IRC-Galleria

Hih, haastista. Mellevää.

Ihana päivä.
Kotosalla, messengerissä ja touhuissa.
Raveista kävin ostamassa ohjasrenkaat ja aisaremmit, nyt kestää taas päästellä :)

Joulukuussa tapahtuu kaikkea kivaa, oispa se jo läsnä :)

Talviaikaan siirtyminen - erinomainen tekosyy nukkua pitkään ja todeta herätessä: "Oho, olenpas minä herännyt aikaisin, hih"

Illalla osallistuin etsintäpartioon Alavieskassa. Onneksi kaikki oli hyvin ja ihmisten hätä ja huoli sai onnellisen päätöksen. Sellaisesta on AINA kiitollinen.

Myöhemmin viattomana sijaiskärsijänä kummallisille tempauksille. Miksi ihmiset eivät opettele puhumaan. Kukaan ei voi lukea toistensa ajatuksia. Häiriintynyttä.
Jäi vähän paha maku suuhun.

Kotona lämmittelin takkaa ja uunia, ja käperryin lukemaan Torey Haydenin Hiljaisuuden Lapsia.
Osaisipa olla samanlainen ihminen, auttaa toisia hyvällä sydämellä ja hallita omat ajatuksensa ja turhautumisensa.
Toisaalta, hän on ammattilainen.

Nyt aamutalliin, tänään ois ravit. Pitäis käydä Saariselta hakemassa ohjasrenkaat ja pari aisaremmiä vanhoihin valjaisiin, jotka on aikasta finito.
Muuten ravit ei taaskaan kiinnosta pätkääkään. Defenssiä vai totaalista kasvua?
Sitä en tiiä.

Eilinen ilta meni ihan suit-sait. Tallilla ja kotihommeleissa. Syysmyrsky teki tuloaan heti aamusta alkaen ja kannoin valtavasti huolta isästä, joka lähti aamusesta viemään hirvenlihoja palvattavaksi Pudasjärvelle. Mun autolla, pienellä kippanalla, mutta jolla hän tykkää pitkää matkaa ajaa. Minulla ei ollut hätää, LandCruiser kuljettaa minua turvallisesti paikasta toiseen. Sohjot yms. ovat sille tuntemattomia esteitä ja hidasteita. Hain vielä varalta maatalousliikkeestä muutaman purupaalin peräosastoon painoksi ja tallille vietäväksi, sahanmuhat alkaa olla jo liian kosteaa kuiviketta kostealla ilmalla. Haen kutterikuorman sahalta, kun välttäykset on saatu tehtyä, eikä traktoria enää tarvita Alavieskassa.
Isäkin palasi kotiin ehjänä ja turvassa. Helmi-maaliskuussa nautitaan sitten lihasta. Pitää katsoa, jos itse kävisin hakeen ne Pudasjärveltä. Kävis moikkaamassa rakkaita ihmisiä ja entisiä työkavereita samalla.

Tallilla heppaset olivat päivän sisällä. En nähnyt mitään hyvää syytä laittaa niitä päiväksi tuuleen ja tuiskuun, vedenkestävistä loimista huolimatta. Paljon tyytyväisempiä nuo sisällä olivatkin. Illalla karsinoita puhdistaessa tuuppasin kaverit kartanolle, saipas pojat päivän piehtarointitarpeen tyydytettyä ja Lotta puhistua tuulelle.
Illan istuin kotona, katsoin In Flamesin dvd:tä, avustin joulupukkia ja olin "väsynyt", joten baariin ei jaksanut ajatellakaan.
Paitsi, ettei sitten väsyttänytkään yhtään. Valvoin puoli viiteen.

Puoli kolmen aikaan paukahti myrskyn pahin osa päälle. Puoli neljän jälkeen kävin kurkistamassa ulos ja tuuli pyöritti lunta sen seitsemään suuntaan. Portailla oli lunta tajuttomasti. Palasin takaisin sänkyyn ja paremman ajanvietteen pariin. Ja sanoin itselleni sadannen kerran, että tänä yönä emme valvo tuulen vuoksi. Emmekä pelkää.

