IRC-Galleria

Nykyään törmää monessa paikassa erilaisiin laskureihin, joilla voi mitata millaisen ekologisen jalanjäljen jättää tämän maapallon elämään. Miten kulutamme ja mitä siitä seuraa. Toisilla tuo jalanjälki on isompi kuin toisilla ja siitä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa, maailman luonnonvarat hupenevat, kasvihuoneilmiö kiihtyy ja lopulta maailma tuhoutuu.

Uskon että me kaikki jätämme jälkeemme hyvin monenlaisia jalanjälkiä, emme pelkästään ekologisia, vaan myös sosiaalisia- ja tunnejälkiä. Milloinkahan tulee laskuri tunnejälkien mittaamiseen ja kuka määrittelisi sen mitä ikävistä ja vääristä tunnejäljistä seuraa ihmiskunnalle. Oireita on jo nähtävissä. Pientä ravistelua ja syyllistämistä tarvittaisiin tälläkin saralla.

Yksi vahva jälki on tuoksujälki, joka iskostuu nenän hajuepiteeleihin jo hyvin pienenä. Äidin tuoksun vauva tuntee vaikkei muut aistit vielä toimisikaan. Jatkossakin elämämme rikastuu sadoista ja tuhansista erilaisista tuoksuista, jotka muistamme, usein elämämme loppuun asti vaikka kaikki muu unohtuisi.

Tämä Joulunaika on täynnä tuoksuja jotka muistuttavat meitä jostakin eletystä elämästä. Suurimmalle osalle muistot ovat positiivisia ja hyviä, mutta ei kaikille. Joillekin tuoksujälkiin liittyy paljon ahdistusta ja pelkoa. Onneksi pahajaisen voi muuttaa hyväjäiseksi sanoi eräs lapsistamme.

Perinteiset pikkuleivät joita meillä leivotaan Jouluksi on Liimataisen piparkakut ja Severiinat (ohje on isoisoäitini Severiina Haajasen, josta nimi). Kun eilen paistoin Severiinoja tuli lapset keittiiöön ja vetivät pitkään nenäänsä tuoksua joka uunista leijaili. Kun tänään keittelin piparkakkutaikinan siirappia ja mausteita oli nenät taas pystyssä, kuin koiran pennuilla. "Ihanaa" huokaili lapset !

Ja uusia vanhoja tuoksuja tulee lähiaikoina lisää. Mikään ei vedä vertoja lanttulaatikon tuoksulle tai neilikka-appelsiineille, joita teemme tuoksumaan ensi viikolla. Ja kinkku on pakko paistaa aaton vastaisena yönä, jotta aattoaamuna saa herätä kinkun tuoksuun, vaikka kuinka tekisi mieli nukkua eikä vahdata kinkkua.

Onneksi Liimataisen ja Haajasen tädit ovat jättäneet jälkensä, joista mekin voimme nauttia.

PikkujoulutSunnuntai 30.11.2008 14:05

Eilen illalla valmistui kaksi taatelikakkua. Joulupaketointikin on niin pitkällä, että 10 ensimmäistä lahjaa ovat jo saaneet kääreet. Joulukalenterin pusseista vielä muutama on tyhjä, mutta ensimmäinenhän avataan vasta huomenna, eli tonttu ehtii vielä ensi yönä.

Tänään vietetään pikkujoulua. Paistetaan pieni kinkkurulla ja paistetaan viime vuotiset peruna-- ja lanttulaatikot, jotka löysin pakastinta siivotessa.

Leikkasin toissapäivänä lumihiutaleita ikkunaan, joten kun ei mene ulos, voisi ihan luulla siellä olevan lunta.

Hyvää ensimmäistä adventtia !

Pokkaa sulla on ainakin...Torstai 27.11.2008 21:10

En pidä Irinan äänestä, mutta tämä kappale on hyvä. Joinakin päivinä ihan älyttömän hyvä. Kuten tänään, kuin päästäni.

