IRC-Galleria

...Ehdinkö edes asettua viikonlopun viettoon, kun se taas tulee yhtä syyttävänä ja masentavana. Työskentele päivällä tai ahdistu illalla, seuraava aamu ei armahda. Mihinkäs ne vapaapäivät taas vilahti... Jo näin monetta kertaa tänä kouluvuonna totean, että tästä alkaa työnteko, ainakin koulupäivien nukkumisten paranee loppua...

Tuskan 2004 jälkeen totesin, että jos Mokoma tulee tukkuun niin siellä on oltava. Tänään sit tuli maksettua huimat 15 euroa sisään Metalfestiin. Pain Confessor oli yllättävän kuunneltavan oloista mättöä. Lappari ei ollut sitä kuuluisaa poronkusta mutta aika litkua silti, ja julman hintaista vielä. Blake kuulosti siltä miltä ennenkin, ei onnistunu enää yllättämään positiivisesti. Väkeä oli yllättävän vähän, mut ihmisiä näin... näkemiseen se sitten valitettavasti jäikin, mut ainakin henki oli hyvä... Niin se Mokoma, oli joka sentin arvoinen. Ekaa kertaa tuli itellekin se pitti tutuks, siellä irtos tulpatkin korvissa niin oli pakko olla ilman... saipahan laulaa mukana ja huutaa Vade Retro Satanaa kurkku suorana. Tuota fiilistä kun pystyis tallettamaan johonkin, ei näin mieluisia liveakteja turhan usein näe, eikä Hämptonissa varsinkaan. Tunnin nuo soittivat, tai ehkä vähän yli. Lyhyehkö ehkä, oli pikkutapahtuma tai ei, oisivat voineet vähän vielä antaa ekstraa. Tätä lisää, jos vaan mahdollista. Hiestä märkänä oli vilposhta kävellä tyhjiä katuja himaan...

Täällä huoneessa on jo kesä. Hiostavan lämmintä rintamaa ei voi hävittää, ikkuna ei viilennä edes yöllä... voi vaan mennä muualle, jos ei kestä.

Perjantaina käytiin Tampereella parit oppilaitokset ihmettelemässä. TTY vaikutti paikkana buenolta, kunnes päästiin tutustumaan aloihin. Mihinkäs nippelitekniikkaan sitä haluaa perehtyä viisi vuotta, kun vois ryytyä joidenkin ylevämpien aiheiden parissa. Parasta vaihtoehtoa ei löydy, kunhan ees jonkun hyvän keksis... Koko päivänä tuli syötyä pelkkää pikaruokaa, neljää eri lajia. Tarpeetonta nautiskelua tulisi vähentää, se näkyy jo vyötäröllä ja kohta kai lompakossakin...

Pe-iltana peruskamaa. Vähän ohraa, pari bilismatsia ja päämäärätöntä autolla ajelua. Lauantaina nukuin onneni ohi, enkä jaksanu nousta lähtemään Apparalle autotapahtumaan, eihän se niin mun laji kyllä olekaan.

Lauantain hajatelma: Elämä on laiffii ja noulaiffarit ei nauti.

np. Mokoma - Ärräpää ...täniltaisen jälkeen tuli noihin Mokoman ralleihin kummasti lisää vetovoimaa... kyllä tuo rässi vaan livenä toimii, Slayerin kohdalla se korostuu vielä paremmin, kun sitä ei levyltä viitti kuunnella...

Päivän hajatelma:

"Tänään täällä ja huomenna jossain muualla. Etukäteen sitä ei tiedä. Vasta perillä näkee matkan joka on kuljettu. Ei liikaa saa katsoa taakse, ei liian kauas eteen. Kulje tämä matka tässä ja nyt, eihän seuraavasta kerrasta tiedä. Ei ole matkaa ilman merkitystä. Tie kyllä vie, nauti kyydistä ja koita pysyä poissa reunoilta."

