IRC-Galleria

RomperStomper

RomperStomper

God called in sick today

Rally Hoo, rakas päiväkurja!Perjantai 21.07.2006 04:01

Pitkästä aikaa tartuin taas näppikseen ja kertasin viimepäivien tapahtumat mielessäni tallentaakseni ne jälkipolvien ihasteltaviksi.
Ai mitäkö sitten on tapahtunut?
Ei sitten vittu yhtään mitään!
...no, melkein mitään...
Toissapäivänä naukkaillessani kolmatta viikkoa Tolua parvekkeellani, koin jonkin suuremman kosketuksen jonka johdosta tärisin ja hytkyin kuin hyytelö pesukoneessa, mutta mieleni oli kirkkaampi kuin 40 watin hehkulamppu koko tämän mieleenpainuvan kokemuksen ajan (tosin vinttini taisi pimentyä kerran tai kaksi mutta kenelläpä ei välillä pimenisi?).
Tärinän kaikottua, pyyhittyäni kolmen litran kuolavanat poskiltani ja mopattuani lattian, tiesin viimeinkin vastauksen siihen suureen kysymykseen mitä niin monet ovat kysyneet ja ihmetelleet jo monia vuosisatoja:
Voiko Tolua juoda kolme viikkoa putkeen ilman seuraamuksia?
Vastaus on, hyvät ystävät, kyllä voi, jos vain välillä muistaa tyhjentää pötsinsä perinteisellä "sormikutkutuskurkussa"-menetelmällä!
Voi tuota ilon päivää ja tieteellistä läpimurtoa!
Soitin heti ensimmäisenä Juhanille Marssiin ja kerroin tämän tieteellisen kokeeni tuloksen ja kuinka tämä tieto tulisi mullistamaan ihmisten käsityksen Tolusta ja taisi siinä olla puhetta jopa Nobelista, kunnes kesken puhelun koin "kosketuksen" uudelleen ja vanhasta lankapuhelimestani muutui hetkeksi vibratoiva malli.
Palattuani maankamaralle tajuttomuuden pilvitarhasta, Juhanin ääni kehoitti minua menemään lääkäriin tutkituttamaan pääni, mutta ylä- vai alapääni, ei selvinnut ennen "tuut tuut-ta".
En ymmärtänyt rakkaan, mutta ilmeisen vajaamielisen ystäväni huolta terveydentilastani, joten silkasta kohteliaisuudesta lähdin puoskarin pakeille.
Lääkäri hiukan epäili kertomustani päivän tapahtumista ja suoritti joitain testejä kunnes tokaisi ivalliseen sävyyn että "Parkinsson yhdistettynä Epilepsiaan on...GAF!" lauseen loppu jäi ikäänkuin roikkumaan ilmaan sillä survaisin noitatohtorin suuhun vasemman maiharini vartta myöden ja tokaisin ystävälliseen sävyyn että en ole liiemmin tutustunut ruotsalaiseen homo-pornoon, enkä aio tutustua nytkään.
Kumarsin ja suljin oven hiljaa perässäni.

