IRC-Galleria

Sa[n]na

Sa[n]na

The foundation to Decrease Worldsuck

Selaa blogimerkintöjä

Joskus lapsuuteni aikana oivalsinTiistai 30.08.2011 21:23

että jos minä kerran koko ajan pohdin, mitähän tuokin minusta ajattelee, ja niin tekevät television ja vastaavien lähteiden mukaan muutkin, niin silloihan ainut ajatus, jonka toiset minusta muotoilevat, on "mitähän tuokin minusta ajattelee". Päätin siis olla ajattelematta samaa, ja mieluummin aatella jotain kyseisestä henkilöstä, että olisi edes peloille vastinetta.

Nyt kummastuttaa, että miksi työtovereilleni on oleellisempaa, että keskustelen heidän kanssaan viikonlopustani, ja sanon aamulla "huomenta", kuin että hoidan työni hyvin ja ajallaan.
Minä en tunnetusti kysy. Joko otan, mitä haluan, tai ilmoitan ottavani, mikäli katson ilmoituksen tarpeelliseksi. Hyvin harvoin kysyn - sillä kysyn vain kun en tiedä.

Noottiahan siitä aika ajoin tulee. Joskus en ihan oikeasti ole osannut arvioida tilannetta oikein, ja tuli otettua jotain, mitä ei saanut. Useimmiten kuitenkin valitetaan tavastani vain ilmoittaa, ei neuvotella. Saisin joka tapauksessa ottaa, ja jos asiasta keskusteltaisiin, kykenisin esittämään pätevät syyt - jos ei muuta, niin oikeuteni ottaa.

Miksi ihmeessä näitä "et saa"-valtaansa huumaantuneita ihmisiä siis sattuu minua valistamaan? Kotona niin käy joskus, kun sisaruksen huvikseen kieltävät jotain, "mitäs kysyit". "Jaa, no otan kuitenkin". Mutta muualla se käy melkein naurattamaan. Ilmeisesti toimin niin (kenties sukupuolelleni?) sopimattomasti, että minua tulee ruotuun palauttaa.

Itseäni taas ärsyttää, kun joku kysyy asiaa, joka minusta on ilmoitusluontoinen. Kuten vaikka puoliso "saanko mennä illalla ulos?". En minä ole huoltajasi, enkä toisaalta huollettavasi, ihan voit itse päättää. Jos minulle ei jostain syystä kävisikään (suunnittelen, että hoidat tänään tiskit), ilmoitan kyllä. Jos en ilmoita, oma häpeä.

Ei sitä tarvitse pahasti sanoa. Tai vallanosoituksena. Voi kertoa, että suunnittelee tällaista tekoa, jos muuta ei ole. Mutta että kysyy luvan...

Sitten päästään varsinaiseen ajatukseeni. Eli siihen, että miehen kaverit kyllä vitsailee pirttihirmusta, jos mies kysäisee vaimoltaan, että sopiiko mennä peliä katsomaan. Vastaavasti naiset ihmettelevät, eikö mies ole kunnolla talutushihnassa, jos vaimon pitää kysyä ennen leffailtaa, sopiiko miehelle.

Siis täh. Eikö suhde olekkaan kahden ihmisen yhteinen yritys olla tuottamatta toiselle ikävyyksiä? Eikö tähän kuulu se, että ilmoitetaan, jos ennalta sovitut tai oletetut eivät toteudu? Toki on erilaisia näkemyksiä ja tapoja elää suhteessa, mutta itse pyrin jakamaan kaiken elämääni koskevan (merkityksellisen, puhumattakaan kaikesta tosi tylsästä) informaation puolisoni kanssa, ja odotan saavani saman takaisin.

Mutta jos ihan pohjamutiin ryömitään, niin oikeastihan se puolisko kyselee, että pitääkö jo tulla kotiin, että saisi kyllän ja pääsisi lähtemään, "kun pirttihirmu se siellä jo odottelee".

Ps. Paha setä toi salmiakkeja, enkä saa pidettyä näppejäni erossa niistä.

Tein huippuhyvää kaalipiirakkaaTiistai 23.08.2011 13:38

http://isoaidinreseptilla.blogspot.com/2010/08/kaalipiirakka.html

Voita aika hurjasti, osan voisi vaihtaa veteen. Paistoin parissasadassa asteessa puolisen tuntia, jätin uuninluukun kiinni ja annoin hautua vielä parikymmentä minuuttia.

