IRC-Galleria

Oletetaan , että lapsi on syntyessään hyvä. Ettei sitä tarvitse vuosia koulia hyväksi, vaan se ihan itsestään haluaa toimia siten, kuin vanhemmat olettavat (luonnollisesti vanhempien olettaessa, että lapsi toimii tavalla, jota pidämme vääränä tai pahana, tämäkin toteutuu).

Tämä lapsi tekee virheen. Ihan oikean mokan, ei todellakaan tarkoittanut. Vanhemmilta tulee käsky pyytä anteeksi. Anteeksi pyytämisen idea lienee pienelle lapselle jokseenkin vaikea käsittää (kun se on minullekin, kuten seuraa), eikä sitä oikein edes selitetä. Pakolla (rangaistuksen uhalla) ulos revitty tai lapsen merkityksettömäksi kokema anteeksi pyyntö ei liene minkään arvoinen. Ja pyytävätkö vanhemmat anteeksi? Ehei, "tämä oli sinun parhaaksesi". Isi/äityli vähän tukisti, mutta se oli sinun parhaaksi. Sinä nappasit hiuksista kiinni, kun pelkäsit putoavasi sylistä, pyydä heti anteeksi tai et tule syliin enää ikinä.

Tämä on tietysti kärjistettyä, kylä lapsetkin tekee pahojaan tarkoituksella (syyllistä voidaan hakea muualta, ja oikeista kasvatustavoista kiistellä, mutta tarkotukseni ei ole puhua lapsista tässä merkinnässä).

Miksi yhteiskuntamme jäsenet olettavat, että mitä tahansa meille epämieluisaa henkilö tekeekään, hän tekee sen takuulla pahuuttaan ja tarkoituksella, omaa etua tavoitellen? Oma lehmä on tässä ojassa, sillä toki oletamme muiden toimivan kuten me toimimme. Vaan... toimimmeko me useinkaan ilkeyttämme tietyllä tavalla, eikö usein kyse ole vahingosta, huonosta ajoituksesta tai ymmärryksen puutteesta?

Otetaan esimerkki. Olet astumassa paikallisjunaan. Valo tulee siten, että se muuttaa ovien lasit peiliksi, et siis näe sisälle. Seisot kaksoisovien toisen puolikkaan edessä. Kun ovet avautuvat, sisäpuolella kohdallasi seissyt henkilö tiuskaisee "mene nyt pois tieltä, että täältä mahtuu ulos". Kenen on mielestäsi pyydettävä anteeksi, kun tilannetta aletaan tarkastella? Sinun "anteeksi, en nähnyt sinua"? Vai se toisen "anteeksi, en havainnut, ettet voinut nähdä minua, ja tulistuin syyttä"? Vaiko ei kenenkään, jos molemmat vain tajuaisivat toisetensa tekojen syyt? Ilkeyttäänhän tässä ei kukaan toiminut tavalla jolla toimi.

Minusta tuntuu niin typerältä, kun mieheni pyytelee anteeksi, kun unohti tuoda jotain kaupasta, tai kun hän tönäisee käsivarttani saaden aikaa teen läikkymisen. No ethän sä sitä tahallas tehnyt, leave it. "Love means that you never have to say that you are sorry."

Minusta tuntuu typerältä seurata pariskuntaa, joista toinen heittää toista lautasella, ja sitten myöhemmin pyytää anteeksi, ja.. that´s it. Teon todellisia syitä ei mietitä, teko kuitataan sanalla - ja ensi viikolla uudestaan.

Että tämä on taas yksi homma, mitä en meissä "sivistyneissä länsimaalaisissa" tajua. Idiootit, nyt jotain tolkkua siihen nk. hyvään käytökseen.

Anteeksi, että kutsuin teitä idiooteiksi.

Ps. Ja siinä on sitten toinen juttu. Vaikka pidän teitä täys idiootteina, minun on pydettävä mielipidettäni anteeksi. Anteeksi, vaikka tarkoitin.

Raskaana ollut ei ollut antanut tehdä hepatiitti B -tarkistusta henkilökohtaisista syistä (ei kuitenkaan siksi, että olisi sen löytymistä epäillyt). Niinpä sairaala koki tarpeelliseksi rokottaa vastasyntyneen tätä tautia vastaan. Lääkäri piti valitaa sivumennen sanoen aika itsekkäänä.

Siis mitä ihmettä? Millä tavalla omien geenien säilymisen mahdollisuuden heikentäminen olisi itsekästä?

