IRC-Galleria

Päivä alkoi mukavasti joskus seitsemän maissa, jolloin totesin, että en ehdi bussiin. Myöhempi bussi oli kuitenkin riittävän nopea, ja ehdin ajoissa psykantunnille. Kyseinen tunti menikin mukavasti kaikkien ärsykkeiden kulkiessa suoraan aivojeni lävitse aiheuttamatta mitään reaktioita, poislukien se, kun psykanmaikka kertoi jostain epilepsian muodosta, jossa potilas lakkaa reagoimasta ulkomaailmaan eikä muista tapahtuneesta mitään. Epäilin olevani kuvatunlainen epileptikko, mutta ilmeisesti epäilys on aiheeton, sillä muistan vieläkin kaiken. Kyse lieni siis yksinkertaisesti siitä, että baarissa käyminen sunnuntaina, kolmen tunnin yöunet ja aamuherätys eivät ole aivotoiminnan kannalta erityisen sovelias yhdistelmä.

Todettuani, että en jaksa mennä englannintunnille kuuntelemaan Näsin huutoa, pidin tunnin mittaisen aamupalatauon. Aika kului mukavasti englanninainetta väsätessä, ja pian löysinkin itseni hajoamasta liikuntatunnilta, jossa ohjelmassa oli tanssia. Tunti voitaneen tiivistää erään suuren filosofin sanoihin samaiselta tunnilta: "...hä?"

Liikuntatunnin jälkeen päätin, että oli kotiinlähdön aika, ja niin tapahtui. N. kello 11.15, siis kolme minuuttia ennen bussin (43K) saapumista, muistin, että en ollut palauttanut fyssan ykköskurssin, jonka kokeen olin siis viettänyt flunssassa, uusintailmoittautumislomaketta. Kävin koululla palauttamassa sen, ja palasin pysäkille kello 11:20. Bussi oli mennyt, ja seuraava tulisi päälle puolen tunnin päästä. Päätin siis ottaa ensimmäisen oikeaan suuntaan menevän bussin ja mennä sillä niin lähelle kuin pääsin. Kyseinen bussi oli myöskin kymmenisen minuuttia myöhässä, jonka vuoksi jouduin matkustamaan kahden epämääräisen näköisen hiipparin (henkilö a: pitkät, mustat, rasvaiset hiukset, kurjahko nahkarotsi, kurja yleisolemus. henkilö b ( poromise ): Rikollisten suosiman mallin mukainen päähine, kannossa epämääräinen musta laatikko sekä vielä epämääräisempi pitkä, jätesäkkiin pakattu esine) kanssa. Hankkiuduttuani em. henkilöistä eroon, vietin muutaman tunnin iloisesti koneella lihoten ja käyden mielenkiintoista, joskin tarkoituksetonta tekstiviestikeskustelua jonkun inhoittavan hipin ( Merella ) kanssa.

Ennemmin tai myöhemmin lähdin kohti pääkaupunkiamme (se ei ole Hyvinkää). Kauppakeskus Kamppi oli tapansa mukaan täynnä ärsyttäviä pissiksiä, niinpä päätin polttaa päivän viimeisen savukkeen matkalla kahvila Soihtuun. Saapuessani perille oli kahvilassa varsin järkyttävä hätätilanne, josta en voi erinäisistä syistä kertoa enempää. Kylmän rauhallisesti tilasin kuitenkin kahvin sekä täytetyn patongin (joka muodosti aikaisemmin K-kaupasta ostamani täyttämättömän patongin sekä kotona nauttimani banaanin ohella päivän ruokavalion) ja jäin seuraamaan tilannetta. Kävin jälleen jonkun saastaisen hippiretkun ( Angstisieni ) kanssa sävyltään ahdistavaa tekstiviestikeskustelua, jossa päädyimme siihen lopputulokseen, että siirtyisin kahvilan takahuoneeseen, jossa minua odotti kaksi ongelmanuorta ( Angstisieni sekä n0d44 ), vasta sitten, kun olisin syönyt päivälliseni loppuun. Siihen ei toki kovin kauaa kulunut (maksetut ruoat pitää syödä äkkiä, tai joku muu syö ne), joten ostin askin jotain epämääräisiä mustia nappeja ja hipsin takahuoneen parvelle.

Epämääräisten mustien nappien ja paskanjauhannan parissa aika kului mukavasti, kunnes paikalle ilmaantui inhoittava hippi ( Merella ), joka paljastui kuitenkin väkivaltarikolliseksi, joka on vapaa-ajallaan mm. nyrkkeillyt ja ampunut ilmakiväärillä. Paskanjauhanta jatkui, ja tienasin 5 euroa, koska edellä mainittu militanttihippi sekä eräs nimeltämainitsematon kuspeä luulivat jostain kumman syystä, että minä rekisteröityisin johonkin facebookiksi kutsuttuun palveluun vuoden sisällä. Yksi ongelmanuori ( Angstisieni ) möi kyllä sielunsa 6 euron hintaan, mutta lupasin, että hän tarjoaa minulle tuopin, joten mikäs siinä.

Pian paikalle ilmestyi vielä yksi hipinretale ( bzz ), ja jostain ilmestyneiden protuhippien kera lähdimme n. kello 17:25 kohti Herttoniemeä. Ilta kului perinteiseen malliin paskaa puhuessa ja biljardia pelatessa, kunnes tuli aika poistua. Metron tilanpuutteesta johtuen päädyin matkalla rikkomaan erinäisten hippien ja muiden ali-ihmisten luita.

Matkalla Helsingistä takaisin tutulle ja turvalliselle maaseudulle pitelin otsasuontani, kun takanani istuvat arviolta keski-iän ylittäneet, turkiksiin pukeutuneet naishenkilöt juorusivat varsin äänekkäästi työtovereistaan, heidän puolisoistaan jne. Päätin kuitenkin keskittää voimani kasvottomalta ja ilmeettömältä näyttämiseen, missä onnistuin melko hyvin, ja matka kului melkein siedettävästi.

Illalla harkitsin viitisen minuuttia LiveJournaliin rekisteröitymistä, mutta päädyin sitten kirjoittamaan merkinnän gallerian ehanaan päiväkirjatsydeemiin. Oletettavasti joku hippi (esim. Merella ) tulee nyt hihkumaan kuinka minun pitäisi niin tehdä. Tehköön sen sitten, kun keksii vielä perustelutkin väittämälleen. Ja Facebookiin rekisteröidyn 11.12.2008, jos silloinkaan.