IRC-Galleria

toissapäivänä nukahin luokassa tunnilla n.10-15 minuutiksi ja tännää nukkuin sitte sellasen ½ tuntia luokassa :D ...mitähä tästä on tulossa :P

Am I profiting from this war? ...It's time to make a change

Voi jumalauta että sitä joskus osaa hajottaa niin maan perkeleesti... Viimeks saanu nukkua omassa sängyssä päivien 28-29. välisen yön ja ens kerran sitte 20-21.... HAJOTTAA

se on nyt muuten sillee et mulla on tasan puolet intistä jälellä :D

haistakkee kukkanen ne jokka niitä nollia puhaltellee

uusivuosi tuli...ja meni... rapula tuli myös, muttei menny viel...tärisee

herra alikeisari...

jaahas... tulipahan sitten se pakollinen korpiksi ylennys...

on taas lähdön aika... vielä 8kk tätä samaa hommaa... hitusen kyllä nakertaa vaikkei se lopulta niin kauheaa olekaan... pois pääse aina toisinaan, vaikkakin vain vähäksi aikaa... kettu kuittaa... (tj 250)

Torstai
"Lähtöpäivä"

Herääminen onnistui normaaleja aamuja paremmin; kerrankin pääsin ylös ilman sen kummempia taisteluja. Pakkaaminen alkoikin heti ylösnousun jälkeen mikä sitten hoituikin odotettua nopeammin, joten ehdin istahtaa tietokoneelle tekemään ajomatkaa varten levyn kuunneltavaksi. Sitten aikani kaikenlaista puuhailtuani aloin kanniskella tavaroita autoa kohti ja lähteä matkaan. Ensimmäinen pysähdys tapahtuikin jo Kempeleessä, sillä sovittiin jo aiemmin Mikon ja Tonin kanssa että ajelisimme matkan peräkkäin. Aikani odoteltua näinkin Mikon ajelevan minua kohti, kävimme viereisessä kaupassa ja lähdimme ajamaan kohti Seinäjokea. Ensimmäinen kunnon pysähdys tapahtui Oulaisessa, jossa kävimmekin huoltiksella juomassa kaffet ja kaupassa ostamassa juomia Provinssia varten. Matka jatkui aikansa ja sitten jo pysähdyimmekin (helposti yli puolimatkan) jollekin pysähdys paikalle, jossa sovimme että käymme Kauhavalla alkossa ostamassa lisää juotavaa. Lopulta Kauhavalle päästyämme huomasimme alkon menneen jo kiinni, joten päätimme käydä alkossa perjantaina. Lopulta leirintä alueelle päästyä alkoikin teltan pystytys, joka olikin oikein mielekästä puuhaa sillä ympärillä oli kaatosade. Vihdoin kun teltta oli pystyssä ja ranneke käteen laitettuna tulikin syötyä hieman ruokaa ja päädyttyä hytisemään telttaan makuupussiin... ja uni tulikin yllättävän nopeasti.

Perjantai
"Aloituspäivä"