HakemusSunnuntai 21.05.2006 05:59

Käväisin ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa nettioraakkelin pakeilla ja kysyin jo pitkään mieltäni askaruttanutta asiaa, eli 'Olenko raskaana?'
Oraakkeli vastasi (aivan kuten olin jo vähän pelännytkin) että 'Todellakin. Mikset olisi?'.
First things last, eli tämän paljastuksen valossa juoksin (no ehkä hölkkäsin) suorinta tietä äitiyspäivärahoja Kelasta anomaan!
Täytettyäni lappuset (noin 60 kaavaketta ja kopiot päälle), tuli mutkia matkaan:
Ensimmäiseksi minulta kysyttiin että missä tämä uunituore äiti mahtaa olla?
Katselin virastotätiä altakulmien ja kysyin että onko tämä joku vitun piilokamera?
Nainen selvästi hätääntyi ja näytti siltä ettei olisi ymmärtänyt kysymystäni vaikka ymmärtääkseni olimme molemmat suomalaisia.
Tartuin ämmää riveleistä ja kysyin uudestaan, tällä kertaa hiukan hitaammin artikuloiden.
Naikkonen sanoi että ei olla piilokameraa kuvaamassa, mutta kertoi että hakemuksen yleensä täyttää lapsen saanut nainen.
Eli nyt se perkele alkoi puputtaa minulle jotain feministi paskaakin!
Maltoin mieleni ja laskin takaperin kolmosesta kahteentoista ja kerroin että raskaana olen minä, eikä lapsi ole vielä ulostautunut tähän maailmaan.
Kerroin myös että olin kokenut sellaisen 'pimeässä muilutuksen', raskaaksi tulon ilman toista osapuolta, vai miten se yksi suuri herra silloin joskus saikaan alkunsa.
Nyt täti oli vielä hätääntyneempi ja yritti painaa tärisevin käsin jotain punaista nappulaa pöytänsä alta, mutta toiminta näytti olevan sen verran vaivalloista että herrasmiehenä tarjouduin auttamaan.
Oli hetken hiljaista, mutta sitten ovesta syöksyi kaksi kivitalon kokoista rumaa kaljupäätä toimistoon sisään ja mitään kysymättä tarjosivat minulle ilmalennon Kontulan ostarilta Kivikon kentälle.
Kaikki tapahtui niin nopeasti etten ehtinyt edes kysyä onko raskaana olevan järkevää matkustaa lentämällä, mutta olin toki kiitollinen viilentävästä tapahtumasta ja herrojen auttavaisuudesta.
Taidanpa kuitenkin jättää nuo hakemusasiat sellaisille joilla paikat kestävät, oma saldoni nääs tälle päivälle oli katkennut jalka ja irronnut alaleuka, vasenkorvakin taisi jäädä jonnekkin matkalle.

Auter Speis...woooh...piip!Lauantai 20.05.2006 03:14

Rakas näppis,
Lähiaikoina tapahtuneiden outojen asioiden siivittämänä päätin ruveta avaruustutkijaksi ja käväistä erään toisen erittäin järkevän ja viisaan tutkijan, kolleegani Juhan Af Graanin luona kertomassa minua kohdanneista oudoista ilmiöstä.
Saavuttuani Graanin pihaan Batman-autollani ja koputettuani valtavaan foliosta tehtyyn oveen, oven avasi pienenpieni olio, mitä ilmeisimmin Graanin poika, E.T., joka hellästi kosketti otsaani jahti-morallaan ja kuiskasi sulosoinnuin korvaani "Fuck with me and I kill you!!!".
Näin lämminhenkistä vastaanottoa en ollutkaan saanut miesmuistiin.
Taputin veikkosta päälakeen ja huomasin että siinä samassa lensivät vasemmankäden kaikki sormet iloisessa kaaressa kuistin alle.
Hukkaan meni nekin pianotunnit.
Harpoin aikailematta kohti "tele-siirrintä" ja jätin tuon veikeän olion nuolemaan vertani jahti-moransa reunuksilta.
"Tele-siirrin" (punaiseksi maalattu kissa ja kaksi imurinletkua teipattuna yhteen auton sisärenkaan päälle) siirsi minut yläkertaan, kohti Graanin toimistoa.
Ovi oli tehty neonvärisistä muovailuvaha tangoista ja suklaamunien keltaisista koteloista eikä siinä ollut kahvaa.
Koputin hellästi oveen joka iloisesti jyristen räjähti paskaksi edessäni ja huomasin tuijottavani mulkosilmäistä viiksekästä kääpiötä suoraan silmään (voe vittu mikä karsastus!).
Pikkumies ei ollut ollenkaan iloinen äkillisestä penetroitumisesta huoneeseensa ja oudosti pihisten kiskoi valtavaa peruukkia päähänsä...
No mutta sehän oli itse legenda, legenda itse!
Juoksin avosylin oppi-isääni halaamaan mutta en ehtinyt ottamaan kuin askeleen ennenkuin minua uhkailtiinkin jo kovemmanluokan käsiaseella:
Graanilla oli maitopurkista ja taskulampusta rakennettu hengenvaarallinen sädettäjä!
Siinä samassa päästin neitimäisen kiljaisun ja toisinkuin olisi voinut luulla, Juhan (ja kaikki muutkin kymmenen kilometrin säteellä) paskoi housuihinsa, en minä, vaikka joku niin väittäisikin.
Onneksi seinä oli tehty paperimassasta ja voipaperista sillä juoksin henkeni kaupalla sen läpi ja pysähdyin vasta meksikossa.
Harmi että auto jäi sinne ja kokemukseni jäivät edelleen mysteereiksi.
Täytyy varmaan ensivierailulla muistaa soittaa etukäteen, vaikka kolleegoita ollaankin.
Katsoin juuri ensimmäistä kertaa palomies (vai oliko postimies?) Mannionin seikkailuja töllöttimestä ja jäin auttamattomasti koukkuun (nimeltä mainitsemattomiin aineisiin)!
Kaverihan on suorastaan nerokas ja hauskakin kuin puoliksi syöty juusto-patonki!
Tai ainakin aika lähelle!
Verraton tapa jolla Mannion palkitsee nokkelaa leikkivät kolleegansa on sydäntä lämmittävää :
Löysiä, neitimäisiä litsareita ympäri korvia!
Homman hienous piilee siinä että sitä koko ajan odottaa jännä-kakka housuissa milloin ja mihin kohtaa Mannion toverillisesti läpsäisee!
Nerokasta kerrontaa!
Ja hienoa on myös laskea kuinka monta litsaria Mannion jakson aikana lisauttaa, tässä jaksoissa taisi olla ainakin kolme (en ole kuitenkaan aivan varma, piti vaihtaa housuja neljä kertaa), ja ainakin se yksi läpsy osui naamaan!
En malta millään odottaa seuraavaan jaksoon!
Jatkoa odotellessa olisi tarjolla kalsari-pyykkiä ja Mannionin läpsytys-harjoituksia naapurin kissalla (ja ehkä tämä jakso videolta hidastettuna)!
Ihanaa!
Rakastan dokumentteja!
Voisin tietysti aikani kuluksi kirjoittaa Mannionille kirjeen...hmmm......