...
Älä väitä ettei oo sulla muka muistoo
vai pidät sä mua tyhmänä jolla ei oo väliä
itsestäänselvyytenä lasten palapelinä

Pokkaa sulla on ainakin
se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen et noin voi tehdä toisille ?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
sulla on pokkaa ainakin

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa
varsinkaan kun se mitään muuta ei
Mut tekisitkö sä uudestaan saman jos saisit valita ?
Onko sussa jäljellä palaakaan inhimillisyydestä ?

Pokkaa sulla on ainakin
se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen et noin voi tehdä toisille ?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
sull on pokkaa ainakin.

Ovien takana on oikea tonttulaSunnuntai 23.11.2008 22:17

Eilen huomasimme miehen kanssa yhden ison asian. Aina kun meillä on jokin iso elämänmuutos tai ratkaisu ns. työn alla alamme kamalasti touhuta, siirrämme huonekaluja paikasta toiseen, vaihdamme huonejärjestystä, suunnittelemme sisustuksia tai remonttia ja mietimme ja pohdimme aivan epäoleellisia asioita. Saamme näin jotakin valmiiksi ja järjestykseen. Isot ratkaisut jäävät vaille huomiota muhimaan myöhempiä aikoja odottamaan. Taas on sellainen aika. Isoja ratkaisuja pitäisi tehdä. Onneksi on vaihtoehtoja, mutta miten valita niistä ne oikeat.

Ja kun mietintä viikonloppuna kävi liian raskaaksi ja vaikeaksi, niin sain päähäni, että Aapiskukon eteisaulan voisi laittaa uusiksi. Ja eikun tuumasta toimeen. Pitkä pöytä tavaroineen (ihan kamalasti Sortavan lastenkotiin lähtevää tavaraa) sai poistua ja sohvaryhmä tilalle vanhan arkun kera. Ja kun arkku siirrettiin sohvapöydäksi jäi nurkkaan ikävän tyhjä kolo. Joten keksin, että vanha astiakaappi varastosta sopisi paikalle mainiosti. Mies ja tytön poikaystävä kantohommiin ja pian oli kaappi uudella paikalla. Ovet auki ja imuri huutamaan. Kaapin sisällä on neljä hyllyä, yksi sellainen vanha lusikkahylly. Kyllä alkoi taas inspiraation kukka kukkia. Päätin tehdä kaapista oikein jouluisen tonttulan. Vanhat olkipukit ja muut vanhat joulukoristeet saavat paikan kaapista. Sisustan sinne muutakin jouluista, vanhoja puuvakkoja joihin laitan pipareita ja makeisia, tuoksuvia neilikka-appelsiineja ja omenoita. Voi miten odotankaan jo joulua.

Löysin ison laatikollisen vanhoja avaimia ja ohjeistin miehen ripustamaan ne oven yläpuolelle. Lähipäivinä kiipeän ullakolle ja kaivan sieltä vanhat kuparikattilat, kiillotan ne ja ripustan kaapin yläpuolelle. Haaveissa on myös kranssien teko oviin ennen joulua.

Huomenna maanantaina on tasan kuukausi jouluun. Ja miten paljon on kaikkea ihanaa tehtävää ennen sitä. Jos en sitä ennen peruuta koko joulua, niin kuin kaikkina muinakin vuosina ennen aattoa. Joulun peruutuksestani on tullut jo yleinen naurun aihe perheessä. Esikoinen on ehtinyt jo kyselläkin peruutuksen perään. Niin se vaan on, että sieltä se ihana juhla silti tulee peruutuksista huolimatta.

Lumista talvista viikkoa sinulle lukijani !

Takkusta hommaaSunnuntai 02.11.2008 19:17

Tänään näkyi ihmeellinen valoilmiö taivaalla. Aurinko paistoi lähes koko päivän. Oli ihanaa päästä vähän ulos tekemään pihahommia. Sen vaan taas huomasin, että sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Minun on pitänyt jo aikoja sitten ajaa nurmikko, viimeisen kerran ennen talven tuloa, mutta se on vain jäänyt ja jäänyt. Nyt kun kaikki lehdet ovat pudonneet puusta ja olisi oivallista haravoida ne, niin on homma kuin takkuisen tukan selvittämistä, hidasta ja varovaista.
Joten pikkuhiljaa... tupsu ja lehtikasa kerrallaan.

