IRC-Galleria

Kaikki alkoi tässä kevään korvalla, kun muistelin erästä tiettyä kesämekkoa, joka minulla oli kun täytin 4 tai 5 vuotta. Mekko on minulla yhä, jossain, muistaakseni sinisessa Karhun putkikassissa, jossakin Aapiskukon ison luokan tavarapaljoudessa. Mekko on kelta-valkoinen puuvillamekko, jossa on oikein lyhyet perhoshihat, joissa on reunassa pienipitsireunus. Mekko oli aikoinaan 60-luvulla hyvin pidetty ja sitä pidennettiinkin, jotta käyttövuosia saatiin lisää. Mekon on tehnyt Sirkka-tätini, nyt jo lähes 80 vuotias tehopakkaus, joka teki minulle muitakin vaatteita kun olin pieni.

Mietin miltä tuntui lapsena kevään ja kesän kynnyksellä pukea mekko päälle. Usein sai polvisukat ja kevyet kengät jalkaan ja sitten menoksi. Voi sitä riemua ja pyörimistä, kun helmat heiluivat ja tekivät kaaria. Sitä oli ihan kuin prinsessa ikään.
On muitakin mekkoja, jotka ovat jääneet mieleeni. Kihlajaismekkoni juhannukselta -82 kulki pitkään mukanani, nyt se on jo toisessa maailmassa. Valmistujaismekkoni tein itse pallollisesta kankaasta ja irtokauluksista, oikein kaunis 80-luvun muotiluomus sekin. Nyt matonkuteina.
Häämekkoni on ollut käytössä häiden jälkeenkin ja on nyt pukupussissa muistona. Laihtua pitäisi jos siihen aikoisin nyt mahtua.
Ja onhan niitä mekkoja, joihin liittyy paljon erilaisia muistoja, mukavia, hauskoja ja haikeita.

Monilla naisilla ja tytöillä on omat mekkomuistonsa. Niitä olen mm. kuullut kirpputoreilla. Kun löysin kirpputorilta pari oikein kaunista pientä kesämekkoa viime kesänä, laitoin ne seinälle koristeeksi. Löysin lisää mekkoja, eri kokoisia ja värisiä. Kaikilla on oma tarinansa, halusin myös ne itselleni. Nyt mekkoja on yli 40 ja aika monta uutta tarinaa olen saanut. Lisää haluan. Olen pessyt, korjannut ja silittänyt mekot. Mitäkö nyt ?
Ajattelin kutsua naisia kylään mekkonäyttelyyn. Katselemaan erilaisia mekkoja, muistelemaan omia mekkomuistoja, ehkä juomaan jotakin. En tiedä vielä onko tämä oikea kesä tälle näyttelylle, mutta kunhan kehittelen. Tämähän on mitä oivallisin naisten juttu, harvalla miehellä näitä kokemuksia on.

Jos jollakin on vanhoja, uusia, käyttämättömiä mekkoja joista haluaa luopua, niin minulle vaan. Ja jos haluat tulla katsomaan mekkojani, niin tervetuloa. Kuvaan pian niitä tänne kuva-arkistoonikin, niin saatte ihailla.

Kyllä elämässä pitää olla aina aikaa myös kauneudelle, turhuuden lisäksi.