IRC-Galleria

Riikka-Liisa

Riikka-Liisa

Hämärän rajamailla...

Laidasta laitaan ja kelloa ympäriSunnuntai 25.10.2009 20:27

Aiemmin syksyllä katselin mitä näyttelyitä tänä vuonna collikoille vielä olisi tiedossa. Seinäjoki, lamppu, Nurmo, lamppu, Silimen Classic Star, lamppu, haluan lähteä Seinäjoelle ja nähdä millainen Sonny-pojasta on kasvanut. Idean kruunasi ajatukseni, että otan mukaan kaikki koirat, joilla mahdollisesti olisi turkkia silloin, elikäs Rommi, Classic ja Deli. Siinä onkin sitten haastetta jo sinällään, luonnonlapsi Rommi ja kaksi peräkkäisissä luokissa kilpailevaa tyttöä. Varmaan joku yöllinen mielenhäiriö tuo ajatus.
Aikataulujen tullessa tuli tietoon tuomarivaihdos. Katselin netistä millaisia tuloksia on uudelta tuomarilta tullut aiemmin. Järkytyin huomatessani, että ko. tuomari tosiaan jakaa myös hylättyä ihan runsaalla kädellä. Aloin miettimään koirieni virheitä. Rommi mahdollisesti innostuksesta korvat pystyssä ja käytös kyseenalaista muutenkin. Delin kapea alaleuka. Classicin kihara turkki. Mietiskelin, hakisiko sitä kaksi vai kolme hylkyä. Niin tuomarista kiinnihän kaikki on. Classic on hyvin kaunis muuten, eikä ole vielä saanut tiukoiltakaan tuomareilta kiharoistaan huolimatta EH:ta huonompaa, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Ja Deli tuollainen karvaton koipeliini tyttönen. Hetken jo mietiskelin peruutusta ja rahat takaisin.
Mutta halu nähdä Classicin pentu Sonny, voitti ja päätin, että mehän mennään kehään ja haetaan vaikka kolme harmaata nauhaa. Päästäämpä aiemmin Sonnya katsomaan. Että match show -meninki ja kehään vain harjoittelemaan.

Seinäjoki kv 24.10.2009 - Maret Kärdi, Viro
Silimen Rommi-Cola: AVO T
”Tyypillinen sopusuhtainen mutta jaloutta kaipaava uros, jolla hyvä raajaluusto. Oikeat pään mittasuhteet mutta ei aivan yhdensuuntaiset ylälinjat. Oikea-asentoiset mutta ei riittävästi taipuneet korvat. Hyvät silmät, matalahko kaulan kiinnitys ja lyhyehkö kaula. Niukat etukulmaukset ja löysät kyynärpäät, sopivasti kulmautunut takaa. Suorahko lantio, tyvestä suoraan pystyssä kannettu häntä. Taipumusta peitsaukseen. Ei aivan näyttelykunnossa karvapeite. Erinomaisen ystävällinen ja avoin luonne.”
Silimen Classic Delight: NUO H
”Keskikokoa suurempi oikeaa rotutyyppiä edustava. Kokoonsa nähden hieman korkearaajainen narttu, jolla lyhyehkö rintakehä ja pitkähkö lanneosa. Kauttaaltaan kapeatekoinen rakenne. Hyvä pää ja ilme, erinomaiset korvat, tummat silmät, toivoisin selvemmän alaleuan ja tiiviimmän purennan. Ryhdikäs kaula, kaarevuutta ja lihaspeitettä kaipaava rintakehä. Kapea eturinta, niukat etukulmaukset, riittävät takaa. Liikkeessä sisäänpäin kääntyvät etukäpälät. Laadultaan erinomainen karvapeite, ei täydessä turkissa. Avoin luonne.”
Silimen Classic-Cola: AVO ERI1 PN1 SERT CACIB ROP
”Erinomaista tyyppiä, sopusuhtainen, keskivahva narttu, jolla erinomainen pää ja ilme. Sopivasti kulmautuneet raajat ja ryhdikäs olemus. Tummat silmät, riittävä alaleuka, liikkuvaiset korvat. Hyvä rintakehä, kiinteä yläosa, hyvä lantiorakenne ja hännän kantotapa. Tilapäisesti hyvin pehmeä ja ei aivan rungonmyötäinen karvapeite häiritsee yleisvaikutelmaa. Reippaat tasapainoiset liikkeet. Erinomainen luonne.”