Just joo.
En tiiä onko se joku "laumanjohtajavaisto", mikä mua valvottaa. Nukuttua en kumminkaan saa, jos on myrsky tai joku rakkaimmista (niistäkin jotka eivät asu lähelläni) tien päällä. Niin kävi taas. "Nukuin", mutta en nukkunut. Olin tietoinen jokaisesta rasahduksesta, ulvahduksesta, ikkunan helinästä ja talon napsahduksesta pyörittävän tuulen keskellä. Ja siitä, kun Ransu havahtui ääniin.
Seitsemän jälkeen tiedostan, että Suomi alkaa herätä, ainakin hirvestäjät ja uskallan luovuttaa "vahtivastuun" muille. Umpiuupunutta unta kestikin sitten iltapäivään, jolloin kävin laittaan heppaset ulos ja tein tallihommat. Ja hain huomista hirvenpyyntiä odottavat karvakaiffarit Veitsimäentielle. Isä oli ne "hylännyt" aamulla, ja siitä Vilho kantaa koko ajan huolta, ja käy kertomassa mulle tässä makkarin koneella, että "hän vain ajattelee, että josko sittenkin pitäisi sinun viedä minut metsään/nylkymajalle, jos Isä meitä Taunon kanssa tarvii".
Noh, huomenna pääsevät.

Ajattelin tänään leipoa puolukkapiirakkaa ja pikkuleipiä varastoon. Ja pizzaa vierasvaraksi pakkaseen.

Elämäni rakkaimmalla neitokaisella on tänään syntymäpäivä. Laitoin Saijalle kukkia InterFloran kautta töihin. Laittoi viestiä puoli kahden aikaan, että oli ne saanut. Ja oli yllättynyt - se oli vähän tarkoituskin. S&M:n rempan vuoksi ei nyt päästä juhlimaan Oulun yöhön, mutta saapahan jumalattareni jotain luksusta päiväänsä. Juhlitaan sitten synttäreitä ja tupareita samaan aikaan.

Minä sain yllätyksen eilen, kun TyöMarjo oli muistanut minua sähköliikkeessä ja ostanut adapterin, mistä olin puhunut elokuusta lähtien, mutta mitä itse en ollut missään nähnyt. Marjo oli löytänyt omansa ja toi samalla minulle kappaleen. Tulin niin iloiseksi, etten tiennyt miten päin olla. Jo se, että toinen oli muistanut minua oli ajatuksena niin hieno, ja osoitus välittämisestä, että vedet tulivat silmiini. Minä arvostan sellaista niin paljon.

Kuten maanantaina, kun Kuisma jututti minua kesken kiireittensä mesessä, Lede laitteli huolestuneena viestiä, Marcelloni muisti minua Oslossa ja hetken kuluttua Pekka soitteli kans huoltansa minusta. Olin rakastettu, se valaisi päiväni.
He ovat niin rakkaita. Koko poppoo pitkätukkia. He ja muutama muu.

Ulkona on lumista, mutta tuulen pyörittyä talon "väärällä" puolella piha on ok kunnossa, eikä talokaan ole vielä täysin jäähtynyt. Taidan siirtyä sohvalle kutimen pariin, laittaa leffan pyörimään ja nauttia lauantain rauhasta.
Ottaa kupin kahvia, jakaa kristillisesti poikakoirien kanssa Sirkus-keksit ja sytyttää kynttilät.

Ja Jyrkille pitäis soittaa ulkovaloista. Ja kirjoittaa LauriTähkän muistiinpanot auki. Ja kirjoittaa hirvikoira-lehteen juttu. Ja käsitellä koirakuvat. Ja tehdä mun ja Teijan pdf-kortti maanantain kahvitukseen. Ja siivota. Ja ...

Elämä täynnä valintoja. :)

Voi kerpeles! Embraze Vieskassa 8.12.2006
Että oikein kuulee Racing Against Timen kotikaupungissa.
Nyt pannaan hommat hulinaksi!!!