Kylällä oli taas joka syksyiseen tapaan seurojentalolla hirvikeittoa, lohileipiä, kahvia ja kakkua tarjolla. Paikallinen metsästysseura tarjoaa kaikille asukkaille ja mökkiläisille tämän ihanuuden. Ja paljon porukkaa olikin paikalla.

Huomenna taas pakkaan ja matkaan tiistaina Tampereelle. Kummallista tämä jatkuvasti renkaiden päällä olo taas vaihteeksi. Tulee ihan nuoruus mieleen. Mutta kyllä tämä opiskelu tekee hyvää, on kuin hoitoaine, virkistää ja selvittää takkuista mieltä.

337 ruusua Maanantai 27.10.2008 10:36

Olen hiton tyytyväinen. Ehdokas, ensikertalainen sai 337 ääntä ja meni kirkkaasti Savonlinnan valtuustoon yhtenä alueen ääniharavana.
Tästä on hyvä jatkaa.

Nyt valmistelemaan huomista opiskelemaan lähtöä Tampereelle. Jätän perheen "hunningolle" kolmeksi päiväksi ja lähden oppimaan jotain itsestäni ja kiintymyssuhteiden merkityksestä. Aloitan monimuoto-opiskeluna vertaisryhmäohjaajakoulutuksen yhdessä tulevan työparini kanssa. Se tietää pientä reissaamista Savonlinnan ja Tampereen väliä. Eli mielenkiintoinen syksy ja talvi tiedossa.

Today, Tomorrow, TeemuSunnuntai 26.10.2008 16:49

Olen monissa poliittisissa liemissä keitetty viimeisten 20 vuoden aikana. En kuitenkaan ole aiemmin ollut kenenkään vaalipäällikkönä, mutta nyt olen näissä kunnallisvaaleissa. Hyppäsin nuoren Teemun vaalijunaan varsin myöhään, mutta nyt on tehty kaikki se mihin on rahkeet riittäneet. Tänään selviää kuinka pitkälle tuo työ vie.

Ehdokas on loistava, tulevaisuuden nimi Teemu Hirvonen. Hänellä on kaikki mahdollisuudet tulevaisuudessa vaikka mihin. Ja sepä tästä päivästä tekeekin niin jännittävän, itse ehdokas totesi eilen, että jännittää kuin talonmiesta liukkaalla katolla. Tuohon vertaukseen on hyvä yhtyä.

Lähdemme illalla vaalivalvojaisiin ja puoleenyöhön mennessä olemme viisaampia.
Pitäkää peukkuja ! ja te jotka ette ole vielä käyneet äänestämässä, niin myrskyä uhmaten kipin kapin äänestämään, ihan sama ketä kunhan äänestätte.

ToistoaMaanantai 20.10.2008 00:27

Havahduin tänään taas siihen miten erilaiset asiat toistuvat tiettynä aikana vuodesta toiseen. Nyt on taas aika miettiä tulevia talven pakkasia ja aika kantaa lintujen ruokinta-astiat varastosta ja aloittaa lintujen talviruokinta. Nyt on aika etsiä ulkovalot kaapeista ja viritellä niitä, jotta kestää tulevan pimeän ajan joten kuten höpertymättä.

Viime päivinä on monet lintuaurat koristaneet taivaan ja hanhien ja joutsenten huudot kiirineet yli lehdettömien puiden. Aina tuo joka vuotinen muutto saa minut haikeaksi. Lähdön tunnelmassa on jotakin niin raastavaa mutta kaunista.

Joka syksyinen juttu on myös äidin "hirveät lihapullat", joita söimme tänään. Tähän aikaan vuodesta saa kaupasta hirven lihaa monessa muodossa ja meillä on ollut tapana syödä syksyisin lihapullia, joissa on puolet hirveä.

Syysloma on lapsilla alkamassa. Yksi lähtee leirille ja toinen samalle leirille isoseksi. Alkuviikko on näin isojen tyttöjen kanssa puuhastelua kotona. Loppuviikko meneekin pienten poikien kanssa touhuamiseksi, arjen pyörityksessä.