VierasPerjantai 17.03.2006 00:39

Tämä tapahtui noin sekunti sitten :
Sain odottamattoman vieraan.
Ulkoavaruudesta.
Tai sisäavaruudesta, eipä tullut kysyttyä mistä oli tulossa.
Istuin tapani mukaan alasti olohuoneen nahkasohvalla kun kuulin keittiöstä outoa kolinaa.
Harras munien raavintani Conan O'Brianin säestyksellä oli turmeltu!
Mietin hetken (jos toisenkin) viitsisinkö edes vaivautua keittiöön asti tutkimaan asiaa tarkemmin, mutta päätin että enpä taida jaksaa.
Tosin päätökseeni olla menemättä saattoi vaikuttaa sekin seikka että hikinen takamukseni oli suorastaan liimautunut sohvaan kiinni enkä viitsinyt riuhtomalla rikkoa hienoa sohvan pintaa, perseestäni nyt puhumattakaan.
"Jos muhammed ei mene vuoren luo, tulee vuori muhammedin luoANNAkaljaah...!!!", kuului jonkun puolisammuneen spurgun ääni sohvani takaa.
Totta örisi!
Ajattelin kuitenkin varmuuden vuoksi kaivaa sohvan alta näpypamppuni jos keittiön kolistelija olisi vihamielinen, eikä suinkaan rauhan asialla.
Näin oudon näköisen hiihtäjän lähestyvän minua keittiön suunnalta hitaasti löntystäen.
Tuo outo olio pysähtyi eteeni ja kysyi selvällä suomenkielellä :
"Otatko rakas kahvia?"
Tämä oli minun jännityksestä turvonneille herneaivoilleni liikaa ja huitaisin örkkiä ohtilohkoon niin kovaa kuin pikku kätösestäni lähti!
Olio pudota mätkähti persiilleen niin että alakerran naapurin katosta irtosi varmasti ainakin kilo laastia.
Irrotin varovasti paistinlastalla persaukseni sohvasta ja tarkastelin oliota lähempää.
Tutun näköinen tyyppi mutta outo tukka?
Jumalauta!
Palkolainen!
Olio oli vallannut eukkoni ruumiin ja yrititti nyt mitä ilmeisin myrkyttää minua kammottavilla keitoksillaan!
Onneksi olin valppaana kuin kuollut saukko ja sain tekemättömän tehdyksi ja näin ollen estettyä ties minkä katastrooffin.
Kunhan soitan tapahtuneen tiimoilta ulkomaalaisvirastoon ja presidentille niin eiköhän minulle joku mitali ja tontti Forssasta myönnetä!
Mutta mikäs helvetin kampaamo-kuitti tuossa maassa lojuu???