Nukkuminen oli mitä oli pelkässä makuupussissa ilman mitään alustaa (paitsti tietenkin teltan alusta) mutta kuitenkin herääminen onnistui ilman sen kummepia häröilyjä. Aamupalaksi olikin grillattua makkaraa sun muuta hauskaa vastaavaa tököttiä, ja sitten Mikon kanssa suuntasimmekin kävellen kohti Seinäjoen keskustaa. Matka ei ollut mitenkään hehkeä reissu, joka varmaan johtui niistä muutamasta Sandelssista jotka tuli nautittua ennen kävelymatkaa. Lopulta alkossa käynti oli onnistunut ja päätimme ettemme kävelisi takaisin vaan menisimme Provinssibussilla takaisin alueelle, mutta juna Helsingistä sattui saapumaan sopivasti paikalle ja väenpaljous sai Mikon anteliaalle tuulelle joten Mikko päätti maksaa taksi kyydin takaisin leirintäalueelle. Hinnaksi ei tullutkaan kuin 10,10€, mutta silti Mikon anteliaisuus sai hyvän mielen päälle. Aikamme leirintäalueella höpistäessä muille oululaisille ja joillekkin satunnaisille känniääliöille (jotka eivät tuntuneet haluavan lopettaa örinää sun muuta möykkää) olikin jo aika lähteä ensimmäiselle keikalle. Chimaira, en ollut kyseistä bändiä aiemmin kuullut (ainakaan tietoisesti) mutta kehuja olin kuullut paljolti, joten odotettavissa olisi hyvä keikka. Keikka todellakin oli vähintään mielenkiintoinen, jo ennen keikan alkua yritin selittää Maijulle ettei lavan läheisyys välttämättä olisi kovinkaan hyvä asia 'pienelle' tyttöselle mutta sanani eivät vaikuttaneet. Chimairan lavalle ilmestyminen sai minullekin meno-fiiliksen päälle, tosin ensimmäisten 'sointujen' jälkeen tajusinkin olevani keskellä moshpittiä. Muutaman kerran kaaduiltuani pääsin pitin reunalle ja sieltä pois, pikaisten laskelmien jälkeen päädyin tulokseen että pitistä pois pääsy kesti n. 20 minuuttia. Yhdessä näistä kaatumisista melkein murtui sormikin; jos sormet olisivat olleet koukussa olisivat ne varmasti murtuneet mutta onneksi ne olivatkin suorina kun niiden päälle astuttiin. Ensimmäinen reaktio olikin "nyt meni sormi" mutta ylös päästyä totesin sormien olevan aivan kunnossa. Saman keikan aikana onnistuin Maijunkin kiskomaan pitistä pois, ja aikani edessä vietettyä päätinkin vetäytyä taaemmaksi nauttimaan enemmälti musiikillisesta annista. Sitten päädyimmekin takaisin telttailemaan muutamien mustelmien saattamina. Huomasimme telttanaapuriemme telttojen tulleen leikattua auki jollain veitsellä mutta 'varkaat' jäivät kiinni rysän päällä, itse en tilannetta nähnyt vaan kuulin mutta jostain syystä tunsin vahvaa väsymystä ja nukahdinkin omaan telttaani joksikin aikaa. Herätessäni olikin jo vahva laskukänni päällä joten päänsärky oli omaa luokkaansa ja kylmyys samaa luokkaa, mutta silti päätin lähteä katselemaan Kotiteollisuutta. Keikka meni laskukännissä mutta silti ihan mielekkäissä tunnelmissa, keikan päättyessä päätin lähteä katselemaan YUP:tä toivoen heidän soittavan jonkin laulun jonka minäkin sentään tunnistaisin. Kävellessä huomasinkin keikan jo alkaneen ja kuulinkin tuttujen sointujen ääntä ja seuraavaksi kuuluikin jo sanoja; "meni turvallinen tiistaipäivä, tuiki tavalline keskiviikko, tuttu torstaikin taisi mennä koko vikko sitä samaa taas rauha maas" mieliala nousi hetkessä pohjalta taivaisiin. YUP:n lopeteltua uni kutsuikin jo kiitettävissä määrin, joten ei muuta kuin telttaan nukkumaan.

Lauantai
"välipäivä"

Päivä alkoi jo hikisessä tunnelmassa; teltassa oli melkeinpä 40 astetta tai siltä se ainakin tuntui ja minä makoilen makuupussissa tuskissani, joten ei muuta kuin ylös aamupalalle (eli makkaralle tms). Ruokailun ja kaikenlaisen höpinän jälkeen päätimme pikkuporukalla lähteä vilkaisemaan Von Hertzen Brothersia. Bändi osoittautui erittäin positiiviseksi yllätykseksi, pojat osasivat perkele soittaa. Aikamme keikkaa katseltua päätimme palautua teltoille juomapuuhat mielessä, aika kului höpinään ja vierailuun läheiseen kauppaan. Sitten olikin jo aika lähteä katsomaan Hatebreediä, paljoa en ollut ennen sitä kuunnellutkaan mutta menoa se ei haitannut. Suunnilleen koko keikan ajan toivoin että soittaisivat piisin "I Will Be Heard" mutta keikan loppuosan häämöttäessä alkoi tuntua sen olevan turha toivo, sitten kuuluivatkin sanat "Now it's the time for me to rise to my feet" ensimmäinen ajatus oli "ei saatana ne soittivat sen sittenkin" piisihän olikin sitten viimeinen ja sitten pitikin jo suunnata kohti päälavaa ja Velvet Revolveria. Muutaman odottelu minuutin jälkeen Velvet Revolver ilmestyi lavalle mutta silmäni olivat kiinni vain yhdessä bändin jäsenessä kuten myös ajatukseni...SLASH!!!!!!!!!!!!! Ei sitä todeksi voinut uskoa mutta pakkohan se pikkuhiljaa oli "minä oikeasti näen Slashin ja kuulen sitä ihanaa ääntä jonka vain Slash voi kitarasta saada aikaan". Keikan jälkeen suuntaus olikin taas kohti telttoja, taas väsymys iski ja oli pakko mennä makoilemaan ja eiköhän sitä taas tullut nukahdettua. Zen Café menikin välistä sitten siinä unia katsellessa mutta aina ei vain kaikki kulje niinkuin haluaisi, aika kului taas syödessä makkaraa, juodessa ja puhuessa kakkia. Tulikin jo aika lähteä katselemaan Nicolea, enpä taaskaan ollut ikinä kuullutkaan koko bändistä mitään mutta tällä kertaa tulikin vain katseltua kauempaa. Keikan aikana joku tyttönen tulikin ja sanoi vain suunnilleen "Sulla ei näytä olevan kovin festarifiilis päällä niin otappas tämä tästä" ja yhtäkkiä päässäni olikin stetsoni, siinä sitä oltiinkiin ihmeissään että mitäs tässä nyt oikein tapahtui mutta keikan katselu silti vain jatkui. Keikan päätteeksi olikin aika taas lähteä kohti telttoja, tällä kertaa nukkumista varten.