Biologisen lapsen saattaminen maailmaan (varsinkn tähän maailmaan, jossa näyttää siltä, että seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana mennään kohti tuhoa ja lujaa, ja meistä jokainen tuntuu varmistelevan, että jälkeläisille jää mahdollisimman huono planeetta asuttavaksi) on itsekkäimpiä tekoja joita minä saatan ajatella. Sitä ei voi tehdä epäitsekkäästi.

Tietoinen valinta yrittää saada lapsia (/pitää jo alkunsa saanut lapsi) pohjaa itsekkäisiin motiiveihin. Halu nähdä kopio itsestä, saada geenit jäämään kiertoon, vanhuudenturva, kiva harrastus.. no millä kukakin perustelee.

Miten siis voi olla itsekästä aiheuttaa tälle geenipankille haittaa? Äiti on itsekäs kun menee töihin, ei imetä, jättää lapsen isälleen hoitoon (juuuust, isähän on hoitoapulainen, hellanlettas) jne jne. Isäkin on itsekäs, kun tekee pitkää päivää, ei osallistu lastenhoitoon ja pelaa mieluummin tietokoneella. No tulipas stereotypistä... Kun nämä toiminnot nähdään haitallisena lapselle, moititaan huoltajaa itsekkyydestä. Kun nämä toiminnot nähdään haitallisena lapselle, eikö se tarkoita, että vanhempi on mitä epäitsekkäin - siinä huonontaa omien geenien etenemismahdollisuutta, kun tekee hallaa lapselleen.

Lasten näkeminen muuna kuin geenien eteenpäinviejänä aiheuttaa muitakin koomisia ajatuksia. Otetaan vaikka mies, joka lähtee kun nainen on raskaana. Pitäisikö tällaisen luopion geenien todella mennä eteenpäin? Tai toisaalta tieteysti sen naisenkaan, joka moisen kanssa lisääntyy. En usko kivikauden naisten pitäneen lapsia, joiden isät hilpaisivat muille metsästysmaille. Suden ruuaksi päätyivät, epäilemättä. Silloin tosin toki laumassa elävä ihmisnaaras piti kaikki lapsensa, jos suinkin voi - lauman tuki oli riittävä turva, ei siinä isää tarvittu.

Abortti toisena. Miksi et saisi "tappaa" solumöykkyä? "Lapsella on oikeus elää." Mutta jos joku todella tahtoo olla pistämättä geenejään eteenpäin, miksi ei olisi sallittua tätä valita? Miksi valinnasta lapsettomia pidetään itsekkäinä - kaiken kaikkiaan, he juuri ovat epäitsekkäimpiä jättäessään enemmän tilaa muiden geeneille.

Kehotan tässä kaikkia fiksuja ihmisiä lisääntymään ja täyttämään maata, tai idioottien nousulle ei voida mitään.

Etsiskelin vauva-aiheista runoa tai mietelausetta. Lopulta miellyin Nalle Puh -quoteen. Ongelma yksi oli se, etten todellakaan halua ihmisten ajattelevan Disneyn Pulle Nahia tekstiä lukiessaan. Enkä heidän yhdistävän mielessään lapsiparkaa vain yhteen hahmoon. Tähän auttanee, kun kirjoittaa lainauksen alle - A. A. Milne. Muuutta tuota... Milnen oma poika, joka on Riston esikuvakin käsittääkseni, teki itsemurhan. Onko tuo nyt sitten hyvä karma alkavalle elämälle?

Vaikeaa, vaikeaa.

Sitten tulee vessajuttuja.

Ihmettelen, jos äidit eivät voi samaistua vauvan elämään. Raskauden aikana mm. todella runsas nukkuminen, usein toistuva nälkä (joka johtuu mahan käyttöilasta), oksentelu, hellyyden kaipuu ym. ym. on sääntö, joten miksi näiden toistuminen lapsen käytöksessä jää vaille ymmärrystä? Jälkivuoto taas, kun on pakko käyttää epämukavia siteitä, saa miettimään, että miten kauan haluaa sitä märkyyttä housuissaan tuntea - luulisi vaippojen vaihtuvan nopeaan tahtiin.

Vauvan ei tarvitse käyttää vaippoja, vauva voi käydä vessassa ihan kuten me muutkin. Hän toki liikuntarajoitteisena tarvitsee apua. Moni tuore vanhempi pohtii, miksi aina välillä nuorukainen herää, kitisee hetken ilman näkyvää syytä ja vajoaa taas uneen. Mikäli nämä vanhemmat vilkaisisivat tuolla hetkellä vauvan vaippaan, paljastuisi äänetelyn merkitys. Se on muotoutunut evoluutiossa siksi, että lasta kantava henkilö tajuaisi kääntää vauvan itsestään poispäin kun tämä pissii. Näillä sanoin, modernissa taloudessa voi hyvin näinä hetkinä kääntää vauvan joko vessan tai vaikka potan puoleen. Vaippoja säästyy, ja säästyy työtäkin.

