IRC-Galleria

Se minttu-viina oli virhe...

Kevään ensiaurinko koitui viimeinkin pelastuksekseni, sillä Jukan jäätynyt ruumis alkoi sulamaan sen verran että mätänemisprosessi lähti käyntiin ja lusikkani upposi Jukan selkään kuin kuuma veitsi voihin!
Olin jo pahimpaan nälkääni nakerrellut Jukan takkiin miehenmentävän aukon, nyt piti tehdä sama Jukalle.
Onnekseni olin nähnyt elokuvan "Elossa" niin monta kertaa että ihmislihan syönti ei enää aiheuttanut minulle minkäänlaisia moraalisia ongelmia tai oksennuskohtausta, kysehän oli selviytymisestä.
Minulla kesti kaksi päivää kairata tieni puolijäisen ruhon läpi, mutta voitte kuvitella miten onnellinen olin haparoidessani lusikalla ilmaa viimeisenkin lihakerroksen antaen äänekkäästi lörtsähtäen periksi lusikkani alla.
Olin vapaa!
Mutta yltä päältä mädässä, hyytyneessä veressä ja suolenpätkissä.
Ja olin janoinen.
Olin kierrättänyt ruumiini nesteitä jo niin monta kertaa että vaikka olisin siltä seisomalta juanut painoni verran vettä, joka ei suinkaan ollut kolmea litraa enempää, en olisi kussut viikkoon.
Onneni jatkui edelleen, sillä mini-golfia kiertävälle aidalle oli kokoontunut lauma teini-ihQdaa-pissisposselaisia juomaan siideriä ja ykköskaljaa ja minut nähtyään tienoon täytti kiljahtelu ja tomupilvi, josta saatoin vaivalloisesti erottaa parin jos toisenkin kovaa vauhtia poispäin heiluvia jalkoja.
Pöytä oli katettu ja terassikausi osaltani alkanut!

"Bonnin yliopiston tutkijat ovat syventyneet paremman puutteessa hämähäkkien sukupuolielämään ja havainneet, että urokset jättävät osan peniksestään naaraiden sisään eräänlaiseksi 'siveysvyöksi'. Penis katkeaa urosten sännätessä pakoon ennenkuin isokokoisempi naaras ehtii tappaa ne. Näin tapahtuu 80 prosentissa hämähäkkien yhdynnöistä. Peniksen katkennut osa toimii tulppana, joka estää muita uroksia hedelmöittämästä naaraita."

- Kätevää... o.O Luotoäidillä on sairas huumorintaju.

Ties monesko yö pakkasessa.
Mutta minulla kävi uskomaton onnenkantamoinen tuossa viimeiltana :
Saavuimme Jukan ja Pertun kanssa minigolfradalle ja huomasimme sen keskellä olevan leikkimökin joka suorastaan huusi meitä asettumaan taloksi.
Vaikkei meistä kellään ole koskaan palanut se kirkkain lamppu tuolla päänupissa, saatoimme kaikki aavistaa että mökkiin mahtuisi maksimissaan yksi ihminen (tai sienitutkija) kerrallaan.
No, juoksukisaksihan se meni.
Minun ja Jukan onneksi joku oli jättänyt lumihankeen haravan johon jalkani pienellä avustuksella Perttu seivästyi.
Yksi maassa, yksi enää jäljellä!
Liikuimme gasellin askelin, eli ainakin puolimetriä kymmenessä sekunnissa, ja leikkimökin uhkaavasti lähestyessä, kuin ihmeen kaupalla löysin taskustani kourallisen rautanauloja jotka huolettomasti nakkasin minua ohittavan Jukan suuntaan.
Onneani oli vielä jäljellä sillä yksi nauloista lävisti ilkeän näköisesti Jukan otsalohkon ja painui jonnekin kallon perukoille, mutta ilmeisen suurta vahinkoa se ei sienien turruttamissa aivoissa saanut aikaan, sillä huomasin vain muutamia tahattomia nytkähtelyjä ja kouristuksia.
Jukka näytti olevan siis vielä pelissä mukana.
Jukka pääsi ohitseni, mutta naula aivoissa ilmeisesti vaikutti hänen tähtäyskykyynsä sillä hänen mahasyöksynsä leikkimökin oviaukon suuntaan oli hänelle enemmän tai vähemmän kohtalokas koska lumen alla piilossa ollut kynnys repäisi hänen alaleukansa mukaansa ja jätti Jukan hetkeksi hankeen vaikeroimaan.
Muutamaksi kohtalokkaaksi minuutiksi.
Minä voitin!
Herrasmiehenä kuitenkin sovin Jukan kanssa että vuoroteltaisiin öisin ja minä saisin olla mökissä tämän yön ja hän tukkisi oviaukon selällään jottei se vähäinen lämpö jonka onnistuisin ruumiillani tuottamaan, karkaisi.
Mikä idiootti!
Viime yö tosin taisi olla aika kylmä, sillä Jukka on umpijäässä eli ilmeisen hengetön, mutta minulla ei ole valittamista.
Ei siis muuta kuin että milläs helvetillä minä täältä ulos pääsen???