Jostain syystä oli tarve syödä kaaliruokaa. Näinköhän mulla on jotain myrkkyjä keho täynnä (kaali imee myrkkyjä sisäisesti ja ulkoisesti käytettynä). Etsin reseptiä, jossa ei ole lihaa eikä riisiä.

Loput kaalista jätin kattilaan keskenään, ja nyt nakertelen sitä ajoittain. Kaaliruoassa on se vika, että kaalia pitää hauduttaa ensin kattilassa ja sitten uunissa. Energiaa vievää. Mikäs siinä olisi, puuhellalla leikkiessä.
Tervetuloa Müncheniin, Etelä-Euroopan sydämeen, helmeen sekä tähteen. Tähän entiseen homopääkaupunkiin, Hitlerin lempiprovinssiin, lokakuujuhlien ikiaikaiseen pitopaikkaan, missä olut virtaa, pyöreille naisille on tarjolla täydellinen vaateparsi eikä pako Alpeille ole vaikea.

Mikäli saavuit lentäen, poistuttuasi koneesta seuraa joukkiota aina matkatavarain noutopisteeseen saakka. Oman liukuhihnasi löydät tutkimalla ilmoitusnäyttöä. Valitse sopivan rikkaan näköinen laukku (muista, että nykyään joka pissiksellä on RL- ja LV-laukkuja - luota niukasti merkittyyn tyylikkääseen kantovälineeseen), ja poistu ripeästi katonrajassa olevia merkkejä (vihreän ympyrän keskellä oleva valkoinen S-kirjain) seuraten. Matkalla kuljet todennäköisesti pyöröovista, sekä poikki avaran salin.

Kun olet laskeutunut liukuportaita alas junalaiturille, seuraa ohjeita lipun hankintaan:
Tarvitset automaatin sekä sileitä kahdenkymmenen euron seteleitä. Automaatin yläreunassa sinisellä pohjalla lukee "Fahrkarten", jonka alla sama muutamalla muulla kielellä, ei kuitenkaan suomeksi. Automaatissa on kosketusohjailtava näyttö. Etsi näytöstä alareunasta englannin lippu, ja paina sitä. Jos osuit, muuttuu näyttö hetkessä englannin kieliseksi. Jos et, ilmestyy ruutuun painamasi virhepainallus sinisenä pisteenä, tai koko kone sekoaa. Yritä tällöin toista konetta, tai koeta uudelleen.
Kun oikea kieli on asetettu, paina ala-vasemmalle sijoitettua ruutua "Transport Assoiation". Avautuvalta sivulta paina keskeltä löytyvää "Strip ticket"-kohtaa. Seuraavassa ikkunassa alaoikealla on vihreä "Pay"-kohta. Paina siitä, ja syötä raha raha-aukkoon (kolikkoaukko ylhäällä, seliaukko alhaalla). Voit syöttää koneeseen setelin, jonka arvo on korkentaa seuraava pyöreä kymmen, eli koska kyseinen lippu maksaa 12 euroa, kone hyväksyy korkeintaan kahdenkymmenen euron setelin. Jos kone tulostaa setelin heti ulos, kyse ei ole rahanpesusta, vaan yliherkästä laitteesta (tai siitä, että sinulla on väärennettyä rahaa). Koeta uudestaan eri päin, ja tarkista, että seteli ei ole taitoksella. Jos mikää ei auta, kokeile toista rahaa.
Onnistuttuasi kone tulostaa pitkän lipun, jossa on runsaasti tekstiä vieraalla kielellä, sekä numeroita kymmeneen saakka. Laita talteen.

Nyt olet valmis astumaan junaan. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit joko käyttää junaa S1, tai junaa S8. Muita junia ei kyseisiltä laitureilta sitten menekkään. Oikea suunta laiturille tultaessa katsottuna oikealla. Toisen puolen ohjetaulussa lukee luultavasti "bitte nicht einsteigen", kyseessä on paatepysäkki. Tavallisena päivänä S8 vie sinut suoraan määränpäähäsi, mutta johtuen tämänhetkisestä rakennustyömaasta, vain kello 15:04 lähtevä juna tuo sinut perille Pasing-rautatieasemalle. Mikäli et satu tähän junaan, S1 on nopeampi vaihtoehto. Molemmilla pääsee keskikaupunkiin.

