IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

ETOSia kynttilänvalossa...Keskiviikko 08.11.2006 22:51

Katsoin taas Päämääränä Cold Mountainin ja olen hurmaantunut elokuvan kauneudesta ja tarinasta. Jokainen seitsemästä Oscar-ehdokkuudesta on ehdottomasti ansaittu.

Kaipaus on taas saapunut. Se turruttaa rationalistisen ajattelun ja ruokkii haaveita vapisevilla käsillään. Rohkaisee herkkyyttä astumaan esiin ja paljastamaan itsensä. Paljastamaan arpiset kasvot, jotka suorastaan rukoilevat uusia orjantappuroita ja okaita pistelemään.
Unista se aina aloittaa. Salakavalasti hiipii sitä kautta sydämeen, houkuttelee sielun mukaan ja seuraavaksi hyökkää kokonaisvaltaisesti.
Sitten kehitys kulkeekin omaa tietään.
Ja minä väsyn.

Kahden viikon päästä on vuosipäivä.
Kyseenalainen, mutta samalla kiitollinen siitä, ettei kaikki mennyt kuten olisi voinut.
Toivon, ettei siihen samaan ansaan astuisi.
Kääriytyisi saman unohduksen harson sisään.

Ei hän halunnut olla kyyninen.
Hänestä vain tuli se. :)

Hän on täällä :)Keskiviikko 08.11.2006 13:40

Sinä tulit
kuin kuunsäde olisi karannut kimpustaan
ja lennähtänyt läpi taivaan
laskeutunut äitisi käsivarsille
sukeltanut syliin
joka sinua niin odotti

Isäsi iloksi ja ylpeydeksi
sinä saavuit
lahjana korkeimman voiman

Ja me muut lauloimme sinun lauluasi
Sitä, mikä kertoo sinun saapuneen
Pienen keijukaisen – lihaksi muuttuneen

Saapuneen
kuin kuunsäteen

Sinä toit valon pimeän syksyn keskelle
Ja sait meidät kaikki hymyilemään
~Nohna-täti~
Huiiii, palelee :(

Viikonloppu meni samassa tohinassa kuin aiemmatkin. Iskä metsässä, minulla koirakavereita ja hevoshelmiä. Hampulla kävin ajamassa metsässä tänään ja vidatsa, että neiti sai kyytiä. Takaisin tullessa oli järkyttävä viima ja naama & sormet ihan "konttajäässä". Kun minä joskus kuolen ja saan valita itselleni taivaan, niin toivon ettei siellä enää sormia palelisi. Ja näkisin kaikki rakkaat poistuneet siellä kans, niin eläimet kuin ihmiset.

Eilen vein kynttilöitä hautausmaille, Hietalan mummulle ja papalle, Tuomikosken mummulle ja papalle, Ilmarille & Yrjölle ja Hilmalle sekä Lempille. Minulla on heitä kaikkia niin kovasti ikävä. Samalla minusta tuntuu, että he ovat läsnä kaikessa mitä teen, kaikessa mitä olen. Että he ovat omina enkeleinäni.
Mutta ikävään se ei auta yhtään.

Kun lähdin viimeiseksi Koissuon hautausmaalta Alavieskasta ja näin sen kaiken kynttilämeren edessäni olin taas askeleen lähempänä taivasta.
Eihän kuolema ole seinä. Kuolema on vain portti. Me emme näe sen taakse, mutta sieltä nähdään meidät.


La-Su välisen yön nukuin taivaallisen hyvin. Tauno oli mulla yökylässä ja oli niin turvallinen ja hyvä olla. En tiedä, ehkä se oma koira pitänee hankkia...

Nyt taidan käydä vaikkapa kylällä.

Sukua julkkikselle, tai jotain.Tiistai 31.10.2006 21:15

Hih, haastista. Mellevää.