Vauvat tykkää nukkua loppulauman kanssa. Sillon ne nukkuu hyvin, täysiä öitä. Toki nälissään heräävät syömään. Mutta kun ruokkija ja ruokittava sijaitsee samassa sängyssä, mikäs siinä on ruokkiessa. Jos pelottaa, että kierähtää vauvan päälle tms. niin ihmiskunta olisi kyllä kuollut sukupuuttoon jo alkuunsa, jos vaara olisi todellinen - mikäli vanhempi on täysissä päissä (ei päissään huom.).

Semmosia.

Pitää keksiä muuta viihdykettä.

alivuokralainen irtisaoi sopimuksensa lopullisesti.

Joentaustan suvulla on uusi perintöprinssi.

Pohdittuani tätä Hitlerinselitysdilemmaa, päässäni muotoitui varsin vaivattomasti selitys juutalaisvainoista.

Käytin punasukkaisia ja sinisukkaisia ihmisiä, joista toiset eivät yhtäkkiä saaneetkaan mennä mihinkään kotoaan. Sain selityksestäni mielestäni jokseenkin lapsenpitävän, mutta koska minulla ei ole testauskappaleita saatavilla, voi "idioottien nerokkuus" todellisuudessa viedä pohjan ajatuksiltani.

Ongelma onkin siinä, että Hitler ei ole sen enempää selitettävissä parilla sanalla kuin kukaan muukaan. Toki hänestä voi antaa lyhyen kuvauksen, Saksalainen hirmujohtaja toisen maailmansodan aikaan nön nön nöö. Lapselle tämä ei kelpaisi, aikuiselle ehkä. Jättäisi silti hyvin pintapuoliseksi kuvan.

Ehkä kysymystä tulisi tarkastella kysymällä, mitä ei voi jättää sanomatta, kun puhuu Hitleristä. Nuoruuden vankilareissu ei oikeastaan ole kovin tärkeä, eikä itsemurhakaan. Toisaalta, ne kuuluvat olennaisesti Hitlerin legendaan, ja niiden poisjättäminen jättää paljon kertomatta. Puhumattakaan, jos unohtaa mainita viikset.

Eräs asia on itselleni selitystä keksiessäni hyvinkin oleellista, erityisesti lasten kuullessa; en ilmoita Hitlerin olevan paha tai hyvä. Se on aidan alittamista, helpolla pääsemistä, eikä minusta reilua kuulijaa kohtaan - päättäköön hän itse, kuten olen minäkin tehnyt.

Syön porkkanatikkuja, juon maitoa ja himoitsen lihaa. Koiranomistajiin ei ole luottamista. Pelataan aliasta: miten sinä selittäisit Hitlerin?

Lastenlaulut on kyllä oiva lähde huumorille. "Sormet sanoo soo soo soo, kengän kannat KKK" opettaa nappulat piilorasismiin heti päiväkodissa. Onomotopoeettinen alkoholiliike ja lasten mehuhetki ovat sitten sellaisia "lastenlauluja", ettei paremmasta väliä. Juice on tehnyt mainion cd:n, en kyllä tiedä yhtään lasta joka sitä juuri jaksaisi kuunnella. Kaikenlaisten piilomerkitysten tuomitseminen on tarpeetonta, ei ne lapset itse älyä että pyllyn pyörittelyssä olisi jotain epäsopivaa - eikä niiden tulekkaan älytä.

"Helikopteri lentää, siinä taikuri saapuu
näyttää ilmais-seksifilmejä.
Hyvää syntymäpäivää mulle toivottaa hän.."

On se rattoisaa.

Ruokavarasto on tyhjillään, sitä se talvi teettää.

Siksi söin juuri näkkärin, jonka päällä oli viipale moniviljaleipää. Oikeastaan ihan hyvää.

Vois silti suunnitella kauppareissua.

Käydessäni lääkärissä minua ihmetyttää, kun henkilökunta ilmoittaa kieltäytyessäni jostain toimenpiteestä "mutku tää on niinku normi, kyl tää pitää tehdä".
Kuin loukkaantuisivat, kun sanon ei. Kuin olisin pikkulapsi, jolla ei asiassa ole sananvaltaa: "näin on aina tehty, näin tullaan aina tekemään".
Ymmärrän, että minulle "puhutaan järkeä" tai selvitetään jonkin aisian tärkeys, mutta en ymmärrä sitä agressiivisuutta.
Ilemisesti asettuessani poikkiteloin haastaan heidät, ja pakotan olemaan toimimatta automaatilla.

