IRC-Galleria

Kirjoitan tänne näemmä nykyään vain larppaamisesta. Sanokaa, jos alkaa kyllästyttää.

Minusta on tullut pelkuri, pyrin nykyään pitämään hahmon hengissä enemmän kuin mitään muuta. Saatan jättää loppukohtauksen väliin ja lähteä käpälämäkeen. Tietyn pisteen jälkeen en välitä enää oikein muusta kuin hahmon hengestä. Se ei johdu siitä, että yrittäisin voittaa pelin eikä edes siitä, että pelkäisin hahmon kuolemaa. Se mitä pelkään on se hetki juuri ennen loppua, jonka aikana hylkään hahmon, tulen jälleen omaksi itsekseni ja jätän sen kuolemaan yksin.

Ja tietysti koko ajan tiedän, että tämä on vain peliä, ei siinä mitään. Omasta itsestään ja todellisuudestaan ei pysty irroittautumaan oikeasti, eikä sitä kukaan haluakaan. Mutta siinä mitä jokin on ja siinä mitä se on minulle, on iso ero. Vehnän kullankeltainen väri.