IRC-Galleria

Kun suurin osa lapsista on joko ohittanut tai on juuri nyt murrosiässä, on tullut paljon mietittyä omaa nuoruutta, murroikää, suhdetta kavereihin ja vanhempiin. Olinko minä tuollainen kun tuo minun hankala lapseni ? Uhmasinko vanhempieni arvomaailmaa, valehtelinko, varastinko ja olinko lopen kyllastynyt kaikkeen mitä minun olisi pitänyt tai olisin saanut tehdä tai sanoa ?

Pitkän ajan pohdinnan ja läheisten kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen olen päätynyt yhteen ratkaisevaan sanaan, LUOTTAMUS.
Olen minäkin hölmöillyt ja tehnyt kaikkea tyhmää, mutta en monestikaan samaa hölmöyttä montaa kertaa. Nyt ainakin tuntuu, että otin opikseni jos jossakin tössin. Muistan että olin aika nöyrä tyttö ja katuvainen jos vanhemmat saivat tietää tyhmyyksistäni. Ja niin muistan esikoisenkin olleen. Kyllä hänkin teki kaikenlaista, josta tässä ei voi kirjoittaa ja totuuden nimessä on sanottava, etten kaikkea tiedäkään (onneksi), mutta silti luottamus säilyi. Uskon, että molemminpuolinen.

Jos ihminen luottaa toiseen, voi avoimin mielin kohdata toisen ja sanoa tai muuten viestiä, että olen epäonnistunut, tehnyt tyhmiä tai loukannut sinua. Sanoja luottaa toiseen niin että uskaltaa sanoa totuuden ja uskaltaa ottaa vastaan kaiken sen mitä toinen sanoo tai tekee. Helppoa hölmöyksien myöntäminen ei ole, mutta minusta ainoa tapa jatkaa luottamuksen tiellä jatkossa.

Haluaisin luottaa ihmisiin, jopa sinisilmäisestikin. Varsinkin läheisiin ihmisiin. Kuinka paljon olisinkaan valmis antamaan anteeksi, jos joku sitä minulta vain pyytäisi. Mutta kun ei pyydä. En ole niin suuren luottamuksen arvoinen, että minulle voisi olla avoin ja kertoa mikä mättää ja miksi olen niin hankala ja teen töllöntöitä. Tällaisessa tilanteessa on vaikea olla kovin luottavainen toiseen. Epäluulo ja epävarmuus saavat loistavan kasvualustan ja luottamuksen rippeet haihtuvat pian savuna ilmaan.

Samalla on hyvä pohtia kuinka luottavainen sitä itse on muita kohtaan. Uskallanko sanoa mitä tunnen ja uskallanko kertoa omista epäonnistumisistani ja heikkouksistani pelkäämättä läheisten reaktiota. Kyllä olisi meikäläiselläkin vielä paljon opittavaa. On niin paljon helpompaa antaa kuin pyytää anteeksi.

Luottamuksellista viikkoa kaikille ! Olkaa läheistenne luottamuksen arvoisia.