Viikonloppu möksälläMaanantai 13.03.2006 02:48

Sain viikonlopuksi kaverini Eskon Oulussa sijaitsevan mökin käyttööni.
Virhe.
Siis kaverini puolelta.
Starttasin luotettavan vaaleanpunaisen ladani ja se lähti käyntiin jo kolmannella sadalla yrityksellä! Hyppäsin ratin taakse ja suuntasin kohti Oulua.
Olin suorastaan hurmiossa ja päätin juhlistaa tapahtumaa savukkeella.
Pudotin sytyttimeni jonnekkin poljinten väliin ja sitä kaivaessani ajoin ilmeisesti johonkin kuoppaan koska ladani tärähti oudosti.
Päätin kuitenkin pysähtyä tienreunaan tarkastamaan tilanteen, varmuuden vuoksi.
Jumalauta!
Juhantalon Antin palkinto-lehmä Mansikki makasi ketarat ojossa ladan katolla aurinkoa ottamassa!
Minä en hyvällä katso pummilla matkustajia ja lehmältä mitään kysymättä potkaisin Mansikin siihen suuntaan jossa oletin Turun sijaisevan, siellä kun niitä lehmiä on muutenkin.
Oppiipahan olemaan.
Kädet raivosta täristen jatkoin matkaani nopeasti mutta varomattamasti.
Sytytin toisen savukkeen ja taas sama juttu!
Sytytin putosi, kaivelin muniani ja töissy!
Tälläkertaa ajattelin ajaa kuitenkin Jyväskylään saakka ilman turhia pysähdyksiä.
Jyväskylän teppanalla satuin ohimennen kurkkaamaan ladan katolle.
Juhantalon Antti itse!
Ukko paha tärisi hajusta päätellen ilmeisesti paskat housuissaan, mutta koska olin vaipunut jo apatiaan, annoin ukon istua katolla mitään kyselemättä.
Matka jatkui.
Pysähdyin seuraavan kerran Oulussa, jälleen teppanalla, ja ukko oli katolta häippässyt kesken reissun, liekkö saanut paremman kyydin tai jotain.
Hetken päästä saavuin kaverini mukavan kotoisalle hirsimökille.
Saunaan!
Valitettavasti en löytänyt saunaa joten reippaana poikana rakensin sellaisen tupaan.
Olipahan löylyt!
Meno mökissä kävi niin kuumaksi että päätin nukkua autossa.
Aamulla huomasin että yön aikana joku perkele oli vienyt mökin mennessään ja jättänyt tilalle kasan savuavia kekäleitä.
Toivottavasti Eskolla on varkausvakuutus.