Sunnuntai
"Lopetuspäivä/Lambipäivä<3"

Herätessä ainut ajatus joka päässä pyöri oli "ei saatana täällä on kuuma", aurinko nimittäin paistoi pilvettömältä taivaalta ja teltassa tuntui kuin olisi saunassa. Taas päivä alkoi makkaralla ja kotiruoan himo alkoikin jo nousta taivaisiin, sitten olikin aika lähteä katselemaan Saraa (bändi :D). Porteilla olikin iloviesti vastassa "AMY WINEHOUSE PERUUNTUI" olin jo siitä yksinään onnessaan kuten myös Lambin iltaisesta keikasta, Saran keikallakin ilmoitettiin Amy Winehousen peruutuksesta joka saikin aikaan raivoisat aplodit. Keikka ei ollut kovinkaan kummoinen musiikilliselta kannalta katsottaessa, joten päätimme suuntautua kohti telttoja. Porteilla odottikin jo uusi lappunen kertoen mikä bändi korvaisi Amyn, Sturm Und Drang, ensimmäinen ajatus taisi olla "eehele :D". Sitten alkoikin teltan kasaus, joka osoittautui nopeaksi prosessiksi. vielä ennen Lambia tulikin käytyä syömässä ihan makkarapotut joten nälästä ei ainakaan ollut huolta enään loppupäivänä, ruokailemisen jälkeen suuntasimmekin jo kohti isoo telttaa katselemaan Sturm Und Drangia. Nämä 15-vuotiaat poikaset yllättivät minut kyllä täydellisesti, ennen heidän keikkaansa en odottanut yhtään mitään ja nämä pojat kehtasivat jopa Fear Of The Darkin vetästä ja vieläpä hyvin. Ehkäpä pakollinen encore aiheutti muissakin kuin minussa hilpeyttä, tutut ja monesti itsekkin soitetut äänet kuuluivat kaiuttimista "ei saatana Paranoid :D:DDD". Keikan päätteeksi olikin aika siirtyä isoon teltan etummaisiin aitoihin kiinni asti odottelemaan Lambia, jo pelkkä lavan valmistelu nosti mielialaa huippu lukemiin. Aika tuntui matelevan mitä lähemmäksi keikkaa kello alkoi näyttää, kun katsellessa lavan taustoille Chris Adler (Lambin rumpali) kävelee pikaisesti taustalla ja mieliala nousee kokoajan vain korkeammalle. Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä tunnetta jonka Lambi minulle toi, ja Black Labelin aiheuttama wall of death oli iloisesti myös odotettu. Keikan päätteeksi olin mustelmilla, ääni käheänä, niska helvetin jumissa, kiitettävän hiessä, väsyneenä mutta silti helevetin onnellisena. Sitten alkoikin ajomatka kotia kohti, ilman yhtäkään pysähdystä hyvän musiikin tahdissa. Kuinka hyvältä oma sänky tuntuikaan kun siihen lopulta pääsi tutimaan.