IRC-Galleria

Voi kuinka lempeitä ne olivat ne yöt elokuun,
Jotka kanssasi mä vietin ja mä unohdin muun.
Mä sitä aikaa mä sitä taikaa en takaisin saa.
Mä sitä aikaa, taikaa, malta en unohtaa.

kertosäe:
Mä olin sulle kai pelkkää huvia vaan,
Jotain, jota mitä tosissas et halunnutkaan.
Mä menin retkuun, mä menin retkuun tosiaan.
Nämä elokuun yöt sai mut taikaan uskomaan.

kertosäe2:
Kai kuulet mun karjunnan kätköistä yön.
Mä karhut ja kojootit laudalta lyön.
Kun tuskaansa ilmentää mies niin kuin voi,
Niin kaipuutaan maisema kaikuna soi.

kertosäe3:
Kun mies unelmoi,
Niin maisema soi
Ja lohtua suo
Kai meteli tuo.

kertosäe

kertosäe2

kertosäe3

Sä kuuletko mun
Karjahtelun
Kun näin pakahdun
Mä vuoksesi sun?

kertosäe3

(tulee aamu ja töihinsä hätäilee muut)
(mun täytyy tästä puistosta kerätä luut)
(mä sitä aikaa ja sitä taikaa en takaisin saa)
(minut elokuun yöt sai taikaan uskomaan)


Popeda on vaan niin uskomattoman hyvää =)

Jukeboxin luona, välähdyksen nään
hän on siinä, hän on aave
savu hehkuu ympärillään
mehän oltiin tovereita
turha muistuttaa
ja me tehtiin, mitä tehtiin
ei tehtyä tyhjäksi saa
Ote otteestaan, mun irtos aikoinaan
ja mä näin hän alkoi pois päin luisumaan

kertosäe:
Jospa antaisit hetkisen aikaa
antaisit unohtaa
mä veikkaan, et kuitenkin kerran
kimpassa kummitellaan

Anna hoidan tän elämän ensin
päivän kerrallaan
mä veikkaan, et kuitenkin kerran
kimpassa kummitellaan

Jukeboxin luona, hän trimmaa hymyään
hän on haamu, hän on henki
ja tietoinen niin tyylistään
hän mukaansa minua tahtoi
tuo ystävä malttamaton
eikä kuuntele puheita siitä
et vielä liian aikaista on
Ote otteestaan, mun irtos aikoinaan
ja mä näin hän alkoi pois päin luisumaan

kertosäe

Anna hoidan tän elämän ensin
päivän kerrallaan
mä veikkaan, et kuitenkin kerran
kimpassa kummitellaan

Ote otteestaan, mun irtos aikoinaan
ja mä näin hän alkoi pois päin luisumaan

kertosäe

Anna hoidan tän elämän ensin
päivän kerrallaan
mä veikkaan, et kuitenkin kerran
kimpassa kummitellaan

Kolmen Sepän
Patsaan luona
Moukarista päähäni sain
Kun sä keinuit
Ohitseni
Halki ruuhkalauantain

Ja nyt me mennään
Elokuviin
Ett' saatais olla kahdestaan
Mut kun syttyy
Teatterin valot
Isäs ovella sua odottaa

kertosäe:
Ja mä seison kuutamolla
Sun ikkunas alla - on kylmä
Aivan kuutamolla
Vilu vain on seuranain

On kello kolme
Ja sataa
Ja mun jalkoja
Paleltaa
Ja pysäkiltä juoppolinja
Taa kadunkulman kaasuttaa

Ja sun isäsi
Valvoo vielä
TV:n valo valuu
Puutarhaan
Oi kunpa voisin, oi rakkain
Hiipiä sun viereen nukkumaan

kertosäe

Sade kastelee...
Sydämen pintaa...
Kaipuun ruoste syö rintaa...

kertosäe

Se, kenet toivot olevan vierelläsi lopunelämäsi ajan, pidä siitä kiinni, äläkä päästä irti. Kopioi tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä, tai se ketä ajattelit tätä lukiessasi löytää toisen, jonka kanssa hän haluaa viettää loppuelämän.

Kiinni jäit! Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Sen jälkeen laita tämä teksti omaan päiväkirjaasi ja nappaa kaikki sitä lukevat.


kaikki tuntemattomatkin sitte HOP HOP kommentoimaa !

Vois ajan kuluksi ajaa vaikka jonnekin hevonperseeseen kahville...

Juhalla on todella tylsää... tylsää siis TYLSÄÄ!!... perkele!

Pidetään huolta siitä, ettei tule naulanreikiä. Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti. (Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität ja lisää tämä päiväkirjaasi.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..

1. Kuka olen?

2. Pidätkö minusta yhtään?

3. Milloin tapasimme ekan kerran ja missä?

4. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?

5. Oletko yhä samaa mieltä?

6. Minkälaiseksi luonteeksi kuvailisit minua?

7. Jos saisit antaa minulle jotain, mitä antaisit?

8. Kuvaile minua yhdellä sanalla

9. Uskallatko laittaa tämän päiväkirjaasi ja katsoa mitä mieltä minä olen sinusta?

Onko vaimollasi mahti, tehdä susta lapsenvahti,
kun hän kavereiden kanssa lähtee rientoihin.
Omaksutko tyylin noutajan, tohvelisankarin soutajan,
joka huopaa mutta tarttuu verkkoihin.

Tuntuuko joskus että, kaipaat viihdykettä,
kun sanan säilä oikein viiltelee.
Entä kehutko vaimosi ruokaa, vaikka palanut ois se vuokaan,
ja muina miehinä grillille kävelet.

Ootko liian kiltti mies?
Sua pompottaako muija,
et oo ainoo turvenuija, meitä monta lisää on.
Etkö ajoissa kotiin palaa, laitatko rahaa jemmaan salaa,
ja roskat maton alle vihellellen lakaiset.
Niin mäkin teen.

Kotona pyykkiä silität, ja kavereilles tilität,
sua kiinnosta ei golf, ei jalkapallo.
Kaupassa tuttuja lymyilet, vaivautuneesti hymyilet,
pakkaat kassiin sukkahousut ja tamppoonit.

Ootko liian kiltti mies?
Sua pompottaako muija,
et oo ainoo turvenuija, meitä monta lisää on.
Etkö ajoissa kotiin palaa, laitatko rahaa jemmaan salaa,
ja roskat maton alle vihellellen lakaiset.
Niin mäkin teen.

Vaimo kympin antaa aamuisin, itsekö tätä halusin,
tähän on vaan jotenkin taas tultu.
Nyrkkiä puin, takana päin, paremman huomisen unessa näin,
sanoin siis, näkemiin, nähdään kultu.

En oo enää kiltti mies, aikansa pompotti mua muija,
iski Tuomari nuijaa ja kahleet katkaisi.
En kotiin enää palaa, koko maailmaa mä halaan,
vapaudesta nautin, yksin kuljeskelen,
tai sitten en.

En oo enää kiltti mies, aikansa pompotti mua muija,
iski Tuomari nuijaa ja kahleet katkaisi.