IRC-Galleria

Jääteepurkissa oli älyttömän hieno home. sellainen kumimainen, pehmeä levy, jonka pinta oli toiselta puolelta samettinen. kooltaan se oli noin 15 neliösenttimetriä ja väriltään sellainen, jolla maalattiin paperikoneenosia 50-luvulla, mutta vähän tummempi.

Veltto Virtanen vilahti sisään Hämeenlinnalaisen kirpputoverin ovesta ja katosi salaperäisesti. Joko jossakin oli takaovi tai sitten kyse oli madonreiästä. Tai naamioitumisesta vanhaksi metsästystrofeeksi. Olisin voinut antaa hänelle neuvon, että jos kyseisessä liikkeessä tahtoo oleskella mahdollisimman huomaamattomasti, kannattaa ylihinnoitella itsensä reippaasti. Liian edulliset tavarat kiinnittävät heti ihmisten huomion, koska he eivät ole tottuneet sellaisia näkemään.

KIrjauduin sisään messengeriin niin Msn Tänään ilmoitti oitis: "Huomenta, saamarin kuseksija!"

LOL. Ratkean.

Minua on vähän siellä sun täällä...
Mikko on mietteliäällä päällä.
Olenko yhä Veturitiellä
kun aamulla sylkäisin maahan siellä?

(Gunilla Bergström - Mikko Mallikas ihmettelee)

No nyt se tapahtuu! Metamorfoosini Pahan kätyriksi on alkanut. Tämä on tiedetty, mutta kohtapuoliin pedon merkkiä ei voi enää peittää pipolla... Mulle on kasvamassa sarvi otsaan vasemmalle puolelle! Tosin vain vasemmalle puolelle, joten toivottavasti en jää yksisarvikseksi. Sarvipuolet tuskin ovat kovasti huudossa demonien seurustelumarkkinoilla. :(

että mistä kohtaa 40 millifaradin persialaista kissaa läpilyönti todennäköisemmin tapahtuu? hännästä? korvasta? viiksestä?

enpä muista tarkkaan, mikä päivä tämä tapahtui, mutta paikallisen narikkajonossa puolituttu täti tuli yhtäkkiä tilittämään mulle että sä pidät nyt varmaan mua ihan kamalana kun mulla on tää turkki, ja halveksut mua syvästi, mutta tiäkkö mulla on ollu tää 15 vuotta ja ei oo tarvinnu paljon ostella muita talvitakkeja että sehän kyllä vähentää kerskakulutusta ja nytkin tää just korjattiin niin se menee vielä toiset 15 vuotta...

mä olin ihan silleen että joojoo, tosi hyvä että oot löytäny noin kestävän takin, hieno juttu... NÄYTÄNKÖ MÄ MUKA JOLTAIN SAAMARIN KETTUTYTÖLTÄ, HÄ?!?!?

halleluja!

Teimme pojan kanssa Tikrulle ruumiinavauksen värikynillä. Kirurginpöytänä toimi Lapin Kulta-laatikko, jonka arvoisa symbioottini oli huoneistoomme hylännyt. Tikrun vatsasta löytyi kauha, iso telkkari ja karkkia (ei ihme että kuoli). Tämän jälkeen hautasimme kynttilänvalossa Tikrun sängyn alle entisen olutpakkauksen saadessa uuden elämän ruumisarkkuna. Siunasimme ruumiin ja lauloimme Viisi Pientä Ankkaa Lähti Leikkimään, sillä en muistanut ulkoa yhtään tilaisuuteen sopivaa virttä.

Laskettuamme luontokappaleen maan poveen yritimme vielä piirtää haudalle kukkia, koska meillä ei ollut oikeita, mutta kukista tulikin keltainen sammakko, jolla on korvat. Pääsi se silti hautaan mukaan ikään kuin uhrilajan virkaa toimittamaan.

olikohan se eläin, jonka söin, varmasti kuollut, kun närästää. kaduttaa. odotan hartaasti luontokappaleen reinkarnoitumista vaikkapa tappajajäniksen muodossa. olen varma, että se sielunvaelluksen avulla palaa kostamaan minulle pahat tekoni.

Teen itselleni leipää, jolle laitan tomaattipyrettä. poika: "äiti, mitä toi on?" minä: "tomaattipyrettä." poika: - rotanmyrkkyä!