IRC-Galleria

○ Sukupuolesi?
Nainen

○ Pituus?
Noin 172

○ Silmien väri?
Vihreä

○ Hiusten väri?
Vaalean ruskee. Ois kiva värjätä joskus mut katsoo nyt

○ Maito vai olut?
Maito

○ Tupakka vai purkka?
Purkka

○ Juusto vai makkara?
Makkara. Ymm grillaukset joskus

○ Keksiä vai kakkua?
Keksejä :)

○ Mitä/ketä ajattelet nyt?
Ajattelen just nyt mun vasemman jalan polvea joka on kipee

○ Melonia vai päärynäjäätelöä?
Päärynä

○ Onko kaulasi arka? Jos on, niin miksi?
Ei tää nyt mitenkään aralta vaikuta, kuis?

○ Kramppaako jalkasi koskaan?
Vasen jooh, se o vähän lyhyempi ku toinen ja vasemmasta o murtunu luu joskus

○ Horoskooppisi?
Skorpioni ja suht perus

○ Omistatko nallepuh sukkia?
En

○ Lempiväri?
Sininen

○ Lempinimi?
Kipa ja Kipi on ollu joskus. Kirsi

○ Lempijuoma?
Mä tykkään limsoista

○ Missä asut?
Kotona :DD Helsingissä

○ Haluaisitko asua muualla?
Joskus mietin ett ois kiva asua jossain Espanjassa mut on tää Suomi ihan hyvä :)

○ Lempi biisisi?
Näitä on monia. Eka mikä tulee mieleen, tää klassikko, Zen Cafen Todella kaunis

○ Lempi bändi?
Sanotaan vaikka Egotrippi ja SMG

○ Lemmikkieläimet?
Yksi kissa, parikyt pölykoiraa ja naapurin hauvat

○ Minkä niminen haluaisit olla?
Mä tykkään mun nimestä

○ Lenkkeiletkö?
Vähän

○ Juotko?
Koko ajan jatkuvalla nesteytyksellä.

○ Poltatko?
Ehn

○ Mistä tavarasta et voisi luopua?
Läppäri on aika kätevä mut ei tää mua joka paikkaan seuraa. Avaimet?

○ Millä autolla haluaisit ajaa?
Melko sama kuhan se on turvallinen. Autokoulun autot oli tosi jees

○ Lempikukkasi?
Ruusu

○ Vihaatko ketään?
En

○ Mitä et suostuisi tekemään mistään hinnasta?
Joku tappaminen vois olla semmonen asia, en mä tiedä

○ Uskotko kohtaloon?
Jooh

○ Uskotko että voisit joskus olla superjulkkis?
No kun en haluu olla superjulkkis.

○ Tunnetko olevasi ihailtavan loistava?
Aina, joka hetki, joka minuutti ja varsinkin aamulla

○ Paras radiokanava?
Nova. Mä en kovin usein kuuntele radioo

○ Minkälaisesta kampauksesta/hiustyylistä pidät?
Olen tosi samassa mallissa pysyvä. Joskus jotain.?

○ Mitä sinulla on päälläsi?
Mustat sukat, mustat housut, mustat välihousut, alkkarit, raitapaita

○ Pahin mokasi?
Mulla on paljon hauskoja mokia tai semmosia noloja. Esim ku laitoin wc:n raikastimen väärin joskus ja sit se koko juttu putos pytyn sisälle. Ongin sit jollain..

○ Elämäsi onnellisin hetki?
Monia yksittäisiä

○ Pidätkö itseäsi parhaana?
Tietty. Riippuu vähän että missä. Mä kehityn :)

○ Kenen kaa viimeksi puhuit puhelimessa?
Vanhempien

○ Kenen kaa juttelit viimeksi messengerissä?
En käytä mesee

○ Onko muita samassa huoneessa tällä hetkellä kuin sinä?
Ei

○ Onko sinulla hyvät välit sukulaisiisi?
Ihan. Pitäis vaan nähdä, njoh kesällä sitten kait

○ Onko sinulla sisaruksia?
Ei

○ Rakastatko montaa ihmistä?
Kyllä :) Meijän luokka ja pari muuta kaveriystistä

○ Mitä mieltä hevosista?
Meetwurtstiksi vaan :DD No ei. Nättiä eläimiä

○ Kun katsot vasempaan?
Kaappeja

○ Kun katsot taaksesi, mitä näkyy?
Pöytä, tuoli

○ Romanttisinta mitä tiedät että tyttö/poika voisi tehdä?
No joku tämmönen Nousukausi tyyppinen ku K-P roolihahmo laulaa I will stay -biisiä. Romanttista? Tämmönen ruusu ja suklaata ei istu, ehkä ne on ne pienet jutut, pienet asiat. Läsnäolo