Melko showta päivä olikin. Näyttelypaikka oli hyvin ahdas ja sikäli hyvin ikävä. Rommi kolmatta kertaa näyttelyssä ja sen mukainen käytös olikin. Alku meni huutaessa. Sitten kun alkoi rentoutumaan, makasi maassakin. Annoin Rommin kieriä ja pyöriä enkä viitsinyt kiusata sitä harjaamisilla. Halusin antaa Rommille mahdollisimman mukavan kokemuksen näyttelyistä. Ja sikäli olen tyytyväinen miten selvisimme päivästä. Kehässä Rommi oli taas vallaton, ei meinannut pysyä paikallaan ja vouhkasi. Jutteli kovasti tuomarille ja taisi saada lipaistuakin tuomaria. Korvat pysyivät nyt paremmin mitä Tampereella ja Hyvinkäällä, mutta häntä oli innostuksesta pystyssä. Häntähän ei Rommilla yleisesti nouse ollenkaan, joten sen suhteen en ole huolissani ollenkaan. Juoksutuksessa Rommi yritti lähteä pomppimaan, joten vein sitä niin hitaasti, että alkoikin peitsaamaan. Hyvä kokemus näyttelystä Rommille kuitenkin loppupelissä tuli, joten eiköhän me vielä lähdetä joskus harjoittelemaan ja saada homma toimimaan.
Delin kanssa meni ihan mukavasti. Yllätyin kun se pitkästä aikaa alkukehässä nosti häntäänsä iloisesti juostessa. Ehkä se vain fiilisteli, että on kiva taas päästä kehiin. Hassu ja ihana tyttö.

Kun olin hakenut Rommille keltaisen ja Delille sinisen nauhan, niin oli jo aika lyöty olo, vaikka tiesinkin tuomarin tiukaksi. Olin hyvin epätoivoinen, kun otin Classin häkistä harjattavaksi. Juttelin Classicille, että haemmeko sinulle ensimmäisen sinisen nauhan vaiko olisiko keltainen hyvä. Katselin Classicin kiharoita ja mietin että niille nyt ei voi mitään ja tuomari sanoo sitten niistä mitä sanoo.
Mennessämme tuomarin eteen, hän ensimmäisenä sanoi Classicille ”Mitä sinun turkillesi on käynyt?” Vastasin, kuten on, että pentujen jälkeen kävi niin. Kuuntelin kuinka tuomari selitti että tämmöinen ei kuuluisi olla ja mietin, että ehkä saamme sitten todella vastaanottaa sen keltaisen nauhan tai pahimmassa tapauksessa jopa harmaan. En jännittänyt kehää yhtään, sillä tuntui tosiaan, että täältä lähdetään hyvinkin maihin laitettuna. Sanoin Classicille vain välillä, että ”Missä isäntä” ja annoin tytön seisoa vapaasti miten seisoikin. Kehäsihteerin antaessa käteeni excellent-ruusukkeen olivat jalat pettää alta. Kehän reunalla puhelin matkaseuralle, kuinka meidät pudotetaan kyllä jatkosta, koska nuo kiharat ovat mitä ovat. Lopulta kun seisottiin pn-kehässä ja saatiin käteen sert ja cacib-ruusukkeet, niin silloin jännitys iski ja menin ihan sekaisin. Classic sai toisen sertinsä! Se sai sertin ja cacibin! Meillä on vielä rop-kehä edessä.
Rop-kehässä mietin, että vsp sopii meille hyvin, sillä pääsemme vihdoin lähtemään kohti Nurmoa ja näkemään Sonnyn. Siinä juoksimme vielä ja seisottelimme ja sitten tuomari sanoo ”Turkista huolimatta…” Uskomatonta, minun Classic valittiin rotunsa parhaaksi kansainvälisessä näyttelyssä!

Odottelimme muutaman tunnin ennen kuin pääsimme ryhmäkehään juoksemaan. Ryhmissä emme päässeet jatkoon ja pääsimmekin viimein pakkaamaan tavarat ja lähtemään Nurmoon. Jotta homma ei liian helpoksi kävisi, emme löytäneet mistään Alapääntietä. Sonnyn omistajat jo soittelivat, että olemmeko eksyneet. Alapääntie oli vaihtanut nimeä, joten ei ihmekään ettemme löytäneet sitä. Lopulta löysimme perille ja ihana trikkinuorukainen tuli minua tervehtimään. Aivan mahtava pakkaus! Ulkonäöltään kuin Deli ja samoin tavoiltaan. Rakastuin tuohon nuoreen herraan suunnattomasti. Valitettavasti hämärä oli jo hiipinyt paikalle enkä kuvia nuorukaisesta saanut. Vietimme jonkin aikaa Sonnyn ja omistajiensa seurassa kunnes lähdimme pimeällä kotimatkalle. Ja niinhän sitä kävi, että reissun pituudeksi tuli lopulta sellainen 20h. Pitkä päivä, mutta tulipa nähtyä muutama valaistu tuulimylly.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.