IRC-Galleria

Haluan kertoa kesästä kaikkea kivaa. Tahdon kuvailla paikkoja, tapahtumia ja hetkiä, jolloin tunsin iloa, jännitystä, yhteyttä itseeni ja nuoruuteeni, täydemmäksi tulemista, oman paikkani löytämistä ja muuta sellaista, joka käsitykseni mukaan on ominaista tämän ikäiselle. Sen sijaan tulen kuvailemaan pettymyksen, tympääntyneisyyden ja ennen kaikkea tyhjyyden tuntemuksia. Olen jauhanut samoista angstisanoista varmaan tuhat kertaa mutta niiden tuleminen yhä selvemmin näkyviin valon, toivon ja uudelleensyntymisen aikana, pistää vain taas miettimään kuinka järjettömän turhaksi voi itsensä tuntea.

Minulla ei edellenkään ole omia arvoja, joilla olisi jotain varsinaista merkitystä. Nappaan tilanteen mukaan uudet ja usein ristiriitaiset arvot, jotka useimmiten liittyvät siihen miten selviäisin itse mahdollisimman vähällä: pienellä päänvaivalla, työllä, omantunnontuskalla tai itseeni liittyvällä hankaluudella. Sellainen arvo on hyvä, josta on minulle hyötyä ja usein hyöty on sellaista, jolla tunnen hyvää oloa omasta fiksuudestani, solidaarisuudestani, näennäisestä epäitsekkyydestäni ja muusta hyväihmisyydestä. Olen olevinani kaikkea samaan aikaan, vaikken oikeasti ole mitään. Ainoa todellinen arvoni ja ominaisuuteni on siis narsismi, joka tulee näkyviin kaikessa mitä teen. Lopulta minulle tuntuu olevan läheistenikin onni yhdentekevää mikäli se ei vaikuta suoranaisesti omaan hyvinvointiini. Muussa tapauksessa voin olla ajattelematta heidän sairauksiaan, ihmissuhdeongelmiaan, taloudellisia ahdinkojaan tai muita elämän karikkoja ja elää ihan hyvillä mielin välittämättä ja sivussa heidän vaikeuksistaan.

En pääse millään irti elämäni täyttämisestä turruttavalla ulkokuorella ja viihteellä, jossa elän tyhjänä ja typerästi hymyilevänä hauiksena. Pelkästään mielikuvilla ja harhoilla on merkitystä ja tukeudunkin niihin joka ainut kerta kun tapaan muita ihmisiä. Luon osaksi tiedostamatta ja tiedostaen itsestäni käsityksiä, jotka liittyvät samaan narsismiin ja oletettuihin päämääriin siitä minkälainen tahtoisin olla. En siltikään tahdo olla mitään niistä. Tahtoisin taantua ja suorastaan mennä aikakoneella aikaan, jolloin olin 8-vuotias. Silloin olin oikeasti jotain aitoa ja myös tuntemukseni tuntuivat todella joltain.