Ennen junaan astumista "Streifenkarte" on leimattava leimauslaitteessa.
Taita Streifenkartesi numeroiden kahdeksan ja yhdeksän välissä olevaa katoviivaa pitkin, ja syötä se laitteeseen numero kahdeksan päällipuolella. Kone leimaa lipun. Pidä lippu tallessa ja saatavilla siltä varalta, että sinulta sitä kysytään. ("Fahrkarten, bitte.")

Leiman kohtaan kahdeksan saatuasi voit astua junaan. Junan ovet aukeavat ovessa olevaa pyöreää nappia (keskellä noin lantion korkeudella) painamalla. Jos näet punaisen valon, ovi ei avaudu. Kokeile toista ovea, tai hyväksy kohtalosi asemalle jäämisesta. Oven auetessa napin ympärillä palaa vihreä valo.

Asetu mukavasti, matka kestää noin neljäkymmentä minuuttia (ilman myöhästelyjä). Vertailemalla kuulutusten tiputtelemia paikannimiä ovien yläpuolelle liimattujen reittikarttojen sisältöön (huomaa, että osa näyttää koko julkisen liikenteen verkon, osa taas ainoastaan keskustan) voit seurata matkasi edistymistä. Lentokenttä ("Flughafen") on yläoikealla, Pasing, kohteesi, keskivasemmalla. Seuraa S-linjaasi, joka on joko vaalenasininen tai keltainen viiva, riippuen kumman S-junan valitsit. S1-junaa käyttäessäsi valmistaudu poistumaan Hirschgarten-aseman jälkeen, S8-junaa käyttäessäsi Hackerbrücke on toiseksi viimeinen asema. Sinun tulee poistua Donnersbergerbrücke-asemalla.

Johtuen rakennustyömaasta, joudut vaihtamaan bussiin. Poistu Donnerbergerbrücken laiturilta yläkertaan (vain yksi uloskäytävä). Kulje suoraan eteen- ja ulospäin, älä saavu toiselle laiturille. Näet mahdollisesti edessäsi oransseihin liiveihin sonnustautuneita työntekijöitä. Heidän tulisi osata englantia, joten jos et ole varma kulkusuunnasta, voit kysyä. Sinun tulee päästä bussiin, joka matkaa suuntaan Pasing. Vasemmalla edessäsi on oviaukko ja portaat valoiseen vapauteen, oikealla portaat alas tunneliin, joka haisee pahemmalta kuin yleinen käymälä (johtuen siitä, ettei se ole yleinen käymälä, vaikka monet läpikulkijat tuntuvat niin luulevan). Kulje tunnelin läpi, nouse portaat ylös ison tien varteen (sillalle) ja kulje tulosuunnastasi katsottuna oikeanpuoleisella bussikatokselle.

Sinun tulee nousta bussiin, joka ajaa Pasing-asemalle. Varmistuaksesi asiasta, kysy kyytiin noustessasi. Pelkkä Pasing-sanan sanominen riittänee, jaa tarkoittaa kyllä, nain ei. Tarvitsemasi bussi ei luultavasti näytä tavalliselta kaupunkibussilta, vaan pitkänmatkanbussilta. Sen etulasiin on kiinnitettu kaksi lappua, violetti kuusikulmio valkealla SEW-tekstillä, sekä vaihtelevan värinen S-kirjain, jonka vieressä on numero, vaihdellen sen mukaan, mitä linjaa kyseinen bussi korvaa. Jokain tällainen S-SEW-bussi vie sinut Pasingiin.

Löydettyäsi bussin ja istuessasi turvallisesti sen kyydissä on aika ilmoittaa apujoukoille. Laita tekstiviesti.

Seuraa bussin kuullutuksia. Se pysähtyy todennäköisesti Laim-asemalla, sen jälkeen seuraava on Pasing. Poistu Pasing-pysäkillä. Odota apuvoimia.

Onko kritiikki kateuden aikaansaamaa?Tiistai 09.08.2011 23:18

Edit: Argh, älkää antako niitä sydämiä, entä jos tää onkin ihan surkea teksti!!!!

Kun olin koulussa, minua kiusattiin. Äiti sanoi, että ne on vaan kateellisia. Uskoin, ja sen jälkeen ei ole paljon kiusaavat hetkauttaneet. En kyllä vieläkään ymmärrä, mille ne oli kateellisia. Sille, että uskalsin olla oma itseni? Sille, että olen todellisuudessa upea, en vain toistaiseksi ole itse huomannut? Jollekin, mitä omistin?

