IRC-Galleria

Joukkueemme ”kaksosiksi” voidaan kutsua Tiia Leinoa sekä Ella-Noora Niemistä, jotka ovat kentän pahin vastus identtisyyden vuoksi. Tämä parivaljakko on tunnettu enemmän tai vähemmän puolustustaidoistaan, vahingonilon käytöstä sekä useiden jalkapalloilijoiden kaatamisesta. Luvassa siis jännitystä ja miespuolisten katsojien tuomista kentän reunalle, sekä hillitöntä vääntöä peliareenalla, ja sen ulkopuolella.


Turkoosipaitojen nestetasapainon ylläpitämisestä vastaa joukkueen litrahuuli Jenna ”Karhu” Kannosto. Tuntomerkkeinään hänellä on järkyttävä tuulitukka, sekä jopa Ronaldinhomaiset pohkeet. Jenna pitää kentällä yllä vastustajien kuumottamista, eikä jätä ketään voimiensa käyttämättömyyden varaan. Tällä naisella on äärettömän taitava pelisilmä, ja siksi onkin saanut joukkueelta suurta kunnioitusta vastustajien kaatamisessa. Vähemmän älykkäänä naisenalkuna pidetyn Kannoston suu saattaa kuivua kentällä useaan otteeseen, ja siksi on hyvä ottaa vaihtopenkille yksi jos useampikin muovipussi mukaan. Tuomarin katsotaan parhaaksi puhalluttaa neiti Kannosto ennen ottelua, jottei häntä diskata katsomaan peliä terassilta.


C-QLLIEN vanhin, mutta varmasti vähäjärkisin pelaaja on epäilemättä Emilia ”mä en jaksa” Jyräkoski. Pelitaju on kerrassaan uskomattoman korkeatasoista, mutta kunnon ylläpitäminen on sen sijaan liian haasteellista. Kyseinen tummavierikkö ei jätä ketään arvailujen varaan, ja vaihtopenkistä tulee loppumetreillä hänen paikkansa. Fc Ulvilassa oppinsa saanut hujoppi, antaa pienemmille inisijöille varmasti kovaa kyytiä niin kentillä kuin tosielämässäkin. Kuitenkin tämä maalivahti sekä myös kenttäpelaajana nähty suunsoittaja, saattaa illan päätteeksi joutua kaikkialle muualle paitsi omaan kotiin nukkumaan. Hän ei pelkää ottaa läheistä kontaktia miesten, eikä myöskään kentillä naisten kanssa.


”Äidin” ja huolehtijan roolia kantaa joukkueessamme Jenni ”omamaali” Astokari, jonka ruoantäyteiset ajatukset tulee huomatuksi kunnon kestävyyden myötä. Tämä puolustuksen kivimuuri, joukkueen juoksutreeneissä Emilian kanssa viimeisen roolia pitävä brunette, antaa vastustajille tai pahimmassa tapauksessa myös omille pelaajille kylmää kyytiä, sekä on varmasti joukkueen managerin Jari Mikkolan valvovan silmän alla kaikkien otteluiden ajan, mikäli Mikkolan silmät eivät valahda kuumien tanssityttöjen takaprofiiliin. Jalat maassa pitävä Jenni on ottanut joukkueessamme ruokapolitiikan kunnossapitäjän roolin. Usein hänet kumminkin löytää maasta makaamasta, syynä järjettömän heikko ja tietenkin epäonnistunut puskuyritys. Ilopillerinäkin tunnettu toejokilainen, näyttää varmasti muille, missä on kaapin paikka.


Noormarkun lahja Porilaiselle rantajalkapalloilulle on tietenkin Inka ”amis” Ojanen, jonka kestävää ja tuulennopeaa vauhtia on kentällä vaikea pysäyttää. Lyhyt ja ketterä kiituri, vastaa joukkueen tyylipuolesta sekä muiden pelaajien epäonnistuneiden suoritusten nauramisesta. Tulevaisuuden merkonomin voi löytää usein h&m liikkeestä, uuden miehen kainalosta, tai Noormarkun paikallisen bilemestan vessajonosta. Hänellä ei ole yleensä omia mielipiteitä, vaan toistaa kaiken mitä on kuullut kolleegaltaan eli jo edellämainitulta Jenni Astokarilta. Ulkonäöstään huolehtiva poliisin tytär Inka on luvannut antaa katsojille ikimuistoisia hetkiä rantafutiksen parissa, kiihkeää draamaa, sekä runsaasti nauruhermoja kutkuttavaa komediaa.


Nimen ”patukkapää” omistaa joukkueemme maalivahti Katariina ”meil on puurojuhlat” Lehto, joka ei anna vastustajalleen armoa, vaan ottaa mitä kiperimmätkin vedot kiinni Iker Casillasmaisilla huipputorjunnoillaan. Useasti hiusten muotoa rastoista kiharaksi vaihtanut joukkueen älyllisesti fiksuin pelaaja, on usein tavattavissa alaikäisyydestä piittaamatta yökerhoissa, animekerhonsa parista, tai vaihtoehtoisesti koulutehtävien välittömästä läheisyydestä. Tällä usein nörtiksi kutsutulla tolppien välissä hyppivällä naisella, on huima reaktionopeus, sekä aivan loistava ulottuvuus, ja hän ottaa pallot kiinni mitä kiperimmissäkin olosuhteissa. Hän ei pelkää ottaa kovaa kosketusta palloihin kentän sisällä, saatikka sen ulkopuolella..