Kaikille lomalaisille oikein hyvää syyslomaa !!!

"Tavallinen tiistai"Keskiviikko 15.10.2008 00:55

Nyt kun kello lähestyy ilta yhdeksää alkaa päivä rauhoittua. Osa perheestä katselee telkkaria, osa lukee ja taitaa pienin jo matkata höyhensaarille.
Minun tiistaini alkoi tänään rauhallisesti, sain nukkua rauhassa kun mies laittoi lapsia koulutielle. Heräsin yhdeksän jälkeen ja aamusuihkun ja aamukahvin herättäessä kaivoin esiin kalenterin. Siitä tämäkin päivä sai taas vauhtia. Aamupäivä meni kunnallisvaalityötä tehdessä, ehdokkaan ensimmäinen tuki-ilmoitus piti saada valmiiksi huomiseen lehteen, sillä ennakkoäänestys alkaa huomenna. Mies ilmoitusta kasasi, ammattilainen kun näissä jutuissa on. Iso ja hieno tuosta ilmoituksesta tuli. Ja kun ehdokas on nuori ja komea ja ennen kaikkea fiksu niin mikäs siinä....eihän siitä voi huonoa tulla. Nyt vaan kaikki Teemua nro 100 äänestämään (huom tämä on vaalimainos Savonlinnalaisille)

Kun vaalityö oli tehty tarttui mies jakoavaimeen ja väänsi suihkun sekoittajan seinästä. Suihkusta kun on tullut liruttamalla vettä jo jonkin aikaa, mutta aina on ollut kiireellisempää...kuten tiedätte. Minä kirjoitin viimein kirjeen, joka olisi pitänyt olla valmis jo kaksi viikkoa sitten, jotta saan sen viimein postiin. Pesin samalla koneellisen pyykkiä ja tyhjensin kuivia pyykkejä hyllyille. Kastelin kukat ja laitoin uusien nukkamattojen alle kumiset verkot että matot pysyvät paikoillaan. Siivosin keittiötä ja katselin keittokirjasta mitä tekisin tällä viikolla ruoaksi. Kaivoin sunnuntain lehden, että sain koulun ruokalistan, ettei tule samoja ruokia. Tein kauppalistaa. Ruokin kissat. Soitin äidille, joka oli viemässä miesystäväänsä lääkäriin, pärjäsivät.

Puolen päivän tienoilla hyppäsimme autoon ja ajoimme painoon hakemaan ehdokkaan vaalimainokset ja veimme niitä ja auton takaikkunatarrat muutamille vaalityöryhmän ihmisille jakoon. Matkalla soittelimme tärkeitä puheluita, mies palotarkastajalle ja minä kampaajalle. Samalla suunnittelimme pientä remonttia.
Kävin kirpparilla katsomassa pientä lasten sänkyä, sillä ensi viikolla meille tulee kaksi pientä pojan viikaria muutamaksi päiväksi lomalle. Nämä sankarit vierailevat meillä tulevaisuudessakin ainakin kerran kuukaudessa. Sänkyä en löytänyt, mutta muuta tarpeellista kuitenkin, hyviä lasten talvirukkasia, talvitakki, hillahuivi ja liivi. Meillä pitää olla vaatevarastossa kaikenkokoisia vaateita, varsinkin nyt kun päivystämme ja taloon voi tulla minkäikäisiä lapsia tahansa ja aina ei ole mahdollisuutta ottaa omia vaatteita mukaan.
Kävin myös ruokakaupassa ja ostin kaaleja, kun olivat niin hyvän näköisiä ja edullisia. Taidan tehdä vähän hapankaalia, siitä kun useampi meillä pitää.
Myös suihku sai uuden sekoittajan ja tiivisteitä. Kirje ei päässyt postilaatikkoon, unohdin, seuraavalla kerralla uudelleen.