[Ei aihetta]Sunnuntai 29.10.2006 20:30

Ihana päivä.
Kotosalla, messengerissä ja touhuissa.
Raveista kävin ostamassa ohjasrenkaat ja aisaremmit, nyt kestää taas päästellä :)

Joulukuussa tapahtuu kaikkea kivaa, oispa se jo läsnä :)
Talviaikaan siirtyminen - erinomainen tekosyy nukkua pitkään ja todeta herätessä: "Oho, olenpas minä herännyt aikaisin, hih"

Illalla osallistuin etsintäpartioon Alavieskassa. Onneksi kaikki oli hyvin ja ihmisten hätä ja huoli sai onnellisen päätöksen. Sellaisesta on AINA kiitollinen.

Myöhemmin viattomana sijaiskärsijänä kummallisille tempauksille. Miksi ihmiset eivät opettele puhumaan. Kukaan ei voi lukea toistensa ajatuksia. Häiriintynyttä.
Jäi vähän paha maku suuhun.

Kotona lämmittelin takkaa ja uunia, ja käperryin lukemaan Torey Haydenin Hiljaisuuden Lapsia.
Osaisipa olla samanlainen ihminen, auttaa toisia hyvällä sydämellä ja hallita omat ajatuksensa ja turhautumisensa.
Toisaalta, hän on ammattilainen.

Nyt aamutalliin, tänään ois ravit. Pitäis käydä Saariselta hakemassa ohjasrenkaat ja pari aisaremmiä vanhoihin valjaisiin, jotka on aikasta finito.
Muuten ravit ei taaskaan kiinnosta pätkääkään. Defenssiä vai totaalista kasvua?
Sitä en tiiä.

np: Soilwork - OverloadLauantai 28.10.2006 18:45

Eilinen ilta meni ihan suit-sait. Tallilla ja kotihommeleissa. Syysmyrsky teki tuloaan heti aamusta alkaen ja kannoin valtavasti huolta isästä, joka lähti aamusesta viemään hirvenlihoja palvattavaksi Pudasjärvelle. Mun autolla, pienellä kippanalla, mutta jolla hän tykkää pitkää matkaa ajaa. Minulla ei ollut hätää, LandCruiser kuljettaa minua turvallisesti paikasta toiseen. Sohjot yms. ovat sille tuntemattomia esteitä ja hidasteita. Hain vielä varalta maatalousliikkeestä muutaman purupaalin peräosastoon painoksi ja tallille vietäväksi, sahanmuhat alkaa olla jo liian kosteaa kuiviketta kostealla ilmalla. Haen kutterikuorman sahalta, kun välttäykset on saatu tehtyä, eikä traktoria enää tarvita Alavieskassa.
Isäkin palasi kotiin ehjänä ja turvassa. Helmi-maaliskuussa nautitaan sitten lihasta. Pitää katsoa, jos itse kävisin hakeen ne Pudasjärveltä. Kävis moikkaamassa rakkaita ihmisiä ja entisiä työkavereita samalla.

Tallilla heppaset olivat päivän sisällä. En nähnyt mitään hyvää syytä laittaa niitä päiväksi tuuleen ja tuiskuun, vedenkestävistä loimista huolimatta. Paljon tyytyväisempiä nuo sisällä olivatkin. Illalla karsinoita puhdistaessa tuuppasin kaverit kartanolle, saipas pojat päivän piehtarointitarpeen tyydytettyä ja Lotta puhistua tuulelle.
Illan istuin kotona, katsoin In Flamesin dvd:tä, avustin joulupukkia ja olin "väsynyt", joten baariin ei jaksanut ajatellakaan.
Paitsi, ettei sitten väsyttänytkään yhtään. Valvoin puoli viiteen.

Puoli kolmen aikaan paukahti myrskyn pahin osa päälle. Puoli neljän jälkeen kävin kurkistamassa ulos ja tuuli pyöritti lunta sen seitsemään suuntaan. Portailla oli lunta tajuttomasti. Palasin takaisin sänkyyn ja paremman ajanvietteen pariin. Ja sanoin itselleni sadannen kerran, että tänä yönä emme valvo tuulen vuoksi. Emmekä pelkää.