○ Romanttisin paikka?
Vessa *reps* Semmonen missä ne ihmiset on

○ Mistä paikasta sinulla on ihanimmat muistot?
Mulla on paljon ihania muistoja liittyen eri paikkoihin. Esim opistoa jo nyt ikävä

○ Ketä ihmistä ajattelet usein?
Luokkalaisia, kavereita kauempana

○ Oletko koskaan käynyt tampereella?
Olen ollu Näyttelijäntyönlaitoksen pääsykokeissa joskus vuonna 2004 ainaki. Nätystä Tampere levittäytyi yksi kaunis päivä valoisalla säällä ihan nättinä

○ Onko sinulla tunnusta ii2?
Ei

○ Väsyttääkö?
Polvi meinaa puuttua mutta ei oikeestaan väsytä, vähän nälkä

○ Millon viimeksi olet leikkinyt hiekkalaatikolla?
En mä muista, ehkä viime syksynä.?

○ Suurin paheesi?
Kiroilu varmaankin nytten :/

○ Mitä mietit tällä hetkellä?
Mun polvea. Iltaa. Telkkaria. Huomista.

○ Otatko paljon aurinkoa?
Viime kesän perusteella, palan herkästi. Joten välttelen yleensä vähän

○ Huoneesi kattosi väri?
Valkoinen

○ Peseydytkö säännöllisesti?
Juuh.

○ Puhdistatko korvat useammin kuin kerran kuukaudessa?
Sillon kun siltä tuntuu :D

○ Osaatko ottaa rennosti?
En! Ainakaan aina. Joskus osaan

○ Pysytkö paikallasi minuuttia kauempaa?
Ihan paikallani? Voi olla vähän vaikeeta

○ Oletko tyytyväinen elämääsi?
Ihan

○ Onko sinullla yli 50 numeroa kännykässä?
Ei. Ku hukkasin kännykkäni viime vuonna siinä meni paljon numeroita..

○ Onko sinulla pitkät hiukset?
Keskipitkät

○ Oletko usein niin ajatuksissasi, että et kuule etkä näe mitä ympärillä tapahtuu?
Joskus

○ Oletko vaivautunut jos joku katsoo sinua?
En kait. eMm, näyttelijänä tottuu katseisiin. Mä tykkään kun ihmiset katsoo kivasti

○ Merkitseekö raha sinulle paljon?
Ei silleen paljoa mutta tokihan sitä aina vois olla enemmän. Kuluttaa sen minkä saa

○ Voisitko kuvitella tuhlaavasi 200 euroa kenkiin?
En

○ Muuttuisitko hirveesti ihmisenä, jos voittaisit 1 000 000 euroa?
En usko.

○ Oletko ylpeä ihminen?
En varmaan, en mä tiedä. Osaan olla ylpee mut en mä ole

○ Skeittaatko?
Nope

○ Oletko itkenyt koskaan kenenkään ihmisen tähden?
Kyllä

○ Onko elämä elämisen arvoista?
On :)

○ Oletko koskaan ajatellut tappavasi jonkun?
Elämisestä tappamiseen? Okei olen ehkä joskus, hyvin nopeesti (ja tääkin kuulostaa jo kauheelta) mut kaikki niistäkin on kait elossa. Ainakaan se en sit ole ollu mä! :P

○ Saatko kulumaan aikasi peilin edessä?
En mä yleensä jää peilin eteen katselemaan, ainakaan pitkäksi aikaa

○ Mikä näky saa sinut heltymään?
Kauniit asiat. Ihmiset. Eläimet. Tunteet. Moni asia

○ Onko sinulla päivällä erillainen ääni kuin illalla/aamuyöstä?
Musta tuntuu että aamulla mun ääni saattaa kuulostaa erilaiselta, en tiedä. Voihan se vaihdella, kait

○ Puhutko paljon puhelimessa?
En. En tykkää yleensä puhua puhelimessa

○ Mitä päättelet tämän kyselyn tekijöistä?
Että joku tämän on kait joskus tehnyt ja mä nyt vähän täyttelin :)

"vaikka kauan, kauan olenkin etsinyt yhtä kaunista loppua"
Musta tuntuu että mä huomenna varmaan kuolen suruun ja ikävään vaikka täsä ei ny mikään loppu saakaan/voikaan olla. Parin kuukauden kesäloma ja kouluhommia.