Kun pääsimme kotimatkalle kolmen jälkeen, oli jo hirveä nälkä. Oli jäänyt lounas väliin. Kotona välipalaa yhdessä parin lapsen kanssa ja ei kun ruuan laittoon. Tänään oli tarjolla chili con carnea ja riisiä. Mies asensi suihkun kuntoon ja voi sitä veden määrää, kyllä nyt kelpaa suihkutella.
Kun perhe sai vatsantäytettä, piti miehen lähteä takaisin kaupunkiin hakemaan yhtä lasta isoiskoulutuksesta ja samalla Tico marsua hoidosta, jossa se oli ollut torstaista alkaen, kun olimme vähän reissussa.
Minä hoitelin lämmitystä loppuun jonka mies oli aloittanut. Leivinuuni oli vähän savuttanut, kun oli taukoa lämmityksessä, mutta sain lopulta pellit kiinni ja tuuletettua. Pari muutakin uunia sai pesällisensä. Joka päiväistä hommaa. Kuopus toi naapurista pussillisen luumuja, oli saanut ne kiitokseksi, kun oli vienyt heidän koiransa kotiin. Puhuin ystävän kanssa puhelimessa ja samalla täytin pesukonetta yötä varten (meillä pestään yöllä pyykkiä)

Innostuin askartelemaan kuopuksen kanssa. Tein hämähäkin mallin ensi viikolle, jos vaikka tekisimme isommalla porukalla "häkkejä" Halloween juhliin. Kuopus piirteli ja väritti verisiä käsiä roikkumaan. Kun loppu perhe tuli kotiin, tein keittiöhommat loppuun ja mies keitti iltateetä. Ja nyt ryydyttää.

Jotakin varmaan unohdin, mutta kyllä sitä yhteen päivään saa mahtumaan paljon, vaikka usein tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi.
Hyvää tavallista arkea sinulle.

Rohkea tyttöMaanantai 06.10.2008 01:46

Yksi tytöistämme on seurakunnan isoiskoulutuksessa, kovin on siitä innoissaan ja hyvä niin. Kuluneena viikonloppuna heillä oli leiri, jossa tulevia isosia koulutettiin tuohon tärkeään tehtävään. Heillä oli mm. keskusteltu seksuaalisuudesta ja erityisesti poikkeavasta seksuaalisuudesta. Tämä aihehan on ollut tapetilla lähipäivinä muutenkin, kun erään pohjoisen lehden päätoimittaja sai potkut sen vuoksi, että on homoseksuaali. Törkeä juttu ! tästä syystä meillä boikotoidaan nyt kaikkea mikä liittyy Alma Mediaan.

Tyttö kertoi papin sanoneen leirillä homoseksuaalisuuden johtuvat tutkimusten mukaan huonoista ja epävarmoista varhaislapsuuden kokemuksista. Hän oli siis sitä mieltä, että homous on ihmisen ulkopuolelta opittu tai omaksuttu tapa, ikävä sellainen. Samaan hengenvetoon toki muistuttaen, että armollinen pitää tällaisia ihmisiä kohtaan olla.

Tyttö oli nostanut kätensä ja sanonut, että hänen mielestään seksuaalista suuntautuneisuuttaan ei voi kukaan valita tai oppia, se on geneettistä. Tämän jälkeen oli pari muutakin rohkeaa tyttöä uskaltanut epäillä papin tarjoamaa totuutta.
Kun kuulin tämän tarinan nousi minulla karvat käsivarsissa pystyyn ja kyyneleet kihosi silmiin. Olin niin ylpeä tuosta tytöstä, joka oli uskaltanut rohkeasti mutta asiallisesti kyseinalaistaa tuon valheellisen totuuden. En usko että 15 vuotiaan tytön on kovinkaan helppoa sanoa vastaan papille, varsinkin niin autoritäärisessä yhteisössä kuin seurakunta. Mutta hän uskalsi.

Kirkon sisällä käydään keskustelua homoudesta ja hyvä että käydään, mutta kyllä papillakin pitäisi olla vastuu siitä mitä opettaa. Aion kyllä muutamien seurakunta-aktiivien kanssa jatkaa tätä keskustelua. Rohkean tyttöni viitoittamaa tietä.