Just joo.
En tiiä onko se joku "laumanjohtajavaisto", mikä mua valvottaa. Nukuttua en kumminkaan saa, jos on myrsky tai joku rakkaimmista (niistäkin jotka eivät asu lähelläni) tien päällä. Niin kävi taas. "Nukuin", mutta en nukkunut. Olin tietoinen jokaisesta rasahduksesta, ulvahduksesta, ikkunan helinästä ja talon napsahduksesta pyörittävän tuulen keskellä. Ja siitä, kun Ransu havahtui ääniin.
Seitsemän jälkeen tiedostan, että Suomi alkaa herätä, ainakin hirvestäjät ja uskallan luovuttaa "vahtivastuun" muille. Umpiuupunutta unta kestikin sitten iltapäivään, jolloin kävin laittaan heppaset ulos ja tein tallihommat. Ja hain huomista hirvenpyyntiä odottavat karvakaiffarit Veitsimäentielle. Isä oli ne "hylännyt" aamulla, ja siitä Vilho kantaa koko ajan huolta, ja käy kertomassa mulle tässä makkarin koneella, että "hän vain ajattelee, että josko sittenkin pitäisi sinun viedä minut metsään/nylkymajalle, jos Isä meitä Taunon kanssa tarvii".
Noh, huomenna pääsevät.

Ajattelin tänään leipoa puolukkapiirakkaa ja pikkuleipiä varastoon. Ja pizzaa vierasvaraksi pakkaseen.

Elämäni rakkaimmalla neitokaisella on tänään syntymäpäivä. Laitoin Saijalle kukkia InterFloran kautta töihin. Laittoi viestiä puoli kahden aikaan, että oli ne saanut. Ja oli yllättynyt - se oli vähän tarkoituskin. S&M:n rempan vuoksi ei nyt päästä juhlimaan Oulun yöhön, mutta saapahan jumalattareni jotain luksusta päiväänsä. Juhlitaan sitten synttäreitä ja tupareita samaan aikaan.

Minä sain yllätyksen eilen, kun TyöMarjo oli muistanut minua sähköliikkeessä ja ostanut adapterin, mistä olin puhunut elokuusta lähtien, mutta mitä itse en ollut missään nähnyt. Marjo oli löytänyt omansa ja toi samalla minulle kappaleen. Tulin niin iloiseksi, etten tiennyt miten päin olla. Jo se, että toinen oli muistanut minua oli ajatuksena niin hieno, ja osoitus välittämisestä, että vedet tulivat silmiini. Minä arvostan sellaista niin paljon.

Kuten maanantaina, kun Kuisma jututti minua kesken kiireittensä mesessä, Lede laitteli huolestuneena viestiä, Marcelloni muisti minua Oslossa ja hetken kuluttua Pekka soitteli kans huoltansa minusta. Olin rakastettu, se valaisi päiväni.
He ovat niin rakkaita. Koko poppoo pitkätukkia. He ja muutama muu.

Ulkona on lumista, mutta tuulen pyörittyä talon "väärällä" puolella piha on ok kunnossa, eikä talokaan ole vielä täysin jäähtynyt. Taidan siirtyä sohvalle kutimen pariin, laittaa leffan pyörimään ja nauttia lauantain rauhasta.
Ottaa kupin kahvia, jakaa kristillisesti poikakoirien kanssa Sirkus-keksit ja sytyttää kynttilät.

Ja Jyrkille pitäis soittaa ulkovaloista. Ja kirjoittaa LauriTähkän muistiinpanot auki. Ja kirjoittaa hirvikoira-lehteen juttu. Ja käsitellä koirakuvat. Ja tehdä mun ja Teijan pdf-kortti maanantain kahvitukseen. Ja siivota. Ja ...