Mistä lie tuokin napsahti päähän... Kai koitin perustella sillä tätä sekavaa tilannetta... ei kiinnostais yrittää ohjata just nyt, näyttää se matka taittuvan muutenkin...

np. Poets of the Fall - Gravity

...se on hiljaisin ilta koko vuonna, ehdottomasti... siihen kulminoituu se usein perjantainakin tunnettava ketutus, että koko maailma on juhlimassa tuol jossain... omat pienet piirit ei kiinnostu tai kykene, umpimähkään ei kellekään ruveta soitteleen ja ite voi vaan istua himassa kun ei yksinkään kannata lähtee... otetaan vaan rennosti ja nautitaan vapaa-ajasta.

Onnea vaan niille, joilla on juhlimishenkinen porukka, juomat sekä kyydit ja nukkumapaikat hoidettuna. Joillakin se tuntuu olevan vapun kirous, että joku edellämainituista ei nappaa. Pyörällä en sentään Metroon lähe, ja mitä Papukaijassa sitten ois... tää on niin tätä, niin tätä taas kerran...

np. Radio Cityltä Rautakanki-ohjelmaa (hevimetalliörvellystä)

Alle neljä viikkoa sitten kuun alussa joku kirjoitti näin: "Ei tule kevättä, korttia, lakkia eikä paskaa..." Mitäpä lie tapahtunut, katsotaans noita nyt:

Kevättä - Kevät tuli Kerhon mestaruuden mukana. Kuun alussa maan peittänyt mössö suli vähitellen ja sitten kuin varkain tuli kirkkaus ja porotus päiväkausiksi. Ja se alkaa pelottavasti jo vaikuttaa mielialaankin. Sunnuntaina juhlista huolimatta kävin illalla jossain hyvin, hyvin syvällä mut mitä lie fiilistelykiertoa, nyt olo on hyvinkin optimistinen. Johan niitä aikoja odoteltiinkin, kun illat on kirkkaita ja tuntuu kummalta. Toukokuu on toivoa täynnä.

Välieriä - ei mainittu tuossa, vaikka niiden odottelukin risoi noina päivinä. Välierät tuli, finaalit tuli ja tuli mestaruus. Finaalisarja jännitti lopun päin yllättävän vähän (ainakin kauhiaan IFK-sarjaan verrattuna), eikä tunnelataus mestaruudestakaan ollu ihan suurin mahollinen. Vastassa ei sentään ollu mikään Iso Paha, kyllä mestaruuden arvon vielä varmaan tulee tajuamaan. Onpahan yksi ikuisesti himoittava asia vähemmän.

Korttia - Oli pari ajotuntia lisää, tuli sanomista. Ei tottele kytkin, ei suju linjat. Tiukoille menee ja skarppina paree olla. Kaupunkiinko näillä taidoilla pitäis kohta mennä ajeleen. Ajotunteja on kuitenkin toukokuun alkuviikoille 5 lisää ja kesäkuun aikana pitäis tuo saada pakettiin.

Lakkia - Mitä sitä viime tai toissa jakson kirjoja lukeen tahi viivästyneitä töitä palauttaan, kun nytkään ei jaksa läksyjä tehdä. Tunneilla sentään (enimmäkseen) tulee käytyä. Silti joidenkin vanhojen juttujen projektiluontoinen tekeminen tai täydellinen läksynluku on vaan kaukaisia haaveita... koko läksynteon alottaminen on myrkkyä ja viikolla väsyttää KOKO AJAN, vaikka minkä tekis. Autokouluteorioitakin pitäis lukea ja herra ties mitä muuta päälle... Sama koskee kyl harrastuspuolta ja muitakin juttuja. Vähän liikaa juttuja, joihin ei mihinkään jaksa keskittyä. Koulun suhteen ollaan kyl siinä pisteessä, että joko saadaan joku ihme energialataus työntekoon tai luovutetaan kokonaan (= jotenkin räävitään nämä kurssit läpi).

Paskaa - mitä tällä sitten ikinä tarkoitetaan, se on vaan sanonta, en ala tähän mitään rinnastaa.