Eilen oli taas sarjassamme "niin paska päivä, että vitunko takia tässä edes elää". Onneksi se on ohitse, mutta laittoi taas miettimään, että onko mikään oikeasti tämän arvoista. Vaikka antaisi oikean kätensä, se ei tunnu riittävän. Oma rehellisyys on kantanut tähän asti: tiedän tehneeni aina parhaani ja olleeni rehellinen kaikessa mitä olen tehnyt ja sanonut. Mikäli loppu tulee vastaan, ei minulla ainakaan ole mitään hävittävää. Häviäjät ovat ihan muualla.
Ei timanttikaan loista kirkkaana, jos sen piilottaa hiekkaan.
Jos ei kohta oikeasti tapahdu asialle jotain, niin en minäkään jaksa loputtomiin. Kukaan muu ei voi minua auttaa paremmin kuin minä itse. Ihan itkemiseksi meni koko päivä. Tällaista en aio jatkaa. Minä ansaitsen enemmän.

Illalla kuuntelin vain Sentencedin Funeral Albumia ja ajattelin synkkiä. Onneksi Juha oli naapurissa sahaushommissa ja tuli pyörähtämään sisällä, kun haki autonsa mun pihalta. Sain houkuteltua sen jäämään kahville ja juteltiin pitkät pätkät. Onneksi minulla on kaltaisensa serkku. Se ja Hanna tuntuvat aivan sisarilta minulle. Ovat aina tuntuneet.
Kumpikin ovat olleet aina läsnä elämän näyttäessä varjopuoliaan, tukien ja lohduttaen. Mutta myös iloisissa asioissa. Heitä pidän vanhempieni lisäksi läheisimpinä perheenjäseninäni.

Pitää katsoa....

"We're not done, I will hunt you down
One by one... I'll blow you all to hell!
For you faceless, nameless cowards cannot hide
The day of reckoning will arrive

Strike from behind and knock me to the ground
Kick me while I'm down!
Stab me in the back, you bastards
Tear my heart out of my chest!
I'll rise from the ashes, from these ruins of mine
From the wreckage
I'm right on your track, you bastards
A dozen of eyes for an eye - vengeance is mine!

I have dreams of hammering your skulls
Fantasies of bashing in your brains
Obsessively... I am watching, I am stalking, I am following
And then the massacre begins"
~Sentenced ~ Vengeance Is Mine~

Ihanaa, huomenna vapaapäivä!
Aion nauttia siitä täysillä. Tehdä kaikkea, mitä en ole aikoihin ehtinyt.
Ja ennen kaikkea. Levätä. Ilman huolia ja velvoitteita.
Samalla ehtii käydä läpi sykkyräiset ajatukset... Ja päättää jatkosta.

Minulla on kyllä jo aavistus.

Ei ole heikkouta myöntää tosiasioita. Ei itselleen, eikä muille.
Jos vahingossa loukkaa siinä sivussa itseään, voi olla vain tyytyväinen siitä, että oli ainakin rehellinen. Rehellisyys saattaa satuttaa, mutta epärehellisyys voi tuhota.
Siinä on iso ero.

Ja minä tiedän: kun on kerran koskettanut taivasta, on niin kovin vaikeaa pitää levottomat jalat maan pinnalla. Eikä hienoimman konjakin jälkeen ole koskaan helppoa palata halpoihin likööreihin. Siitäkään huolimatta, että niistä on joskus aiemmin nauttinut.

"Meitä oli vain kaksi.
Yhdessä me täytimme koko tilan.
Ja sen jälkeen oli niin kovin tyhjää olla yksin olemassa."