Elämä täynnä valintoja. :)

EMBRAZE!!!Keskiviikko 25.10.2006 23:29

Voi kerpeles! Embraze Vieskassa 8.12.2006
Että oikein kuulee Racing Against Timen kotikaupungissa.
Nyt pannaan hommat hulinaksi!!!

PaskaaLauantai 14.10.2006 16:01

Eilen oli taas sarjassamme "niin paska päivä, että vitunko takia tässä edes elää". Onneksi se on ohitse, mutta laittoi taas miettimään, että onko mikään oikeasti tämän arvoista. Vaikka antaisi oikean kätensä, se ei tunnu riittävän. Oma rehellisyys on kantanut tähän asti: tiedän tehneeni aina parhaani ja olleeni rehellinen kaikessa mitä olen tehnyt ja sanonut. Mikäli loppu tulee vastaan, ei minulla ainakaan ole mitään hävittävää. Häviäjät ovat ihan muualla.
Ei timanttikaan loista kirkkaana, jos sen piilottaa hiekkaan.
Jos ei kohta oikeasti tapahdu asialle jotain, niin en minäkään jaksa loputtomiin. Kukaan muu ei voi minua auttaa paremmin kuin minä itse. Ihan itkemiseksi meni koko päivä. Tällaista en aio jatkaa. Minä ansaitsen enemmän.

Illalla kuuntelin vain Sentencedin Funeral Albumia ja ajattelin synkkiä. Onneksi Juha oli naapurissa sahaushommissa ja tuli pyörähtämään sisällä, kun haki autonsa mun pihalta. Sain houkuteltua sen jäämään kahville ja juteltiin pitkät pätkät. Onneksi minulla on kaltaisensa serkku. Se ja Hanna tuntuvat aivan sisarilta minulle. Ovat aina tuntuneet.
Kumpikin ovat olleet aina läsnä elämän näyttäessä varjopuoliaan, tukien ja lohduttaen. Mutta myös iloisissa asioissa. Heitä pidän vanhempieni lisäksi läheisimpinä perheenjäseninäni.

Pitää katsoa....

"We're not done, I will hunt you down
One by one... I'll blow you all to hell!
For you faceless, nameless cowards cannot hide
The day of reckoning will arrive

Strike from behind and knock me to the ground
Kick me while I'm down!
Stab me in the back, you bastards
Tear my heart out of my chest!
I'll rise from the ashes, from these ruins of mine
From the wreckage
I'm right on your track, you bastards
A dozen of eyes for an eye - vengeance is mine!

I have dreams of hammering your skulls
Fantasies of bashing in your brains
Obsessively... I am watching, I am stalking, I am following
And then the massacre begins"
~Sentenced ~ Vengeance Is Mine~

[Ei aihetta]Keskiviikko 11.10.2006 01:35

Ihanaa, huomenna vapaapäivä!
Aion nauttia siitä täysillä. Tehdä kaikkea, mitä en ole aikoihin ehtinyt.
Ja ennen kaikkea. Levätä. Ilman huolia ja velvoitteita.
Samalla ehtii käydä läpi sykkyräiset ajatukset... Ja päättää jatkosta.

Minulla on kyllä jo aavistus.

Ei ole heikkouta myöntää tosiasioita. Ei itselleen, eikä muille.
Jos vahingossa loukkaa siinä sivussa itseään, voi olla vain tyytyväinen siitä, että oli ainakin rehellinen. Rehellisyys saattaa satuttaa, mutta epärehellisyys voi tuhota.
Siinä on iso ero.

Ja minä tiedän: kun on kerran koskettanut taivasta, on niin kovin vaikeaa pitää levottomat jalat maan pinnalla. Eikä hienoimman konjakin jälkeen ole koskaan helppoa palata halpoihin likööreihin. Siitäkään huolimatta, että niistä on joskus aiemmin nauttinut.

"Meitä oli vain kaksi.
Yhdessä me täytimme koko tilan.
Ja sen jälkeen oli niin kovin tyhjää olla yksin olemassa."