IRC-Galleria

Riikka-Liisa

Riikka-Liisa

Hämärän rajamailla...
Loppuvuodesta näyttelyvaihtoehdot ovat hyvin vähissä. Kuitenkin kun koirilla (tai edes yhdellä) on turkkia, niin silloin ilmoitetaan sinne minne on mahdollista. En ole valikoinut tuomareita kenelle koiriani vien. Olemme lähinnä menneet keräilemään tuloksia monilta eri tuomareilta. Samalla olen harjoitellut pääsemään eroon kisajännityksestäni. Tämän vuoden Suomen näyttelykiertueen aloitti Kajaani tammikuussa ja tänään sen päätti Jyväskylä.

Ennen näyttelyä tutkin millaisia tuloksia tuomari on antanut aiemmin. Sainkin sitten huomata, että tämäkään tuomari ei arkaile käyttää koko arvosteluasteikkoa. Mikä on siis varsin mukava asia. Toki luo oman jännityksensä, että mitä mahtaa omista kullannupuista pitää. Kuitenkin omien koiriensa virheet tietää ja miettii kuinka paljon tuomari antaa niille painoarvoa.
Näyttelypaikalle tultua sain huomata kuinka keltaista nauhaa tippui. Classic on meidän perheessä tällä hetkellä ainoa koira, joka on "turkissaan" ja minun silmääni muhkea Classic alkoikin näyttää pian hyvinkin ampiaiselta. Kaunis valkonenu ampiainen. Ja ne ainaiset kiharat. Noh, tuomari antakoon sen tuloksen minkä haluaa.

Tuomari seisotti koiria suht kauan, mikä on mukavaa, että ei ole liukuhihnatyöskentelyä. Omaa vuoroamme odotellessa katselin kuinka suloisesti tytöt nukkuivat häkissä. Classic pitkin pituuttaan ja Deli käytti Classicia tyynynä. Fiilistelin suloisia tyttöjäni. Näyttelypaikka oli todella ahdas ja olin vain tyytyväinen, että tytöt nukkuivat rauhallisina häkissä. Otin Delin pois häkistä hieman ennen omaa kehäämme. Deli tapansa mukaan oli erittäin iloinen. Delin luokassa oli vain kolme koiraa paikalla viidestä ilmoitetusta. Mukavasti oli tilaa juoksuttaa alkukehässä. Yksilöarvostelussa tuomari ei sitten juoksuttanutkaan kuin pienen edestakaisin lenkin. Takaisin juostessa tultiinkin sitten Delin kanssa kauniisti neljä tassua yhtä aikaa ilmassa. Deli selkeästi nauttii kehässä olemisesta, hyvä niin... tosin tuloksen kannalta sitä riemua kannattaisi hieman lieventää.

Classicin luokkaan olikin ilmoitettu sitten 25 koiraa. Valitettavasti kehäsihteeri pyysi koirat kehään odottamaan vuoroaan. Ja se odottelu oli Classicin mielestä kovin pitkäveteistä. Classic alkoi haistelemaan maassa olevia naminpalasia. Yritin pitää tytön huomiota itsessäni omilla nameilla. Sehän onnistui kyllä, mutta vahvisti vain paimenkoiran etukeno asentoa. Kun viimein oli Classicin vuoro, Classic oli niin tympääntynyt, että seisoi tyystin löysänä lehmänä kehässä. Yritin sanoa Classicille "missä isäntä" ja Classic katsoi minua takaisin "daiju, se on kotona, mitä sä oikein sekoilet".

Päivä ei siis kovin putkeen mennyt tulosten ja kehäkäytösten osalta. Vai liekö syy Votsin, jonka läsnäolo on joka kerta tuonut huonoa onnea. Votsin ollessa mukana Classic saa EH:n ja Deli jää tyystin ilman sijoitusta. Myydään hyvä vähän käytetty onnenkalu... kuka ostaa? Sori, en myy. Oma Votsi on kuitenkin niin rakas ja tuottaa paljon iloa, seurattiin sitten kuuta tai tähteä.

Jyväskylä kv 21.11.2009 - Kim Vigsö Nielsen, Tanska
Silimen Classic Delight NUO H:
"19 months. Very good head and expression. Rather low set ears. Nice eyes and nose. Short neck. Would prefer slightly longer body. Straight in shoulders. Straight in rear. Moves very uncontrolled. Very good coat."
Silimen Classic-Cola AVO EH:
"2 years. Exellent head. Correct bite. Rather short in neck and dipping topline. Quite narrow chest with rather short stermum. Stand and moves east-west in front. Very good angulated rear. A bit too wavy coat."

Jos etsin jotain positiivista. Niin reissussa Classu nuortui kaksi vuotta :). Saan pitää siis typyni itselläni kaksi vuotta pidempään. Classicin kanssa mietimme nyt, että ilmoitammeko vielä alkuvuodesta Lahteen näyttelyyn. Vai jäämmekö tämän näyttelyiden täyteisen vuoden jälkeen jo näyttelytauolle. Se ainekin on varma, että ensivuonna emme montaa näyttelyä aio käydä. Toivon mukaan Classic jää mammalomalle kesällä, jonka jälkeen ei hetkeen olekaan kehiin asiaa. Muuten taidamme ensivuoden pyhittää lähinnä agilitylle ja muulle Classicista mielenkiintoiselle touhulle.

Lahti hiljenee ja kaivan suklaakaurat kaapista. Ovat muuten aivan EH:t suklaapehmiksen kera. Ja siitä on H jatkaa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.