Mulla on ollut mahtava vuosi
ja itse asiassa, mikä on jännää, nää jutut ei oo nyt oikein menny niin ku mä joskus suunnittelin, ne on menny paljon, paljon paremmin <3 toivottavasti kukaan ei oo traumatisoitunu..

näin mä olin miettinyt sen menevän: tulen 12.6.07 pääsykokeisiin ja matkalla juna-asemalta koululle juttelen jonkun kivanoloisen kundin kanssa. Aattelen hetken että tosta mä varmaan tulen joskus tappelemaan. Kundi katoaa, se ei kait koskaan tullu pääsykokeisiin ja se ei oo kukaan nykyisistä tai jos nyt perhana on mulla on paaaaaaaaaaljon huonompi muisti ku mitä mä itse ajattelen :P

ja mä vihaan kesälomia. tai en siis vihaa mutta olen niin syksy ja talvi-ihmisiä.
voisko jo olla joku marraskuu? :)

Katson tai kuuntelen tai sekä että nyt Euroviisujen jotain ekaa karsintaa. Ne on niin huippuja :DDDDDDD

Haluatteko reseptin mahdollisesti lyhyempään, astetta vaikeampaan ja stressaavampaan elämään?
Murehtikaa. Murehtikaa kaikkia asioita, asioita jotka ovat jo tapahtunet, asioita jotka olisivat voineet tapahtua, asioita jotka tapahtuvat nyt, asioita jotka tulevat tapahtumaan joskus, asioita jotka voisivat tapahtua joskus. Murehtikaa surullisten asioiden lisäksi myös iloisia asioita. Murehtikaa kaikkea mahdollista ja mahdollisimman paljon. Mun saarnaosuus taitaa jatkua, enkä mä nytkään sano ettenkö mä olisi joskus murehtinut tai ettenkö mä koskaan enää murehtisi mitään ja ok, voi olla asioita joita on tavallaan hyvä murehtia mutta toisaalta - pessimisti ei ehkä pety koskaan, mutta optimisti voi hyvällä tuurilla elää ehkä vähän kauemmin

Tiedättekö ihmiset, mulla on oikeesti ollu jonkinlaisia sopeutumisongelmia nytten. Kun tulen kotia se tuntuu vähän oudolta, kun kuljen julkisilla se tuntuu vähän oudolta, kaupunki ihan vieraalta. Älkää ihmetelkö jos katoan sit jossain vaiheessa, sillon mä olen pystyttäny teltan jonnekin päin maailmaa.. Suomen luonto on upeeta, siellä on paljon kaikkia puita ja oksia joihin voi tarvittaessa tarttua, siellä on järkyttävästi kalliomaastoa nousuineen ja laskuineen, siellä on kylmiä öitä, siellä on iltoja joita nuotio lämmittää ihanasti, aamulla on hetki kun on kylmää mut se lähinnä vain virkistää, eri linnut laulaa ja huutaa ja se ei pelota. Ja jos käy hyvin sä voit olla mahtavien ihmisten kanssa samalla reissulla - mitä muuta vois tarvita

Se mitä ihminen tarvii on loppujen lopuksi aika vähän. Tai se on tiettyjä juttuja, tiettyjä asioita, tiettyjä ihmisiä. Mun on nyt viikonlopun aikana ollut pelottavaakin huomata että periaatteessa mä en tarvitsis esimerkiksi telkkaria, kasaa astioita, dvd-laitetta, mun mankkoja jne. Kaikki on vaan semmosta jotenkin ylellisyystavaraa. Okei, nettiä tulis ehkä ikävä, kait. Ja ketä me tarvitaan, mitä mä tarvitaan. Jos rehellisiä ollaan - kun mä olin viime vuonna Lohjalla en sillon kun lähdin sieltä kaivannut oikeestaan mitään enkä ketään vaikka automaatin sitruunatee olikin okei ja jotkin ihmiset. Nyt kun mä olen täällä. Mä olen viettänyt upean, elämysrikkaan, vaikean, rakkaan, opettavaisen, haastavan, mielenkiintoisen, antoisen vuoden Järvenpää-Helsinki akselilla, kotona ja koulussa ja ny kun lukuvuotta on jäljellä ihan liian vähän mä olen tajunnut miten paljon kaikki se mitä mulla on ympärillä, miten kaikki ne asiat ja miten kaikki ihmiset ympärillä merkitsee mulle älyttömän paljon. Musta tuntuu kuin mä olisin vuoden aikana jakautunut 17 erilaiseen ja erikokoiseen osaan ja se on se miten mä olen, ja se on hyvin mutta aina jonkun lähtiessä musta tuntuu niinku mä jäisin kesken ja niinku musta katoais jotain. Minä kaikkina kasvoina, kuulostaa ehkä vähän oudolta mutta toisaalta aika hyvältä

ja ny yhtä proosallisesti mä meen pesee pyykkiä, syömään ja katsoon huippista.