Kateutta tai ei, kritiikkiä on satanut. Tottakai, ihmisenä kun huomaa nopeasti, että toiset ovat lähinnä eri mieltä. Ja se eriävä mielipide on tukahdutettava, ennen kuin yksi mätä omena pilaa koko korin.

Tuleeko kritiikkiä sitten joskus lauottua kateudesta? No, silloin tällöin jonkun (etenkin ulkoinen) paremmuus kenkuttaa niin, että mieli tekisi. Usein silloin pidän suuni kiinni - kritisoin mielipiteitä ja ajatuksia, en ulkoista olemusta. Siis suoraan, mutta varsinkin tuntemattomien ulkonäöstä tulee sanottua puoleen ja vastaan kanssakävelijälle. Silloin kyseessä tosin on harvemmin kateus - jotkut vaan ei aina muista laittaa housuja jalkaan, vaan lähtee pelkissä legginsseissä. Kateudesta en siis itse toisen ulkonäköä tälle itselleen kommentoi, vaikka melkein refleksisesti jotain kielen päälle nousee.

Mistä se johtuu? Pitääkö itseään parempaa latistaa sanallisesti, kun sillä ilmeisesti on kaikki paremmin? Haluaako toisen itsetuntoa tölvätä, koska se pelkällä olemassaolollaan tölvää omaani? Mitä kritiikillä lulee saavuttavansa? Kerro sinä, minä en tiedä. (Tämän tutkimisen tekee vaikeaksi tietysti se, että kukaan ei halua myöntää käyneensä toisen kimppuun kateudesta.)

Mikä sitten inspiroi kritisoimaan näitä tissikuvia, jos ei kateus? Kun olet etusivulla, sinun tulisi olettaa, että kommenttia tulee, ja se on kaikenkarvaista. Toki, et itse valitse sinne päätyväsi, joten voit kontrolloida asiaa valikoimalla millaisia kuvia lisäät, ja jos on jo liian myöhäistä, piilottamalla tai poistamalla suositun kuvan. Sitä et toki tee, sillä etkös sinä juuri huomion vuoksi sen tänne ladannut? Ai et? No sitten se pysyy paikallaan "koska sulla on oikeus laittaa just sellasia kuvia kuin haluat". On, mutta sitten on minusta ongelmallista valittaa huomiosta, oli se hyvää tai huonoa. Toki voit harmitella ilmiötä yleensä, mutta jokaisesta "anna pillua"-kommentista ei kannata vetää hernettä nenään.

Ei myöskään kannata nostaa miesten kommentteja päähän. Tämä yleistyksenä, ihmisillä on taipumus kommentoida mahdollisia lisääntymiskumppaneitaan positiivisesti, ja kun näytät tissit, ihmisaivot meinaa, että helppo nakki. Toki siitä tulee positiivista huomiota. Mutta ehkä kaikki eivät ole samaa mieltä, vaikka voivatkin silti olla kateuden ulottumattomissa, ja ihan järjissään. Kokonaisuutta tarkastellessa hyvät tissit ja takamus ovat aika köyhä tarjottava, ja jos naama on esimerkiksi tuksu-meikin peitossa, harva pitää sitä kauniina. Joku saattaa jopa sanoa tämän. Eikä se ole aina kateutta.

Hyvätissisiä, suosittuja likkoja voivat myös naiset kommentoida neutraalin negatiivisesti. Vai mitä on se, kun mies kommentoi negatiivisesti? Homoutta?

Toisaalta, pakkoko toiselle on sanoa pahasti, varsinkin epärakentavasti? Ei se tuksunaama ole kiinnostunut sun mielipiteestä. Kaikilla on lisäksi oikeus näyttää siltä, miltä haluavat, oli se kuinka rumaa tai kaunista tahansa.

Itseäni ärsyttävät etusivun tissikuvat - miksi siellä on juuri niitä, eikä vaikka oikeasti hienoja kuvia, päivän kuva -materiaalin tapaisia. Tissit on jo nähty. Pidän tosin itsekin niitä siellä, klikkailen välillä mielenkiintoisiin. Mutta tylsistyttää. Ja monella on sama ongelma, eli paljasta pintaa näytetään innolla, mutta naama on mitä on. Tai jokin osa vartalosta. Tai kuvan kompositio. Tai asettelu. Mitä sitä keksiikään kritisoida.