" - Oh Dominick, I can't be married to you anymore...please, let us go!"
" - Thank you, mister Becker..."
http://www.youtube.com/watch?v=gayqOfFGPFA

Tiedonjanoinen kun olen, kysyin viisaammalta notta mitä vittua?

Kuka on [zelda]?: Kaikkien nörttien kantaisä.
Kuka on KaunisMieli?: Mulla oli suhde siihen kerran... tiedän tapauksen hyvin läheisesti.
Kuka on HELLcoholic?: Teemu.
Kuka on tonz?: Pirkka Pekka Petelius 2000-luvulla.
Kuka on Dizam?: Minä olen Maija Poppanen ja sinä olet mehiläinen.
Kuka on Ojanen?: Yhteiskunnan vihaaja.
Kuka on Kimbe_prkl?: Naapurin Erkki.
Kuka on -pikkumusta-?: Se pyys etten sano mitään siitä kyselijöille. Siispä vaikenen kuin muuri.
Kuka on SirPsycho?: Mies joka on aina väärässä paikassa.
Kuka on rumarillumarei?: No sinä itse tietysti...
Kuka minä olen? : Etkö kenties itse tiedä?

Eipä tässä liiemmin uutta infoa tullut...paska jätkä.
http://www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli/

http://www.youtube.com/watch?v=p_tWeFFPKGs

GAY

Here we are, dear old friend,
You and I, drunk again.
Laughs have been laught, and tears have been shed.
Maybe the whiskey's gone to my head?

But if I were gay,
I would give you my heart.
And if I were gay,
You'd be my work of art.
And if I were gay,
We would swim in romance.
But I'm not gay,
So get your hand out of my pants...

Its not that I dont care - I do!
I just dont see myself in you.
Another time, another scene.
I'd be right behind you, if you know what I mean?

Cause if I were gay,
I would give you my soul.
And if I were gay,
I would give you my whole being.
And if I were gay,
We would tear down the walls.
But I'm not gay,
So wont you stop cupping my hand...

We've never hugged,
We've never kissed.
I've never been intimate with your fist.
You have opened brand new doors,
Get over here and drop your drawers...

Tänään se nyt sitten vihdoinkin tapahtui.
Iso mies kävi naulaamassa laudat ikkunoihin ja kantoi jääkaapin pihalle.
Ei noilla ikkunoilla nyt niin väliä ollut kun asuntoni ei ole muutenkaan nähnyt auringonvaloa moneen vuoteen, mutta jääkaapissa oli ainakin kaksi pulloa olutta.
Sydämeni itkee verta kun edes ajattelen asiaa.
Kysyin kaappia ulos roudaavalta ukolta että eikö yleensä ole tapana ilmoittaa asukkaille häädöstä hyvissä ajoin ja antaa ainakin paripäivää aikaa valmistautua, ulkona kun on pakkasta ja kaikkea, ja sain tyrmistyttävän vastauksen.
Olivat kuulemma lähetelleen jo vuoden ajan ainakin sata ilmoitusta joihin en ollut vastannut ja kun aloin asiaa tarkemmin ajattelemaan, muistin että jotain liiankin viralliselta näyttäviä kirjekuoria oli lojunut eteisessäni jo tovin, suurin osa tosin oli käytetty sätkäpaperina ja polteltu ajat sitten.
Mikä nyt eteen?
Yhdelläkään hengissä olevalla kaverillani ei ollut asuntoa, joten kaikki asuivat luonani, siis tähän asti, ja nyt piti keksiä joku vaihtoehtoinen oleskelutila jossa lämpötila olisi yli -20 astetta ja jonne mahtuisi ainakin kolme henkilöä.
Otin sammuneen Jukan ja koomassa olevan Pertun olkapäilleni, paskansin eteisen matolle jäähyväisterveiset, ja suljin oven haikeana perässäni.
Takapihalla oleva lehtiroskis vaikutti lupaavalta vaihtoehdolta uutta kotia ajatellen, mutta sen oli varannut kenialaisperhe, joka vieraanvaraisuudestaan huolimatta ei voinut meitä nurkkiinsa ottaa koska 17 lasta vei jo aika paljon tilaa.
Vaikka olin jo tottunut ystäväpiirini mitä erikoisimpiin hajuihin, ei jätekatos kuitenkaan tullut kyseeseen koska oli vaarana joutua roskien mukana jätepuristimeen ja sehän ei kai olisi kovin mukavaa.
Kompostissa olisi ollut tarpeeksi lämmin, mutta ensimmäisen yön jälkeen jouduin kaivamaan kolmekymmentä kärpäsen toukkaa korvastani eikä toinen yö tuossa saunassa enää kuulostanut mielenkiintoisalta.
En tosin enää kuullut mitään muutakaan koska toukkien yöllinen vierailu oli verottanut suurimman osan pääni lahonneesta sisällöstä.
Ei auttanut muu kuin hankkiutua putkaan miettimään seuraavaa siirtoa.
Saimme poikien kanssa tovin rikkoa ostarimme ikkunoita, ja vaikka ohi ajoi ainakin neljä mustaamaijaa, vasta viides oli kiinnostunut tekemisistämme ja pysähtyi.
Kaksi lihavaa, laiskasti liikkuvaa kyylääjää lähestyi meitä käsimerkkejä viittoillen, ja kun iloisesti kohotimme kätemme raudoitusta varten, nuo pyylevät kansan pelastajat lyllersivät Mac Donaldsin ovista sisään ilman että edes katsoivat meihin.
Eli se siitä ideasta.
Oisko kämppää tarjolla kolmelle siistille herrasmiehelle?