Tiedättekö mikä on outoa (olen aloittanut tällä viikolla varmaan muutaman lauseen tällä sanaparrella tai sanomalla "musta tuntuu") outoa on se että näitä telkkaria, nettiä, keskustan vilinää, radiota (eli oikeastaan ihan mitä tahansa perusarkiniinsanottuanormiasiaa) ei tuu ikävä. Just nyt musta tuntuu että voisin ihan hyvin muuttaa metsään, ainakin viikon ajaksi tai jotain. Mä olen just tullu (okei, kahden aikoihin) Repovedeltä ja meillä oli ehkä maailman ihanin ja toisaalta rankin reissu mitä oon koskaan vetäny, missä olen ollu mukana. Viikon aikana oli pari semmosta kertaa että ajattelin ett tästä mä en selviä, että mä en enää koskaa tuu takaisin. Kun mä lähdin mulla oli sellainen edelleen outo :P olo että mä en tuu takaisin. Olen jotenkin, ainakin fyysisesti takasin mutta muuten. Mun kädet on aika hellinä, kuivina, vähän tärisevänä ja kosketusherkkinä ja ku mä istun tuntuu että mä leijun tässä tuolin päällä. Ja mua nukuttaa tosi paljon ja mun pitäis syödä ja käydä jossain vaiheessa suihkussa ja katsoa kuvia ja alkaa toimia, lähettää ehkä yksi-kaksi mailia mutta mä vain olen.

Kun mä kuljin metsässä x kiloa (en mitannu) painava rinkka selässä milloin niska jumissa, milloin olkapäät tulessa, milloin lantio kipeenä, millon alaselkä ja polvet (!) rikki mä vain olin. Tää on tää klassinen turkkameininki, että kun uuvuttaa itsensä fyysisesti jotenkin ihan loppuun omat tunteet alkaa selventyä ja kaikki asiat asettuu niinku, niin kuin niitä on ajatellu. Eri juttu on sitte taas miten pystyy tekemään tai olemaan mitään muuta ku paikallaan hyppivä, ku on perhanan kylmä mut. Kun mä kuljin luonnossa kolhien itseäni ties mihin ja tuntien aina mun lähellä puut ja kivet ja vaihtelevan sään, sillon luonto pysäyttää ja pistää, selkeennyttää ajatukset. Tosin ikinä mä en olis uskonu miten kylmä toukokuussa voi olla.. On itse asiassa ihan hemmetin kylmä ja pitkälti hanskoja ja lämmintä vettä tuli vähäsen ikävä. Ja sitä kun sä oot siinä, laskeudut jotain saakelin (olen kiroillut tällä viikolla ihan liikaa, yritän päästä pahasta tavasta pois..) jyrkkää reunaa ja tartut kaikkeen mahdolliseen mitä siellä on, tapahtuu ja ymmärtää sen että kaikki mennee tälleen yksi askel, yksi matka. Matkaa ei vaan voi ajatella kokonaisuutena vaan aina sitä hetkeä, sitä askelmaa ja yhtä seuraavaa. Kun me, kun mä laskeudun kalliota sit valjaissa ja muissa turvatekijöissä kiinni, matkan puolessa välissä ajattelen, kun meen vähän pikkasen liian nopeesti että se on nyt tässä. Sit mä vaan tajuan että olen siinä tilanteessa, mulla on alhaalla ja ylhäällä hyvät tyypit pitämässä huolta ja että mä voin luottaa niihin. Mä suljen mun silmät hetkeksi, lasken nopeasti viiteen ja jatkan mun matkaa kunnes mä olen perillä <3

Olen ollut ihan kauhia tänään, anteeksi ihmiset.. Sit kun mä oon liian väsynyt ja stressaantunut ja jotain alan eka huutaa ja sit jossain vaiheessa itkeä. Se itkuvaihe taitaa oottaa vielä mutta taidan nukkua eka. Nukun, käyn kaupassa, pesen pyykkiä, kirjoitan jossain välissä, tsekkaan mailin, pakkaan rinkan ja olen valmis. Oon aika valmis nukkumaan nyt. Huomenna Repovedelle, se on jossain Mäntyharjun alapuolella, luonnon rauhaan ilman nettiä, telkkaria, iltapäivälehtiä ja muuta hälinätä. Kerron jos tulen pois. Olkaatten kiltisti, <3 lla

