut juoppo, joka oli entinen lääkäri, ja tämä oli potkaissut häntä kylkeen, oikeaan kohtaan. - Kaksi kylkiluuta meni poikki, mutta sydän alkoi toimia.
- Kuolemanpelko meni siinä. Kolme minuuttia ja seitsemäntoista sekuntia mä olin kliinisesti kuollut. Ei siinä ollut mitään. Ei siinä ole mitään pelättävää.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tulin käymään ja mitä näenkään 23.10.
- [Ei aihetta] 21.03.
- [Ei aihetta] 06.02.
- [Ei aihetta] 25.01.
- [Ei aihetta] 24.01.
- [Ei aihetta] 02.01.
- [Ei aihetta] 23.12.
- [Ei aihetta] 14.11.
- Pakko vielä vahvistaa tuo viikon takainen m... 09.10.
- Mainosteksti on jännää 06.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (6)
- ▶ 2008 (54)
-
▼
2007 (73)
- ▶ joulukuu 2007 (10)
- ▶ marraskuu 2007 (6)
- ▶ lokakuu 2007 (10)
- ▶ syyskuu 2007 (4)
- ▶ elokuu 2007 (4)
- ▶ heinäkuu 2007 (3)
- ▶ kesäkuu 2007 (4)
- ▶ toukokuu 2007 (10)
- ▶ huhtikuu 2007 (9)
- ▶ maaliskuu 2007 (9)
- ▶ helmikuu 2007 (1)
- ▶ tammikuu 2007 (3)
- ▶ 2006 (23)