Tämä on nyt siis kritiikkini kaikille niille, jotka bikinikuvineen esiintyvät etusivulla. Minusta nämä kuvat ovat gallerian sääntöjen vastaisia, mutta minähän en toki sääntöjä kirjoita, tai noudata. Minä en ole heille kateellinen - jos tahtoisin itse mukaan, biksukuvia löytyy ja jotain niin jännää, että etusivulla ollaan. Mutta en tahdo, varsinkaan, koska näin saatu huomio on mitä surkeinta.

Olen tyytyväinen itseeni. Jos olen kateellinen sinulle, se tuskin liittyy vartaloosi. Vartalon onnistuneisuudessa kun on vain parittelukumppanien parempi taso etuna (siis tasokkaammat miehet käytössä, mihin nyt tarvitsetkaan). Ja kun unohdetaan se, että tasokkaat miehet harvemmin lankeavat parilla tissikuvalla, eiköhän minullekin riitä kyllin sopiva mies, ihan ilman muiden mollausta.

En tunne vähääkään myötätuntoaTiistai 26.07.2011 00:23

Oslon pommi-iskuissa kuolleita uhreja tai heidän omaisiaan kohtaan. Eikä minusta heidän muistossaan ole mitään kunnioitettavaa. Enkä ainakaan tee sitä ilmoittamalla myötätunnoistani blogissani. Ei sillä että olisin myötätuntoinen. Miksi olisin? Jos minun tulisi olla myötuntoinen jokaiselle onnettomasti kuolleelle, saati heidän omasilleen, enpä muusta blogissani ehtisikään mainita.

Mm
www.kuukuppikunta.net
www.eroakirkosta.fi

Joilla on oikeesti merkitystä eläville. Ketä nyt kuolleen kiinnostaa.

Ps. Ai jos sattuis omalle kohalle? No toivottavasti mun muistolla ei raavita "hei mä välitän"-pisteitä jossain galtsublogeissa. Mitäpä jos tekisit jotain, mikä oikeasti näyttää että välität? Soita mummolles. Avaa pari ovea. Kerää roskia. Kun näet jotain mistä pidät, informoi siitä. Ota syliin.

Postin lajittelukoneet rikkovat kirjeitäPerjantai 22.07.2011 20:36

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Karjalainen+Pullonker%C3%A4ystuloista+maksettava+veroa/1135267967436

Eli siis. Pidän bileet, hinta vaikkapa 150 euroa. Oma pullo mukaan. Sitten mulle jää pulloja vaikka kymmenen euron edestä. Palautan ne kauppaan. Maksan veron panteista, eli se on minulle veronalaista tuloa. Veronalaisen tulon hankkimisesta aiheutuvat kustannukset, tässä tapauksessa kyseinen party, ovat verovähennyskelpoisia.

Minun on maksettava pulloista vero - minä saan vähentää kulut verotuksestani.

Kelpaa.

Ps. Kun menet festareille, muista esittää se tulonhankintamatkana, että saat pääsylipun hinnan verovähennyksiin. Keräsithän kymmenen pulloa.

Huh huhTiistai 19.07.2011 00:53

Siis hetkinen. Onko raiskaus ok, jos uhri oli pukeutunut seksikkäästi ja näin suorastaan kutsui raiskaajaa? Vai pitäisikä termit vaihtaa päikseen - raiskaaja on sen seksikkäästi pukeutuvan uhri, ja seksikkäästi pukeutuva todellisuudessa pakottaa raiskaajan seksiin?

Vastauksena seuraavaan:

"Niin nyt tietysti tulee sitten tämä perus selitys mikä aina laitetaan joka paikkaan. Juu eihän se tetenkään oikeuta tekemään mitään, mutta kun se väistämättä aiheuttaa sellaista. Ja kun se ei _pitäisi_ vaikuttaa niin sillä ei ole mitään väliä, koska se _vaikuttaa_, väistämättä. Miehet on miehiä, ja edelleen täysi-ikäinen ei ole välttämättä aikuinen. Jos te sallitte alaikäisiltä paljastavat kuvat, näitä tapauksia tulee olemaan jatkossakin. Ei luulisi olevan suuri vaiva käskeä lapsia pukeutumaan niin kuin lapsen kuuluu. Ja vaikka seksuaalinen ahdistelu aina rankaistavaa onkin, niin voisi näille "uhreillekin" vähän takoa järkeä pähään. Jos kerjää sellaista niin tottakai sellasta saa. Kaikkien edun muikaista olis kieltää tollanen toiminta."