Eniten ne ovat ihmeissään, kun osoitan tuntevani tilanteen, olevani tietoinen riskeistä, ja ottavani ne mielelläni omalle kontolleni. Anna vaan se paperi, kyllä minä allekirjoitan sen vastuuvapautuslausekkeen.
Aivan kuin olisin niin tyhmä, että kieltäydyn jostain hoidosta, ja sitten puoli vuotta myöhemmin haastan heidät oikeuteen sen puutteesta. Aivan kuin kuvittelisin heidän olevan niin tyhmiä.

Neulakammon kohdalla saa joka kerta selittää samat asiat. Joka kerta hoitaja kuvittelee, että hänellä on jotain valtaa pelkooni, että hän voisi jotenkin auttaa. Kysyvät samat typerät kysymykset, ja ilmoittavat, että puhun asiasta niin rauhallisesti, etten voi oikeasti pelätä. Ok, en sitten pelkää, mutta turha tulla lähemmäs sen neulan kanssa. Pitäisi kirjoittaa kirjelmä pelosta, ja liittää se jokaiseen lääketieteelliseen dokumenttiin minusta. Sieltä voisi jokainen hoitsu vuorollaan lukea, mitä päässäni liikkuu, eikä samaa tarvitsisi jauhaa kaikkien kanssa. Jonkinlainen UKK.

"Kun sä nyt käytät meidän palveluja, niin kyl sun sit pitää kaikki ottaa, et voi valikoida" tuntuu olevan monilla mielessä. Tääh? Menetän itsemääräämisoikeuteni heti lekurin kynnyksen ylitettyäni. Paras vaan pitää suu kiinni, antaa henkilökunnan tehdä mitä tekee, kyllä ne tietää.

"Kyl meidän nyt pitää tästä kertoa tonne lääkärille." No kertokaa. Onko tuo jonkinlainen uhkaus? Lääkäri sitten laittaa minulle jauhot suuhun? Viimeksi hoitaja oli niin negatiivinen, että hyvä ettei heittänyt minua ulos koko paikasta (huom. olin itse rauhallinen ja ystävällinen (kyllä, halutessani voin olla)), kutsui paikalle lääkärin, joka ihmetteli, että mikä oikeen on ongelma: jos potilas ei rauhan aikana halua tulla pistetyksi, niin sitten tutkitaan asiaa ensin muin keinoin. Kunhan ymmärrän, että hättätilassa ei paljon enää kysellä.

Pitääkö tässä nyt lukea lääketiedettä ja vanheta kolmekymmentä vuotta, että hiljenevät henkkareiden "tohtori"-kohtaan?

Oikeasti vaan halusin ottaa osaa, kun monet opettajat ensin kuulee legendaa siitä, että "meidän Jusu-Marikki ei nyt tuu pariin viikkoon kouluun, mennään etelään" ja sitten vuoden lopussa samat vanhemmat skitsoaa "miten se nyt sai noin huonoja numeroita". No kai nyt, kun ei koskaan tehny mitään.

Jos oisin opettaja, jossain ala-asteella, ja kunta ei tarjois safkoja, mut vaatis silti viettämään ruokavälkän ruokalassa "valvomassa", niin takuulla tilaisin sinne sit päivittäin jonku pizzan. Siinä vois oppilaat kieli pitkällä kattoo vieressä.

Raskauden loppuvaiheessa on tosi kiva, kun on koko ajan nälkä, mut sit aivot alkaa jo lakoon siihen malliin, ettei muista edes lettujen reseptiä ulkoa. Syö siinä sit vaan niitä näkkäreitäs, sikiölläkin varmaan kivaa kun vauvauduttuaan tuntee paremmin näkkärinrouskeen kuin äitinsä sydämen sykkeen.

Karppaajilla on joku tarve muistuttaa, et ei he oo mitään elitistejä, vaan tekee sen ihan mm. terveytensä nimiin, jalustalle nousematta ja niin edelleen. Todellisuudessa niiden ruokavalio eläinperäisine tuotteineen ei oo mahdollinen kuin maapallon elitisteille, köyhät mussuttakoon riisiä ja maissia.

Noni, siin oli pari sanaa lemmestä. Nyt syön muffinia.