Ns. Elämää on tullu harjoitettua ihan hyvin viime viikkoina. Tie sit kesästä, ens viikolla saa varmaan vähän tietoa siitäkin... Ehkä tää tästä vielä iloks muuttuu, muutenkin kuin alkoholin voimalla.

np. Radio Cityllä SOAD - Lonely Day

En oo koskaan tykänny vapusta. Koko sana ällöttää itse asiassa. Pienenä se tarkotti ilmapalloja ja muita turhia kilkkeitä, pahaa ruokaa (sima ja tippaleipä ja mitä lie sianruokaa lisäks), tylsää ohjelmaa torilla, ylioppilaslakkeja ja ei oikeestaan mitään "juhlittavaa". Nykyisin se meinaa lähinnä armotonta VELVOLLISUUTTA häröilyyn ja rankkaan juomiseen. Toisilla käy flaksi ja on hauskaa, toisilla ei. Ohjelma vielä apposen avoin, onko mikään kauppa ees auki? Ekaa kunnon baarissa vierailua saattaa häiritä hinta, jonot ja seura. Viimeisestä nimen omaan se, kuka mitäkin tekee ja millä joukolla. Toissa vuonna kaverit oli turhan aikasin liikkeellä... viime vuonna ei mahtunu autoon ja olin vähän kipeenä (ekaa kertaa kahteen vuoteen). Ehkä tänä vuonna jo jotakin...

Mitäs muuten? Eilen tuli oltua rappiolla tuolla jossain. Tänään joku kaikkien aikojen hauskin sukujuhla. Pakko sen on olla hyvä jos vain lievästi vaikutuksen alaisena voi noin hyvin unohtaa mitä on tekemässä ja missä. Muuttu kerralla käsitykset siitä, että juhlien pitää olla jäykkiä ja vaivaannuttavia tapahtumia. Tästä on hjuva jatkaa. Nyt on joku kevättauti päällä yhdistettynä ihan ok fiiliksiin tässä vaiheessa... nämä kun sais viel kanavoitua onnistumiks jollakin rintamalla.

np. Radio Cityllä Green Dayn se "I walk alone", en nimeensä jaksa kirjottaa, mut hyvä radiosoittobiisiks, n. 40 000 kuuntelukertaa, eikä ärsytä paljoakaan...

No niin, pitäis kai jotenkin hahmottaa mitä on tapahtunu... ennen pleijareiden alkua oltiin niin varmoja että takkiin tulee jo ekoissa peleissä... IFK-sarjan alku näytti siltä että taas mennään rytinällä ronssipeliin ja kirous ei murru... sitten se selvitettiin yhden tyrityn vieraspelin ja täpärän viidennen pelin jälkeen... finaalit meni sitten vähän turhankin kevyesti, aika ennustettavaa ja nyt ei tunnu kerta kaikkiaan miltään. Kärppien nylkeminen tai edes pytyn voittaminen kotihallissa ois ehkä napannu enemmän. Jotenkin helpottunut olo lähinnä, sitä pettymystä ja ketutusta ei sit tänä vuonna tullutkaan. Huono tapa kyl viedä mestaruus katkomalla Ässien huuma, mut saipahan eräät hehkuttajat näpeilleen. Ässät-yhteisöstä tuon ratkaisupelin jälkeen lähtenyt jo parisataa jäsentä, nimittäin... onneks ei tarvinnu välierien jälkeen ite kääntää takkia...

Lauantai-ilta meni sitten torilla harhaillessa, mukava meininki seurata peliä... tosin eräät häiritsevät seikat johti siihen et tänään on tuntunu jo sydänkohtauksen ja maksan poksahtamisen oireet... psykosomaattista toivottavasti, mut mussa on kyl vahvasti ainesta katkeraks alkoholistiks. Baariin ei sentään jaksanu jonotella, aikani remuttua poljin sitten himaan. Hienoa toki, mut sitä huumaa ei vaan saa päälle... eihän mestaruus kyl mikään suuri yllätys ollu, ehkä se nousee arvoonsa kun vähän aikaa kelailee. Tänään tuli torijuhlat juhlittua ja kuvattua ahkerasti, ei oikeen tajua et siel oli NE miehet ja SE pytty (tai siis kopio), jota kuvasin n. metrin päästä. Nyt paluu arkeen odottaa jo ikävästi... ehken tänäkään viikonloppuna tehny mitään hyödyllistä, mut la-ilta muistetaan viel pitkään. Wappua odotellessa!