Eriävästä musiikkimausta verrattuna muihin joukkueen naisiin, pitää huolta kentän alin pelaaja Siiri ”Slipknot” Airesto. Kyseinen nainen nauttii joukkueemme managerin Mikkolan luottamusta, sekä on myös varmasti yksi kentän kuuluvimmista pelaajista. Neiti Aireston voi kuulla jopa kilometrien päähän ”voi pillu” –huudahduksillaan, sekä ”pakit ylös” –karjunnallaan. Kokiksi osittain opiskeleva blondi, taitaa veitsen käytön niin keittiössä, kuin vastustajien puukottamisessakin. Sensaatiomainen pelaaja, alakerran tukipilari ei anna vastustajille taidoistaan ja kovuudestaan epäilemisen varaa.


Epäilemättä, ja suoraansanoen joukkueen älyllisesti tyhmimmän ihmisen titteliä pitää hallussaan Sanna ”onks sul lakkaa” Mikkola, joka ei vielä vähän aikaa sitten tiennyt, että Mersu ja Mercedes Benz ovat sama asia. Hiusten väri tällä nuorella naisella on arvaamatta vaalea, joka on näkynyt moneen kertaan hänen kengännumeroaan vastaavassa älykkyysosamäärässä. Sannan voi löytää jalkapallokenttien lisäksi myös usein peilin edestä katsastamasta hiuksiaan, meikkejään, tai vaihtoehtoisesti persettään. Kuitenkin tämä loistavan oikurin omaava laitalinkki, tullaan näkemään kentällä vahingonilon hyötykäyttäjänä, sekä vaihtopenkin pesunkestävänä hyödyntäjänä yhdessä kollegansa Emilian kanssa. Odotettavissa John Rambomaista räväkkyyttä, sekä suuria tunteita kentän oikeassa laidassa. Katsojia on huokuttanut jo pitkään suuri kysymys; nähdäänkö tänä kesänä Sanna Mikkola puskemassa palloa ensimmäisen kerran.


Viimeisenä, muttei tietenkään vähäisimpänä esittelyssä joukkueemme kiistämätön ykköstykki, C-merkkiä rinnassaan kantava, kapteenin tehtäviä parhaansa mukaan suorittava Jatta ”leija” Kylänen, joka on C-QLLIEN henkinen ja fyysinen johtaja. Hän aiheuttaa painetta vastustajille ”painu sää vittuun” –huudoilla, jotka nostavat varmasti viimeisemmätkin selkäkarvat pystyyn. Tasapelin sattuessa, tämä nainen hoitaa ”puhumisen” tuomarin kanssa, ainoastaan makea voiton maku suussa. Johtaja Kyläsen tehtävänä on nostaa murtumaton joukkueemme ylös silloin kun olemme pohjalla, sekä huolehtia C-QLLIEN taloudellisesta tilanteesta. Beachfutiskaudella -08, Jatta Kylänen tykitti kaikki silloisen Team KK:n kaikki köörit, unohtumattomilla C. Ronaldomaisilla laukauksillaan. Tämä nainen ei jätä ketään arvailujen varaan, vaan saattaa taidollaan, loistavalla peliälyllään, sekä uskomattoman kestävällä kunnolla C-QLLIT harrastesarjan mestaruuteen.

Tämä on erään naisen kertomus jääkiekon ihmeellisestä maailmasta.
Koska olen perehtynyt jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden kanssa. Voit luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt aiheeseen varsin laajasti. Kävin 70-luvun lopussa yhdessä jääkiekko-ottelussa Helsingissä ja heti perään toisessa Tampereella 90-luvun alussa. Lisäksi olen nähnyt jääkiekkoa useita kertoja urheiluruudussa sulkiessani televisiota. Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä.
Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut kengät, lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan. Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tuttu capi. Hän on se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.
Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä näkövammainen, mustavalko-paitaan pukeutunut mies, kutsumanimeltään mulkku. Jos mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata myös dorka tai pelle. Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.
Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi.
Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla.
Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti.
Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, on hänen huudettava mahdollisimman kuuluvasti ”paitsio”. Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa kovalla äänellä. Esim. ”Öööh-haa-möää-haaa” on suositeltava huuto. Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi päteviä tunnistamaan esim. joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja.
Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja reippailla ”homoo-oo-o”- huudoilla. Nyt vain seuraamaan jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun ymmärtää pelin juonen.

23.7.2009

Jos mua sanotaa tyhmäks, ni en tie millai olisin reagoinu evee.

" Saaks jalkapallos ottaa pallo kätee jos se on ilmas? "

KIIIITOS TURKULAISET <33333

BEACHFUTIIIIS !

VG-62 - NiceF 0-2

=))

Jooo käytii voittaa eile MynPa 2-0 ===)

http://www.youtube.com/watch?v=slw2r134jgU&feature=related


http://www.youtube.com/watch?v=77py5mBxpA0


:'D

enää 9 päivää ni keijo tulee !
ja voin kertoo et pohkeeni huutaa hoosiannaa, jäähalli rappuset o kivoi.