IRC-Galleria

Aloitin taas pitkän tauon jälkeen lukemaan pääsykoekirjaa. Luin noin kuukausi sitten heti 40 sivua ja sitten jostain mystisestä syystä pidin kuukauden tauon. Nyt olen sivulla 70 ja pahasti jäljessä alkuperäisestä suunnitelmasta. Mielessäni on alkanut velloa yhä vahvempana vaihtoehto, etten pääsisikään yliopistoon. Tällä menolla se mahdollisuus toteutuu. Viime vuoden pääsykoeshokin olisi pitänyt opettaa siitä mihin pääsee lukematta ja mihin ei. Nykyiseen kouluuni pääsee ameebatkin ja opiskelukin on sen mukaista. Yliopistoon taas pitää ilmeisesti nähdä vaivaa. Asia jossa en ole koskaan ollut hyvä.

Suuri osa ihmisistä toimii paremmin pienen paineen alla. Minä olen yksi heistä. Minä vain vaadin jatkuvaa painostusta, että kykenen yleensä tekemään yhtään mitään. Tosin kohtuuden nimissä täytyy myöntää, että ehkä löytäisin oma-aloitteistakin motivaatiota jos opiskelisin sellaista mistä pidän tarpeeksi. Vaatimuksien osalta tuo koulun muotokuva, jonne menen nykyään ehkä 2 kertaa viikossa, on olematon. Läksyt ovat useimmiten helppoja ja yhdenkään tehtävän tai kurssin lopputyön deadline ei ole pitävä. Kaikkea voi siirtää, puhumattakin. Kunhan vain palauttaa tehtävän JOSKUS. Tässä on SAMKin opiskelupolitiikan ensimmäinen teesi. Sama pätee myös kokeisiin, joissa on yleensä 2 - 3 uusintaa. Aina voi ottaa rennosti ja sitten nähdä vaivaa muutama tunti silloin kun ei millään keksi muuta tekemistä.

Kokeet ovatkin sitten sellaisia, että ne vaativat usein omaa panostusta ja mielenkiintoa kyseessä olevaan aiheeseen. Minulla sitä harvoin on. Ei ainakaan mihinkään ohjelmistotuotantoon tai logiikkaan. Viestinnän kurssi oli hauskin ja miellyttävin ja koekin mukava. Sekin kiva kuitenkin loppui hyvin pian. Tästä niin näkee, että olen väärässä paikassa.

Tiedän, että minun täytyy päästä oppilaitokseen päästäkseni pois Huittisista. Onhan sellainenkin mahdollisuus, että tekisin töitä Tampereella vuoden ja sitten taas yrittäisin yliopistoon. Vierastan kuitenkin sitä ajatusta, koska pelkään jääväni kiinni työssäkäyvän tulotasoon, kuten niin monelle on käynyt. Sitten en koskaan lähtisi opiskelemaan ja sitä todella haluan tehdä nyt ja vuosia eteenpäin. Ilman rahaa en voi mihinkään muuttaa ja tarvitsen lähemmäs tuhat euroa maksaakseni kaikki asunnon hankkimiseen liittyvät kulut. Jokin kesätyöhakemuksistani täytyy onnata. Olen hakenut kesätöihin innokkaammin kuin yksikään vuosi ja syykin on selvä. Jos olen täällä vielä vuoden, en tiedä mitä nyt jo valmiiksi tympääntyneelle mielelleni tapahtuu.