IRC-Galleria

Kissojen rajojenselvittelyä on hiton mielenkiintosta seurata! Ne saattaa katella toisiaan puol tuntia putkeen eri puolilla kämppää ja välillä sähistä (ja suhista). Sit Sassu yleensä luovuttaa ja kääntyy. Kertaakana ei oo vielä käpälärysyä tullu mutta sitä odotellessa.

Vähän säälitää kun Sassu parka on omassa kotonaan yhtäkkiä alakynnessä mutta toisaalta. Suhinakin on kokenut kovia ja heti ku oli päässy turvallisen ihmisen luo niin tilanne muuttuu taas kun tulee uus kissa ja uus ihminen.

Meidän kisut on kyllä rakkaita. Suhina ja Sassu. Sassu ja Suhina.

Antti Asplund: "Mä teen mun kyyhkystarhaan kyyhkysiä. Mä teen kokonaisvaltasta pukua jonka sisällä on Jenni. Hän on lintu. Ja hänen ympärilleen on kietoutunut paljon lisää lintuja. Joita vois kutsua jotenki hänen... lapsikseen tai jotain. Nii sit kaiken takana on valtava... emolintu, joka pitää näit pieniä syleilyssään."

Kuka nainen haluu pukeutua emolinnuks?!

Ilmeisesti täs on tää perinteinen kaava et jos ei osaa tehä mekkoa, niin pitää vaan liimata sen päälle paljon paperinenäliinoja niin kukaan ei huomaa ettei oikeesti osaa tehä mekkoa.

Ensin mulla putos potkurauta päähän. Siis sellanen puolmetrinen rautanen kanki.

Sit sormi jäi niskapuomin ja kottikärryn kahvan väliin ja turpos.

Sit Uaz potkas mua päähän, just siihen samaan kohtaan mihin se rauta oli pudonnu. Tuli ihanat jäljet silmän ympärille.

Sit putos metallinen maitomitta päähän. Se nyt ei tosin sattunu.

Siinä vaiheessa kätöset oli niin kuivat että rystyset alko halkeilee. Ja tietenki raapasin tassuni rapattuun seinään ja siihen tuli haava.

Sit Aave potkas mua kylkeen ku olin harjailemas Akkaa.

Ja lopuks, ihan ku tää kaikki ei ois ollu tarpeeks, törmäsin pää edellä ruokintarobottiin.

Ja tää kaikki tapahtu välillä to-su. Ma-ke säilyi jotakunki naarmuitta.

Ei enää ikinä navettaa...

Leiposin muhvinssei sämpyläjauhoista ja viikon vanhoista kananmunista ilman voita.
Tuli vähän sitkeetä.

Jos tietentahtoin kaivaa omaa persettään niin pitää vaan tottua siihen että kädet on paskassa.

Erikoista, että niille saa parhaiten luun kurkkuun siteeraamalla Raamattua.

Mä: "Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin;
sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi." Ja silti sulla on housut. Etkö riko jumalaasi vastaan?
Jehovalainen: No se nyt on pieni paha...

M: Ootteko koskaan oikeesti lukenu Raamattua? Onko teistä ristiinpukeutuminen oikeasti suurempi synti ku raiskaus? Ja eikö kymmenen käskyä kiellä tappamasta? Silti kristityt on ristiretkillään tappanu meikäläisiäkin oikeen olan takaa.
J: No ne säännöt ei koskekaan nykyihmistä...
WHAT?! Hittoako sitte saarnaatte niistä?!

M: Ai niin. Mä oon muuten homo.
J: Ai niinku lesbo vai?
M: Niin. Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.
J: Niin, nykyään on sellasia epämuodostumia...
M: Tiesittekö, että myyrä- rotta- jne yhdyskunnissa esiintyy homoseksuaalisuutta, kun lauma alkaa kasvaa liian isoks selvitäkseen?
J: Mutta siihen ei ole nykyään tarvetta, kun on niin hyvät ehkäisyvälineet!
M: Niin että kierukka myyrälle, vai?

J: No otatko kuitenkin tämmöisen lehden... Kai sinä kuitenkin uskot Jumalaan?
M: Kuulkaas, tylleröt. Menkääpä yhdessä kotiin, lukekaa Raamattu ja pohtikaa sen sisältöä puolueettomasti. Tulkaa sitten takasin niin keitetään kahvit ja jutellaan Jumalasta uudestaan.

No vittu! Jos tuut mun ovelle käännyttämään henkilökohtasesti ja vielä ilmotat että oon epämuodostunu, niin pitää olla valmis vastaamaan kysymyksiin!

Käytiin kattomassa Pekkoa taas. Tällä kertaa se oli pesty ja silitetty, puettu tekokuitupaitaan ja peitelty kädet peiton päällä. Se oli niin pieni.

Oli koko Anttilan jengi mukana. Näin serkun ja sedän joita en yleensä nää ku joulusin, jos sillonkaan. Mikko laitto koiransa kuvan Pekon arkkuun X'D, Kalevi nuorimman poikansa kuvan ja mummi oranssin ruusun.

Huomenna on hautajaiset. En haluis mennä sinne.

Pienempänä Pekolla oli valtava linnunrata-juliste seinällä. Se tykkäs avaruudesta jo sillon. Siinä julisteessa oli pilviä, ja mua ihmetytti, että miten avaruudessa voi muka olla pilviä. Pekko sanoi, että ehkä se on jumala.

Se tykkäs niin kauheesti avaruudesta. Kuunteli silmät kiiluen ku Tuomo kerto mustista aukoista ja supernovista. Mä en ymmärtäny siitä mitään, mutta pidin sitä tärkeenä, koska Pekkoki piti. Ja mä pidin Pekkoa tärkeenä.

Mä aina ihailin sitä. Sillonki ku se vanno vihaavansa mua, sillonki mä ihailin sitä. Se oli mun isoveli, ja pikkusiskot ihailee isoveljiään. Sillonki ihailin sitä, ku se telo itteään viihteen tähden, hyppi ruusupuskiin ja söi omaa yrjöään. Ajattelin, että ehkä aikuisena Pekkoki alkais tykätä musta. Mut nyt se ei enää kasvakaan aikuiseks.

Pari kuukautta sitten Pekko tuli mun lattialle nukkumaan, kännissä ku käki ja tukka sekaisin. Se
halus jutella mun kanssa, sanoi että mä oon sen lempisisko ja se puolustaa mua kaikessa, tai jotain sellaista olin mörinästä ja sammalluksesta erottavinani.

Ehkä Pekko on nyt avaruudessa. Jossain mustan aukon takana. Missä se onkin, sen on onnellisempi siellä. Koska täällä se oli tosi onneton. Vaikka ei sitä oikein kukaan tainnut tietää.

Ainii ja mun veli on ihana<3
En tiiä saaks tätä sanoo julkisesti mut nevermind.

Ja tänään pitäis löytäytyä jonnekki Turun hovioikeudesta parisataa metriä johonki suuntaan. Toivottajaa onnea.

Näin unta, että protu oli joku uskonlahko, johon olin tyhmyyksissäni liittynyt, enkä tiennyt miten pääsen siitä pois. Sitä varten jouduin varastamaan ikivanhan kirjan, jossa luki hassua kieltä, ja jossa kerrottiin ennakkotapaus prinsessasta, joka oli paennut protulta. Sit yritin suostutella myös Kipan (joka syystä tai toisesta oli protuuntunut) jättämään lahkon, koska tarvitsin siihen jonkun toverin.