Ostin eilen vajaat 250 euron arvoiset (hinta uutena valmistajalta) vaelluskengät vitosella. Aika hyvin <3 ja vaikka en ny viel vaellakaan muualla kuin koulussa ja Helsngin kaduilla ja kauppakeskuksissa ja vähän hiekka- ja asfalttiteillä kengät tuntuu hyviltä. Ja kenkäkuuri jatkuu. Mulla on polvet jotka kipeytyy herkästi ja nää vois auttaa, ja ainakin eilen ku steppailin Kampissa vieden xx automerkin asiakkaita ahkeraan jalat jakso hyvin päivän päätteksi. Sori automerkki jonka nimeä en muista :pDD - kilpailu on välillä ihanan energisoivaa

Voiks tunne kulua tai loppua. Mä en tiedä

Jos on sellanen tilanne että joku ihmissuhde (outo sana..) on loppumassa tai loppunut tai muuttunut tai jotain, että vaikka se toinen osapuoli ei just niin perustaisikaan susta sä et voi vihata sitä sen takia. Sä et voi vihata sitä toista vaikka se olisikin erilaisempi kuin joskus

Loppujen lopuksi elämä on ihan liian lyhyt. Itse asiassa se on ihan liian lyhyt melkein mihin tahansa, mutta johonkin vihaamiseen tai kateuteen tai muihin negatiivisiin tunteisiin. Hih, musta on tullut syvällinen. Mutta niinku, meil on vain vähän aikaa täällä ja kukaan ei oikeastaan voi tietää millon se aika loppuu. Mä en sano etten mä olis koskaan vihannut, mä en sano etten mä tulis enää koskaan vihaamaan mutta jos mulla olis mahdollisuus tarkastella mun elämää jotenkin jälkikäteen sitten kun mä en enää ole täällä, ja jos mä tietäisin että mun viimeinen ajatus on ollut esim. että Johanna on hemmetin ärsyttävä kun sitä ei saa enää nykyään kiinni ja kun se ei jaksa kuunnella mua enää niin paljon kuin ennen (sori J&J, ootte edelleen ihkuja) mä en haluais sitä. Ajattele minkä sä haluaisit olevan sun ihan viimeinen ajatus, viimeinen tunne ja ala elää sen mukaan sillä sä et oikeestaan koskaan voi tietää millon se viimeinen hetki on.

Mulla on joku ihme Olavi Uusivirta kausi nytten :DD Sanokoot kriitikot mitä tahansa mutta uusimman levyn biisit ON hyviä. Kiitti Myspace! :) Ja mikä vähän hassua, kun olin joku kuukausi sitten kirjastossa selaamassa lehtiä huomasin jossain vaiheessa ett OU nökötti siinä aika lähellä ja teki kait joitain tehtäviä tai luki lehteä. Ei iskeny sillon! Olis perhana nyt ees laulanu. Emmmm

Ja sit kun olen Kampin metroasemalle ja mietin että mitä tekisin tänään joku mies tulee siihen ja kysyy multa meneekö metro Kaisaniemeen. Olen hetken että mitäh kun en saa selvää ja sit oon silleen että jooh kyllä tää menee Kaisaniemeen. Mies jatkaa ett se on menossa elokuviin, Kinopalatsiin ja sanoo että sehän on siinä lähellä. Juuh. Ain ku joku puhuu engalantia keskutassa tahdon aina kysyä että mistä ne on. Mies on Irlannista ja se näyttää jotenkin hyvin irlantilaiselta. Metro tulee jossain vaiheessa, puhumme Irlannin kauneudesta, sen säästä, julkisesta liikenteestä, mies kertoo että se matkustelee, Kaisaniemi tulee, irkku nousee, kättelee ja poistuu. Haluaisin joskus olla silleen, että kun haluan lähteä matkustelemaan ympäri maailmaa lähtisin vaan ja olisin reissussa. Miksi mikään olis poissuljettua

Toinen tilanne. Olen Herttoniemen metroasemalla ja odottelen bussia lähellä penkkirivistöjä. Pultsari tulee istumaan vapaana olevalle paikalle ja alkaa jututtaa sen vieressä istuvaa naista. Nainen hymyilee vähän vaivaantuneesti ja lähtee, vihaan niitä tai en vihaa mutta en pidäkään. Puli kysyy onko mulla korkinavaajaa, ei ole mutta kehotan sitä menemään kauppaan ostamaan, katon eurotilanteen ja mulla on joku kolikko. En pidä kerjäläisistä mutta ihmiset, loppujen lopuks, sanokaa mitä sanotte, me ollaan kaikki samalla viivalla ja tavallaan kaikki ihan samanlaisia. Rakastan tätä