IRC-Galleria

http://www.youtube.com/watch?v=YYWjAukvK3E&NR=1

Hyvänen aika sentään, että kaipaan jotain yhteisöllistä tekemistä. Sellaista, joka saa miut tuntemaan, että kuulun johonkin.

Vaikka siihen liittyisikin alastomien miesten juoksentelua laiturilta järveen ja sitä, että kaikki pussailee toisiaan, sukupuolesta välittämättä;D

Armi-kissa tuli taas "viihdyttämään" Salla-tätiä viikoksi. En ehkä kestä.

Miksei Imatran Onnela ole täysin savuton? Olin jo ehtinyt riemuita baarien savuttomuudesta ja hyvästä olosta aamuisin. Nyt istuttiin taas ihan kamalasti savullisella puolella ja aamulla oli sellainen olo kuin olisi nuuskaissut täyttä tuhkakuppia edellisenä iltana.

Meille tarjottiin pilveä kun istuttiin terangilla. Tällainen viaton ja sinisilmäinen tyttölapsi oli ihan järkyttynyt moisesta. Koskaan, siis EI KOSKAAN ole vielä tarjottu mitään aineita missään ikinä neverever ja nyt Imatralla tulee joku vanha ukko kyselemään, että haluaisiko tyttöset ostaa pussillisen hyvää hattaraa. :| Kiitimme "kohteliaasti" ja kyseinen herra loukkaantui ja siirtyi seuraavaan pöytään. Eihän siinä tietysti mitään, ihmiset käyttäkööt mitä haluaa, mutta en pitänyt tyypin tavasta. Tuollaisten ääliöiden takia nuoret ja hölmöt kokeilee kaikkea typerää, mitä niiden ei pitäisi kokeilla ihan teineinä saati sitten ikinä.

Kotona-kotona. Kirjoittamisesta ei meinaa tulla mitään, kun näppäimistö on oudonlainen.
Täällä ei ole muuttunut mikään.
Paitsi että keittiössä ei ole enää kissanruokakuppia :´( Eikä Lempi-kissa makaa pihakeinussa ja tule tervehtimään tulokkaita. Voi voi.


Illalla katsastamaan Imatran hurjaa yöelämää. Toisaalta mikä tahansa yöelämä on tällä hetkellä ok, koska en ole ollut aikoihin missään. Eli toisin sanoen kymmeneen päivään.



"Do you know what it feels like loving someone thatÂ’s in a rush to throw you away"

Enriiiqeee Illeesssias soi melkein kaikilla kanavilla koko matkan, vaikka yritin pakoilla kovasti.

En löytänyt kaksosille rippilahjoja enkä mitään muutakaan. Pölypusseja sentään ja ne oli jopa oikeaa kokoa!!
Vaihdoin tänään järjestystä, sain Reetalta Tallinnantuliaisina Vogue-tupakkaa ja laatikollisen Kipparin piippuja, tein sen kanssa lasagnea, jota Lauri sitten tuli syömään, oikean jalan varvas on edelleen jumalattoman kipeä ja väsyttää enemmän kuin ikinä. Onneksi kohta saa mennä nukkumaan<3

Tämä kaksi viikkoinen ennen juhannusta tulee olemaan ihan järjettömän rankka! En ehkä kestä.

Jeah. Pääsin pois töistä!! Kohta kaupungille vähän ostelemaan Reetan kanssa:)
Pitäisi löytää kaksosille rippilahjat(iik!) ja pölypusseja imuriin (iik x 2!!! ). Ja. Ja. Jaa..en itse asiassa tiedä mitä muuta.
Tietoisuus kymmenestä työpäivästä vain yhdellä vapaalla ahdistaa pienesti. Mutta onneksi sitten on juhannus ja saan olla jopa kolme päivää pois töistä.

Olen niin väsynyt, nukuin ehkä neljä tuntia:( Töihinmeno kuuteen on ihan kamalaa.

En halua mennä töihinnnnnnn....mrrrrgggghhh!

Jumankauta jos koko kesä on tällaista samanlaista hengailua. Aamut töissä, illat kotona, kaverit illat töissä tai toisilla paikkakunnilla.

Ei se Mäki todellakaan mikään unelmatyöpaikka ollut, mutta siellä ollessa sentään näki ihmisiä ja oli suhteellisen vilkas sosiaalinen elämä, saakeli sentään. Luin viime vuoden kirjoituksia samalta ajalta ja ollaan tehty koko ajan kaikkea. Käytiin Särkänniemessä. Ja Korkeasaaressa. Ja istuttiin Weeruskassa melkein joka ilta. Äääääää!!! Ja palkkiksetkin oli joka toinen viikko, niin oli vähän niinkuin aina bileet. Nyt nään ehkä yhtä tai kahta ihmistä kerran pari viikossa. Ei kesässä ole mitään järkeä, jos ei ole kavereita seurana. Vitti!

Itken:´(

No niin, vielä yksi vuorokausi parasta ikävuotta jäljellä, yritän ottaa siitä ilon irti. Huomisen päivän jälkeen olen virallisesti vanha. Ei enää mitään toivoa kaunistua, koska tästä eteenpäin elämä on pelkkää alamäkeä. 15 vuotta sitten kahdeksanvuotias Salla oli 100% varma siitä, että on ainakin naimisissa 23-vuotiaana, jos ei jopa jonkun äiti! Voi kuinka hölmöjä kahdeksanvuotiaat onkaan.

Kyllä tämä tästä. En usko että 23-vuotiskriisi kestää päivää pidempään. Keskustellaan asiasta uudelleen kahden vuoden päästä ja vielä vähän vakavammin seitsemän vuoden kuluttua. Koska silloin voi oikeasti ahdistaa ihan järjettömästi.

Taidetaan kuokkia tänään palkkikset!