np. Poets of the Fall - Gravity ... Kai Hyttisen "Se on Siellä" soi kyl aamusta (ja torilla ei kertaakaan, höh... ois voinu toi torijuhla muutenkin olla vähä parempi), nyt ei vaan innosta... Disco Ensembleä ja tuoretta Mokomaa on tullu kans kelailtua ja nyt on uus POTF testissä, en osaa siit viel niin sanoo, mut on tuo Disco Ensemble vaan kova... ei hyvä musa kuuntelemalla lopu, onneks.

Joko multa loppu aika tahi aiheet tai molemmat, mut tuli vähän paussia tähänkin... Tuo täysi-ikäisyyden juhla sitten tuli varkain yllätti valmistautumattoman. Tuli oltua loma niin liikkeessä ettei tekemistä tarvinu juur edes miettiä. Hyvä niin, ei tarvinu ainakaan ryytyä tylsyyteen himassa, mikä on ainakin pidemmillä lomilla semmonen perisynti... tuli käytyä finaalit, American Car Showt ja Tampereen visiitit ja vietettyä normaalia turmioelämää siinä sivussa...

Joskus aattelin kirjottaa jonkinlaisen välitilinpäätösmäisen vuodatuksen tuolle päivälle, mutta mitäs sitä turhia... eipä ruikutus ainakaa hyödytä. Nyt on paremmin mahiksia tehdä sitä mitä tahtoo, ainakin tietyissä rajoissa... menneitä tikulla silmään. Mitä tuo ikä sitten käytännössä? Ei sitten mitään, juomien osto-oikeudelle tulee ehkä jotain käyttöä, lomalla en kapakkaan kerenny. Ajokortti antaa odottaa ihteään... nyt pitäis itse asiassa keskittyä tekemään työtä, mut onhan tuo Wappu tossa kohta, jos siitä nyt jotain sais aikaan... kesästä en menis nimittäin niin takuuseen.

Kerho sitten teki historiaa menemällä finaaliin, vaikka välierissä oli käänteensä, itse asiassa kauhia paniikki aina viime minuutille asti. Nuo käänteet hyvä muista tämänpäiväsenkin jälkeen. Tai no, nukuin suurimman osan siitä, näin vaan sen lopun nousun ja tuhon ja kuulin huonot uutiset... loppuihin finaaleihin pitää kyl päästä hintaan mihin hyvänsä, viime lauantaina oli jo ainakin pelin alussa semmonen meininki että huh... Kyl Ässätkin mun puolesta saa jotain voittaa, mut oishan se nyt sen mestaruuden paikka meilläkin... sen finaalipaikan perään on niin pitkään itketty ettei sitä saa pelkillä sympatioilla uhrata... Kallistahan noihin peleihin on päästä, mut kyl niitä sen eteen on sitten odoteltukin... GO KERHO! Enää en takkiani käännä, vaik häviäisitte loput 7-0...

np. Radio Cityllä joku Queens of the Stone Age... voisin panna soimaan Timo Rautiaisen Punaisen Viivan tahi ottaa POTF:in uutukaisen kuunteluun... tarvii vaan äänikortin softat asentaa, ja itse asiassa nuo koulutyötkin ahdistaa... että näin...

Jotain positiivista sentään välierien ekasta kierroksesta. Muistan kyllä sen ekan livenä näkemäni pelin, HPK-Tappara 5. välierä 2003, huonostihan se päättyi, mutta suuri oli riemu meilläkin, kun Kärpät meni Jokerien nenän edestä finaaliin. Ja nyt on riemu yhtä suuri, kun Ässät on tiputtamassa Kärppiä finaalista. Jänkhäläiset purkoot jäkhälää, sympathiat on menny. Niin ne roolit vaihtuu, mutta Kerho pettää joka kevät. Tervetuloa vaan tuonne kaikki huumorintajuiset, niin ootte vähän paremmin suojassa kuittailuilta 1550578. Jos Stadilaiset on perjantaina hallilla yhtä vitsikkäitä kuin Jatkoajan foorumeilla, niin saattaa siellä jonkun toimesta läski tummua (itsehän siis en tätä harrasta).