Joo, se PotterTorstai 14.07.2011 15:12

Se on takuulla hirveetä verenlennätystä ja muutenkin tosi kujaa kamaa. En minä tähän sanonut suostuvani, kun rakastuin. Jo osa A oli kammotus.

Lauantaiyönä molemmat. Kolmedeenä, plääh.

Tämä blogimerkintä on surkea.
Enkä ole vieläkään keksinyt, mitä söisin tänään.

Postcrossing 6-veeTorstai 14.07.2011 13:42

Sen kunniaksi tänään saa lähettää kuusi ylimääräistä korttia.

Ja teille, jotka ette tiedä koko jutusta, minä kerron.

www.postcrossing.com allows you to "send a postcard and receive a postcard back from a random person somewhere in the world!”.

Eli kirjaudut ohjelmaan, klikkaat "haluan osoitteen", lähetätä tunnusnumerolla vasrustetun kortin saamaasi osoitteeseen, vastaanottaja rekisteröi sen tunnusnumeron avulla, ja sinun osoitteesi menee jonoon, jolloin joku satunnainen käyttäjä saa sen, ja on sinun vuorosi vastaanottaa ja rekisteröidä.

Kortti voi olla millainen tahansa, tosin ihmisten profiileissa on usein toiveita. Itselläni on yli kolmensadan kortin kokoelma täällä, ja toiset kolmisensataa vanhempien varastossa. Niitä löytää kohtuuhinnalla Kirjatorilta ja kirpparelta - tavallisissa kaupoissa kortti usein maksaa noin euron, ja lähetettyäni nyt noin 340 korttia, hinta postikuluineen olisi noussut huimaksi. Suomessa ei käsittääkseni enää jaeta kortteja baarien auloissa, mutta monissa muissa paikoissa on kyllä tarjolla ilmaiskorttejakin. Usein kyllä toivotaan, ettei lähettäjä laittaisi ilmaiskorttia - itse laitan, jos se sopii käyttäjän muihin toiveisiin esim. kuvitukseltaan.

Kortteja saa aluksi olla matkalla, eli lähetettyinä muttei vielä rekisteröityinä, viisi kappaletta. Luku nousee perille menneiden korttien lukumäärän kasvaessa.

Kortit risteilevät planeettaa ristiin ja rastiin - voit saada osoitteen lähes minne tahansa. Pohjois-Korea on jokseenkin haastava, mutta mukana on toistaiseksi 205 valtiota tai muuta autonomista aluetta. Suomi, Saksa ja USA ovat maista aktiivisimpia (niin, ei suinkaan suomi asukaslukuun suhteutettuna, vaan ihan lähetettyjen korttien lukumäärä), joskin mm. Valko-Venäjälytä ja Hollannista tulee aina enemmän kortteja. Myös Kiina sekä Taiwan ovat aktiivisia, mutta sinne postin kulku on hidasta.

Mikä tässä sitten on kivaa? Tietysti korttien saaminen. Tai juuri oikeanlaisen kortin löytäminen vastaanottajalle. Näistä kahdesta itse pidän eniten. Vaikka kolmeensataan korttiini mahtuu paljon surkeitakin, aina välillä tulee uskomattomia helmiä.

Viime aikoina olen saanut kaksi kirjeystävää, sillä useat crossaajat ovat kiinnostuneet myös muunlaisesta postista, ja kertovat tämän profiilissaan. Pääsääntöisesti kuitekin tulee lähettää kunnollisia kortteja.

Sikäli tämä on kallis harrastus, että jokainen postimerkki maksaa, eikä tästä voi mitenkään luistaa. Toki voi lähettää kakkosluokassa, tehdä Viroon lähetysmatkoja tai yksinkertaisesti lähettää vähemmän. Hienoa onkin, että kun lähetät, vastaaotat, muuten postilaatikko pysyy rauhallisena. Voit siis helposti lopettaa harrastuksen, ja aloittaa uudelleen.

Mikäli haluat vaihtaa epämieluisat korttisi paremmin toiveita vastaaviksi, rakastat postin saamista ja lähettämistä, haluat tutustua ihmisiin ympäri maailmaa... mikä ikinä voisi olla motiivisi, liity jo tänään. Muista littyessäsi, että vaikka harrastus ei nappaisikaan, kaikki saamasi kortit sinun tulee rekisteröidä.

Sivusto on sitten tänään normaalia hitaampi, johtuen vuosijuhlasta - ei se yleensä noin hidas ole.

Happy Postcrossing!