Kävin hakemassa Taunon kotiin. Tyyppi vajaat pari tuntia metsässä ja ensimmäinen kaato oli suoritettu. Jätkä on pro!
Samalla satasen juhlat siirtyvät ensi viikonlopulle. Tulos nyt 99. Taitaa olla viisainta alkaa suunnitella kakun leipomista...
Vaikka vanhus on niin väsynyt, että tuskin jaloillaan pysyy, piti varalta vähän vinkua ja voihkia autossa "etten minä vielä haluais lähteä kotiin".
Ja ilmeisesti jossain vaiheessa Vääräntietä sai vainun hirvistä tuuletuslaitteen kautta, kun nousi istumaan ja oli NIIN skarppina. Suora yhteys kuonosta mun kaasupolkimen keventämiseen.
Vähän matkan päässä olivatkin metsäperän hirvimiehet passissa tien tuntumassa.

Pitänee ottaa Tane mukaan autoilemaan: välttyis hirvikolareilta, kun ois oma varoitin mukana :D Ehkä sitä vois myös vuokrata ammattiautoilijoille...


Ilta meni leppoisasti Children Of Bodomin dvd:tä "Chaos Ridden Years - Stockholm Knockout Live" katsoessa. Nukkumaankin jopa ihmisten aikaan, vaikka koko päivä tuli nukuttua, tallihommia ja hoitosysteemejä lukuunottamatta.

"A shadow just as dark as your past
Is leading the way through the web of desire
Healing all the wounds in your chest
Vengeance is rising...
Can I ever resolve, if it's a matter of do or die
Can I ever resolve, if it's a matter of time?

-Just remember..
Where you've spent your time
Can't respect all the tears you have cried
-Just remember..
How you've changed your life
Can't trace your fate with a pitiful crime..

Crestfallen be thy name
Crestfallen be thy name"
~Soilwork ~ The Cretfallen~

Tuvasta kuuluu uninen yninä ja haukahtelu. Ilmeisesti ajo jäi päälle vielä uneenkin.
Onse kulta. :)

"Reaping through the truth
Life becomes untrue

Sin the last diversion
My fate will be untouched
Dismissed now, the anger of a fool

Shadows haunt the night
Forgive me as I die

Taking a chance
And take what you gain
My soul it has no price"
~Paradise Lost ~ As I Die~


Eikä mikään ollut kuten ennen.

Hän vertasi kaikkea kokemaansa siihen taivaalliseen onneen, mikä lepäsi vielä muistoissa.
Vaikka virtaava aika tanssisi eteenpäin loputtomana kuiskausten koskena,
ei se voisi viedä mukanaan tätä kultaista kaarnalaivaa.
Ei tätä, minkä voima hehkui käsissä vielä sen laskeuduttua veteen.

Virtauksista ja pyörteistä huolimatta laiva odotti edelleen kotisatamassaan, levollisena. Kutsuvana.
Eikä hän tiennyt, kestäisikö laivan kantokyky hänenkin nousta.

Hän seisoi muistojen rannalla, lämpö käsissään ja sydämessään.
Hän ei katsonut enää eteenpäin, vaan yritti tavoittaa menneen katseellaan. Hän kurottautui mennytta kohti ja pyysi sitä palaamaan, ja ottamaan hänet vielä kerran syleilyynsä.
Hän ojensi kätensä kohti sisimpänsä muistoja ja hukuttautui niiden valtaan.
Hän halusi vain olla, levätä ja muistaa.
Elää uudestaan.
Hän pelkäsi, että hänen tulisi kylmä. Eikä hän tahtonut enää palella...

Kun mikään ei ollut enää kuten ennen.
Eikä hänellä ollet ketään kenelle siitä kertoa.

...tuli meinaan nukuttua kokonaisten ravien ajan :D
Noh, kahden viikon työputki ylitöineen ja oheisaktiviteetteineen teki tehtävänsä.
Nyt kumminkin nousin ylös ja toteutan suunnitelmaa osasta kaksi eteenpäin.
Resetointia. Kyllä!
Eiku setti pyörimään vaan!

*Hän tuli unessa lähelle,
lämpöisenä itsenään.

Kun harso haihtui silmistäni, huomasin hänen menneen sen myötä.
Mutta lämpö oli edelleen läsnä...

Ja minulla oli vieläkin hänet.*