Kun systeemi paras viidestä sarjoineen on mätä, niin ei sitä auta taas selitellä, ettei oltu tarpeeks fyysisiä ja valmistautuneita ja plaah... tämä toistohuumori ei huvita, vois niitä tilastojakin oikoa vähemmän oudoiks. Joku joskus kirjoitti, että HPK näyttää runkosarjassa persettä arvostelijoille ja playoffeissa kannattajilleen. Siltä se nyt alkaa näyttää. Perjantaina kuitenkin peliin menossa, jos vaan lipun saa / tohtii isolla rahalla ottaa... ois vaan turhankin tuttua, että sekä pelaajat että yleisö on paskat housuissa ja takkiin tulee... ois Kerholle kymmenes perättäinen häviö välieräpelissä nimittäin. Pari vuotta sitten sentään Tepsiä vastaan mentiin kolme kertaa johtoon ja viime vuonnakin HPK-Levonen taisi päättyä vaan 2-3. Jos finaalipaikka välttyy vain täpärästi, ja Suomikin menee lätkän MM-kisoissa häviämään finaalin, niin meikäläinen omistautuu taiteelle tai alkaa seurata tennistä. Se deja vu silloin olympiafinaalissa oli jo turhan vahva, ja nyt on menossa sm-liigassa samanlainen. Ehkä se ronssi sitten vituttaa vähemmän kuin tappio itse finaaleissa. Ja siinä saa lehdistö sitten röyhistellä, kuinka meillä on täällä hieno seura ja ylpeydenaihe. Vois tähän ronssipelilinjaan vaan tulla edes jotain vaihtelua... turhia toiveita se herättää sanon minä... nyt olis hyvä olla väärässä, kun mitään ei ole vielä ratkottu, mutta eipä se oo aiemminkaan auttanut omia voittoon.

Muuta? Ei mitään hyvää ainakaan... koeviikon kolmena päivänä on tullut kokeeseen raahauduttua kerran, luettua ei niinkään useasti, uusinnat sitten vaan lykkää autokouluteorioita taas vaihteeks. Bemulle pitää tehdä yhtä jos toista, rahan menoa ei voi estää, kun kohta tuo ikäkin mahdollistaa erinäiset ajanvietteet. Joidenkin ihmisten ryyppykuvia katsoessa tulee ikäänkuin ikävä sitä jotakin, mutta johan tätä anti-elämää onkin koettu... päivä toisensa perään vilahtaa ei_minkään parissa pelottavan helposti.

np. Ei biisiä, Mokomat, Bodomit ja DT:t on lähinnä ollu kulutuksessa... oon nyt liian laiska vaivautuakseni edes kuuntelemaan musaa systemaattisesti... kevätväsymystä tai jtn...

NNNNNGGHHAAARGGGH!!!!!! Tänään kyllä tuli ihan puhtaasti typerän riidan vuoksi semmonen hermoromahdus, ettei vuosiin oo vastavaa koettu... minä kun rekisterin mukaan omistan auton, mutta eeeehei se voi käydä laatuun, että sillä joku muu kuin minä ajaisi (vaikka mutsi ITE kyllä sillä ajelee). Sitten kyllä saan sillä leikkiä miten lystään, konhan se ikä ja maaginen kortti ovat muuttaneet persoonani ja suhtautumiseni oman ajoneuvoni hallintaan... Jääräpäisyydestä johtuvat riidat imee kyllä rankasti, mutta siis että täytyy olla tuommoinen älytön periaate, jota ei osata mitenkään järkevästi perustella... Eipä vissiin kyseinen reissu tule toteutumaan, toivottavasti into loppuu ennenkuin tarvii ruveta selittelemään miksei sillä Bemulla nyt voidakaan mennä...