Näädän pennutPerjantai 10.03.2006 01:54

Olin alkanut epäilemään että pöntössäni asustanut näätä oli saanut pentuja ennen kohtaamistaan kohtalon (vasara, tilattu postimyynnistä) kanssa.
Voi tietysti olla että olen tulossa hulluksi, mutta epäilempä sitäkin.
Uutisissa kerrottiin että Ruotsin näädästä (siitä yhdestä) oli löydetty lintuinfluenssaa (ja kyllä, näätäkin on eräänlainen lintueläin), joten ainakaan liian varovainen ei voi olla.
En ole uskaltanut suorittaa tarpeitani pöntöllä moneen kuukauteen koska näin siellä lillumassa epäilyttävän näköisiä könttejä, karvaisia ja vihreitä, ihan niinkuin näädätkin.
Vessan virkaa on toimittanut vaarin vanha olkihattu jota tuskin vaari enää haluaa takaisin.
Otin puhelinluettelon kauniiseen käteeni, tosin luettelo on hyödytön kun en aikoinani jaksanut opetella niinkin turhaa asiaa kuin lukeminen (kyllä, kirjoittaa osaan, mutta sitäkin välttävästi).
Palokunnan numero puhelimeni pikavalinta ykkösessä tuli jälleen "tarpeeseen".
Jälleen ystävällinen palomies asiani esitettyäni haukkui homoksi mutta korjattuani että olen nykyään naaras, pahoitteli ja kehoitti soittamaan lääkäriin.
Pahavaan ei ne siellä lääkärissäkään mitään mistään näädistä tiennyt, tosin lääkäri taisi muutenkin olla hiukan sekaisin koska vastasi "Esan kuppi ja kahva", tiedä sitten oliko urologi vai mikä.
Viimeisenä oljenkortena rimpautin eläinsuojeluyhdistykseen josta lähettivät salamana kaksi karvaista kreikkalaista kuulantyöntäjänaista tutkimaan vessani ihmeitä.
Hetken tongittuaan toinen näistä viehkeistä naaraista tuli luokseni ja pamautti minua ystävällisesti paskalapiolla suoraan nenänvarteen.
En tiedä miten tämä kaikki liittyi näädän poikasiin, mutta eläinten ystävät supisivat jotain vessan vetämisestä asioimisen jälkeen, en tosin kuullut sanatarkasti koska olin hiukan pihalla saamastani tillikasta.
Takaisin lähtöruutuun.
Mutta jos jotain pahaa niin jotain hyvääkin : naamani on nyt edes hiukan symmetrisempi kuin ennen!
Mutta mitä vittua tuo norsu tuossa hymyilee?

Armotonta menoa!Keskiviikko 08.03.2006 06:31

Huomasin huoltsikalla hylätyn pappatunan.
Aloin elämään kadotettua nuoruuttani ja päräytin moopedilla lähimmälle metsätielle.
Vauhti oli hurja mutta penkki tuntui jotenkin epämukavan muhkuraiselta.
Päätin pehmentää penkkiä muutamalla sadalla muikealla pierulla.
Noin tunnin ajon jälkeen paikallinen poliisi viittoi minut tien sivuun.
Tunsin outoa liikehdintää pakaroissani ja pelkäsin vanhojen pukamieni tehneen come backin, mutta ihme ja kumma sus siunaa!
Persaukseni alta pilkotti Pekko Aikamiespojan vähemmän iloinen mutta sitäkin ruskettuneempi lärvi!
Vittuuntuneen oloinen Pekko alkoi itkeä tihurtaa sinivuokoille että oli ollut huoltamassa mopoaan, kun yhtäkkiä joku oli hypännyt päälle ja vienyt Pekon mopoineen päivineen.
Tarkkakorvaiset poliisit eivät Pekon paskapuheisiin uskoneet vaan pamputtivat siniseksi siihen paikkaan.
Minulle toivottivat turvallista matkaa ja Pekko lähti kuudeksi vuodeksi lusimaan liikenteen vaarantamisesta ja virkavallan halventamisesta.
Eivät tainneet miliisit kuulua Koivusalo-Funclubiin.
Pitäisiköhän minun hankkia rillit tai ainakin tutkituttaa mun perse?
Ihmisen suussa kun elää vaikka mitä pasiliskiä...

Kyllä sitä aina konstit keksii!Sunnuntai 12.02.2006 00:35

Huomasin finnin rintakehässäni.
Ei lähtenyt puristelemalla joten sutasin saksilla irti poikki.
Vuosi vaan niin perkileesti että raahauduin lääkäriin.
Niinpä niin, nyt minut tunnetaan yksinäinenmies-nimen
lisäksi myös nimellä "yksinänninenmies".

Seikkailuja toiletissaTiistai 07.02.2006 04:03

Vessan pytystä ryömi ylös näätä.
Soitin palokunnalle ja haukkuivat homoksi.
Kiitin avusta ja kopautin näädän hengettömäksi.
Uskokaa kun sanon että näädästä EI tule kovin makoisaa soppaa.
Mutta kyllä sillä nälkä lähtee.
Tai ainakin ruokahalu.