IRC-Galleria

Jos joku olis sanonu mulle vaikka vuosi, vähän yli, sitten että tulen löytämään itseni metsästä olisin ehkä vähän aikaa ollut silleen että tota en mä nyt tierä

se o jännää, toi kaikki
ja se on pelottavaa, se on väsyttävää, se on kaikki voimat vievää, se on riskin ottoa, se on pelkäämistä, se on itsensä löytämistä eri tilanteista, se on heittäytymistä, se on omien pelkojen kohtaamista, se on keskiyön pimeimpiä tunteja, auringonvalon rakastamista kun se vihdoin ilmestyy, se on improlaulua, se on huutoa, se on naurua, se on ponileikki ja se on tappelua, se on punainen valo ja taivas, se on väsyttämistä ja se on kaikki ja enenmmänkin

perjantaina kotimatkalla ja kotona paita oli aikas tyhjä
(ja meillä on ihan liikaa kaikkia valoja ja värejä jne. ja semmosta osta tää ja tee näin niin tulet onnelliseksi mute)

groupe 12, oma älyttömän rakas tärkeä ihqu kaikkee tyksyryhmä <33

ja mä söin ihan älyttömän hyvin, torstain loimulohi&uuniperuna&bataatti&sipuli&salaatti&omenat&letut kerman ja mansikkahillon kera
kuolaan edelleen
ja nukuin ihan liian vähän :((

ja ku nökötän flunssassa ja mietin koko viikkoa, ett miten se nyt meni, miten kaikki meni, olisinko mä voinu tehdä toisin, mitä mun olisi pitäny, kuka mä olen, miten muut näkee mut, kuka mitä häh
ja silti
lähtisin heti uudestaan, minä sydän metsä