Kortista puheenollen tänään tuli taasen ajeltua kuoarkilla, yllättävän luontevasti sitä vaan ajeltiin saman tien liikenteessä, vaikka ajoinkin liiaksi oikeassa laidassa, ohjasin ja vaihdoin liian töksähtelevästi ja ties mitä muuta... eikä seuraavasta ajotunnista tietoa. Jos se kortin saanti menee kesäkuun puolelle (13 ajotuntia pitäisi vielä olla, joten tätä vauhtia menee syyskuulle) niin siinä sekoaa vaihteeksi koko kesäloman aikataulu... eipä tässä mitään duunia olisi enää kerennytkään saada, joten hajoan kesän aikana laiskuuteen ja työnnän loputkin rahani maailmalle... varsinkin kun se omien kaljojen osto tuntuu olevan tuon 18-vuotispäivän tuoma ainoa hyöty ja tässä katastrofissa ihan tosi tarpeeseen tulee...

Tänään tuli nukuttua huvin vuoksi ruotsin kokeen yli... ei väsyneenä lukematta viitsi, ja muutenkin innostus koeviikkoon (muista rästiin jääneistä töistä puhumattakaan) on alle nollan... Ei tule kevättä, korttia, lakkia eikä paskaa...

Niin ja se ristiriita... nyt pitää vaan oDOTTAA kaikkea (viikko ja -kuukausitolkulla kenties), vaikka sen puoleen ei olisi yhtään kiire täyttää vuosia tai päättää toista vuotta lukiossa. Pitänee kai kaivaa esiin se tekemisen ilo tästä hetkestä, jos se nyt tekemälläkään enää iloksi muuttuu...

np. Zoice pitkästä aikaa, sieltä kelpuutin Hanoi Rocksin taannoisen hittibiisin (A Day Late, a Dollar Short)... ei sen syvällisempää musiikkirintaman analyysia tänään...

2 viikkoa. Mitä tuohon sitten lisäisi, siitä en osaa sanoa. np. Dream Theater - Under a Glass Moon. I&W on kyllä jos ei maailman paras levy niin lähellä, syyskuusta asti ollu aika jatkuvassa kulutuksessa ja nyt pienen paussin jälkeen maistuu taas... nyt pitää rikkoa sääntöjä ja laittaa lainauksia (kun niitä muillakin näkee), poistakoot ylläpito jos lystää. Nyt on vaan vähän taas nää fiilikset... sitä odotellessa, että jaksaa alkaa lukea kokeeseen...

"This world is spinning around me
This world is spinning without me
Every day send future to past
Every breath leaves me one less
to my last"

"Pull me under Pull me under
Pull me under I'm not afraid
All that I feel is honor and spite
All I can do is set it right"

"You won't find it here
Look another way
You won't find it here
So try another day"

"Find all you need in your mind
If you take the time"

"Morning comes too early
and nighttime falls too late
And sometimes all I want to do
is wait
The shadow I've been hiding in
has fled from me today

I know it's easier to walk away
than look it in the eye
But I will raise a shelter to the sky
and here beneath this
star tonight I'll lie
She will slowly yield the light
As I awaken from the longest
night"

"I was told there's miracle for
each day that I try
I was told there's a new love
that's born for each one that
has died
I was told there'd be no one to
call on when I feel alone and
afraid
I was told if you dream of the
next world
You'll find yourself swimming
in a lake of fire"

"Before the leaves have fallen
Before we lock the doors
There must be the third and
last dance
This one will last forever
Metropolis watches and
thoughtfully smiles
She's taken you to your home

It can only take place
When the struggle between
our children has ended
Now the Miracle and the
Sleeper know that the third
is love

Love is the Dance of Eternity"

"The way your heart sounds
makes all the difference
It's what decides if you'll endure
the pain that we all feel
The way your heart beats
makes all the difference
In learning to live
Spread before you is your soul
So forever hold the dreams
within our hearts
Through nature's inflexible
grace
I'm learning to live"