Olin juopotellut tuttuun tyyliin jo ties kuinka monetta päivää putkeen, enkä ollut huomannut ajankulua.
Toisaalta miksi se minua olisi edes kiinnostanutkaan, eihän minulla lähiaikoina ole muuta ollutkaan kuin aikaa ja aina oli hyvä aika ottaa.
Mutta mahani huomasi että jotain oli pielessä.
Se ei ollut saanut ruokaa pitkään aikaan.
Kesken antoisan ja tapahtumarikkaan juoppohulluuskohtauksen joka sisälsi kuolaamista ja virtsankarkailua, muistin että jääkaapissani oli edellisenä juhannuksena hankittu maksalaatikko jota en jostain syystä ollut saanut syödyksi, varmaankin siksi että säilytin sitä pahanpäivän varalle tai jotain muuta niin turhaa kuin minulla on ollut tapana tehdä.
Oli miten oli, maksalaatikko jäi silti syömättä, koska avatessani kaapin tuo kyseinen laatikko oli juuri lopettanut kuivuneen juuston aterioinnin, tervehti minua happamalla röyhtäyksellä ja jatkoi paritteluaan kurkkusalaatin kanssa.
Pyysin anteeksi, katsoin parhaaksi olla kyselemättä typeriä ja suljin jääkaapinoven perässäni.
Eteisen laatikostossa muistin nähneeni toissajoulun aikoihin muutaman vihertävän juustonaksun, mutta avattuani laatikon muistin antaneeni ne pääsiäisenä virpojille.
Juuri silloin ulko-oveni aukesi ja kaverini Lasse lampsi sisään , olin siis unohtanut oven auki ja se oli ilmeisesti ollut auki ikuisuuden koska jossain vaiheessa stereoni ja muuta elektroniikka oli kadonnut enkä muista vieneeni niitä kaniin.
Anyway, Lasse kysyi heti ensimmäisenä onko ruokaa, se oli hänen tapansa sanoa “hei”, ja jouduin toteamaan että samaisia kysymyksiä minäkin päässäni pyörittelin.
Lasse lupasi auttaa etsimisessä ja sovimme että puolitetaan kaikki mitä löydämme ja kävimme tuumasta toimeen.
Etsittyäni mielestäni kaikki paikat sängynalusista kaappien päällisiin, palasin olohuoneeseen jossa näin Lassen mussuttavan jotain naamaansa sohvalla istuskellen.
Kysyin mitä hän söi, ja hän sanoi löytäneensä vain hiukan karvaisen meetvurstin palan josta riittäisi kyllä minullekin.
Minä en syö meetvurstia, joten totesin ettei minulla ehkä ollutkaan niin nälkä kuin olin kuvitellut.
Minulla oli nyt suurempiakin huolia, sillä lemmikkimarsuni oli kadonnut.

ILTALEHTI
Torstai 08.02.2007

VAIMOJEN PÄIVÄ
Japanissa vietettiin viime viikolla kansallista "rakkaan vaimon päivää". Sen tarkoituksena on kannustaa miehiä puhuttelemaan vaimojaan etunimeltä, osallistumaan silloin tällöin kotitöihin ja tunnustamaan joskus jopa rakkautensa. Päivän tapahtumiin osallistui 230 miestä.

Kuva riehakkaasta tapahtumasta:
http://static.flickr.com/94/248564884_18f3be73c7.jpg