IRC-Galleria

Hassu juttu. Just ku aattelin et mullaha alkaa meneen paremmi, ni hmh.
Taas tuntuu et elämä murenee käsiin. Jännää.
Eilises palaveris lääkärit ja sossuki oli sitä mieltä et mul menee iha kivasti, kunha en ylikuormita itteeni ja osaan pyytää apua. 'Se että osaa pyytää apua kun tarvitsee, on kypsyyden merkki.' Ne sano.
Noh, äskenki hoidin keittiövuoroni kunnialla, vaikka tyranni-Tarja taas yritti tulla sotkemaa mun hommia.
'En mä ny mikää ihan tyhmä ole, kai mä sua ny autan ku nään että suhun sattuu ihan hirveesti.'
- Mähä nimenomaa pyysin ettet auttais, eli voisitko mennä pois?
' .. no mä täs ny vähä muutenki laitan tätä keittiöö..'

Että näin. En saa ees omia velvollisuuksiani suorittaa ilma et kaikki tunkee apuaan. Huonettani ku siivosin, ni 2 ohjaajaa kävi vuoronperään kysymäs et miten he vois auttaa. Huoh.

Selkä vittuilee niin pal vituks ku vaa ikin voi. Itku meinaa päästä ain välil, ku vaik nousee tuolilta. Vihlasee ikävästi.
En oo ollu koulus kahtee päivää, mut jospa huomenna jo jaksais mennä. Otin hetki sitte lääkkeet, ni ehkä saan nukuttuaki vähäse..

Nojaa, tällästä vuodatusta tällä kertaa.

Sayônara vaan kaikille ♥