IRC-Galleria

Irgh. Eih. Aih. Ih. Pong. Tätä edeltävässä merkinnässäkin mainittu tilani kiireellisyys oli vasta esimakua tulevasta.. voi elämä. Eilen tiesin että päivästä tulisi kiireinen mutta yllätyslisä teki siitä unohtumattoman hämmentävää ryntäilyä. Että näin... olen puhkikatkipoikkiväsyksissä.

perjantai.
Heräsin kissani pökkiessä, puskiessa ja töniessä minua. (Noustuani sängystä se käpertyi valmiiksi lämmitetylle paikalle nukkumaan.)
Käväisin isällä hakemassa tavaroita ja pyörän pihalta.
Ajoin Huoppikseen. Rauha. Lepäilin. Juttelin. Vahvistuin.
Ajoin Mannerheimintietä Idaa vastaan. Ida ajoi Mannerheimintietä minua vastaan.
Tajusin että täti tulee sillä kellonlyömällä Helsinkiin. Prkl. Tilanne vaati pikaisen aikataulunmuutoksen.
Valokuvasin kesäistä Stadionia ja Finlandia-taloa.
Pyöräilin Design-museoon, vaikken tiennyt missä Design-museo sijaitsee. Soitin isälle. En ollut paljoa eksyksissä.
Tapasin tädin ja menimme kahville Succesiin. Söin korvapuustin. O_o
Kiirehdin pyörällä Töölöön tapaamaan äitiäni, joka unohti tapaavansa minut. 40 minuutin odottelun ja edes takaisen pyöräilyn jälkeen hän suvaitsi saapua paikalle. Nauroin helpotuksesta.
Kävimme Medissä pikavisiitillä.
Vein pyörän kotiin ja laitoin hiuksiin lakkaa pullosta, joka oli tyhjentynyt.
Tapasimme kaksi tätiäni ja menimme syömään Simone Wok&jotaihin. Söin kasvisnuudelia. Nam. Join Cokista (isän kanssa saan aina vain tyytyä veteen). Jälkiuokana lämmintä suklaa-systeemiä ja vihreä tee-jäätelöä.
Kerroin hauskoja juttuja ja nauroimme kovaäänisesti vedet silmissä. Yksi juttu meni näin: Maailmanmestaruustasolla kirjeshakkia pelaava isäni kävi normaalilla diabetes-tarkastuskäynnillä terveyskeskuksessa:
hoitaja: " .. syö viimenen välipala sit yheltätoista, ku meet nukkumaan. Tai monelta sit yleensä meetki nukkumaan...?"
isäni: "No... siinä kolmen ja neljän välillä yleensä."
hoitaja (hätkähtää): Moneltakos sä sit yleensä heräät?"
isäni: "No tavallisesti siinä puol kaheksan ja kaheksan välillä."
hoitaja (ihmettelee): "Miksikäs sä sit valvot nii myöhään?"
isäni: "No.. mä pelaan shakkia."
hoitaja (katsoo kummastuneena): "Jaa... joo-o. Niin, no mitäs sä sit yleensä teet niinku päivisin?"
isäni: "No... mä pelaan sellasen 13-17 tuntia päivässä shakkia."
hoitaja (näyttää kauhistuneelta): Ahaa... Ootko sä koskaan harkinnu sellasta peliriippuvaisten terapiaa?"
isäni (hämmentyneenä ja yrittäen selittää asiaa): "E-en... siis tää on vähän sama asia kun vaikka viulisti joka soittaa useita tunteja päivässä viulua. Eihän me voida siitäkää sanoo et se kärsis jostain... mm... taideriippuvuudesta."
hoitaja: "Saanko mä merkitä ton tänne papereihin?"
isäni (nyökkää)
Että näin. Maukkaan aterian ja tuntien jutustelun jälkeen kiirehdin kotiin ja valmistauduin Korkkis-iltaa varten.
Tajusin, että kaupat ovat kiinni.
Päätimme jättää juhlimisen sunnuntaille ja lähdimme kalastamaan elokuvalippua. Se jäi vapaamme.
Kulutimme aikaa keskustassa yöllä.
Näimme vanhoja luokkatovereita.
Teimme mikropopcornia, laitoimme vadelmalimsaa lonkku-pulloon ja salakuljetimme edellämainitut teatteriin.
Elokuva oli siedettävä, vähän jännittävä, jokseenkin raaka.
Kiusasin Idaa pelottelemalla pimeydestä.
Nauroimme hysteerisesti minuuttikausia ennen nukahtamista. (Jolloin kello oli arviolta kolme)

lauantai. tänään siis.
Heräsimme väsymyksestä sekavina puoli seitsemältä (Kolmen ja puolen tunnin yöunien jälkeen.)
Menimme ulkoilmaan ja heräsimme uudestaan.
Nousin pyörän selkään ja heräsin.
Ajoin Töölöön, näin äitini ja olin täysin hereillä.
Pyyhin pölyjä, järjestin, moppasin, imuroin, kiillotin.
Yhdeksän jälkeen leipomon kautta kotiin.
Pika-aamiainen.
Tapasimme tädit ja menimme Kiasmaan muutamaksi tunniksi.
Pysähdyimme kahville Kampin keskuksen yläkerran kahvilaan. Tomaatti-pesto-mozzarella-leipää. O_o
Tallustelimme tennispalatsiin Intia-näyttelyyn.
Jalkamme painoivat kuin rautamöhkäleet.
Erosimme tädeistä ja etsimme äidille uimapukua.
Tajusin, että tämän kesän vaatetrendi on osaltani sporttinen.
Päätin, ettei poikkeuksia vegaaniudesta ainakaan toukokuun aikana.
Raahasin itseni isälle nettiiin.
Nyt... haluan vain lössähtää sängylle nukkumaan. (Mutta menen kotiin ja alan laskea matikkaa.)