IRC-Galleria

Mulle tulli tosi tunteellinen olo. Mietin sitä kuinka tosiaan sinikin muuttaa iisalmesta syksyllä ja sitten on enää laura jensistä siellä. Mietin kuinka pidämme itseämme tosi fiksuina, moderneina ja vahvoina ja silti rakkaus sokaisee ja elämää pitää vatvoa päässä kun olisi parempaakin ajatusta. Toisekseen eläinlääkäri on tulossa tänään katsomaan Mimiä, kissaani joka asuu maman luona, ja äiti sanoi et jos on vikaa niin on eutanasia mah. Nyt istun yliopiston atk - luokassa ja olen sekaisin kaikesta asioista, joita pitäisi käsitellä. Itkettää. Yritän olla ystävieni tukena ja välillä tuntuu että oeln ylisuojeleva, koska haluan tehdä pahaa kaikille, jotka pahoittavat heidän mielensä tai viedät heidän viattomuutensa. Tosin jälkimmäisessä on etujakin. On vain niin surullista, kun kaikki muuttuu. Välillä kaipaan aikaa kun olimme kaikki 15 - 18v. Kaikki oli niin yksinkertaista. Maailman vaikein asia oli jokin äidinkielen tehtävä. Nyt kaikki ongelmat ovat vaikeampia. Silti pitää pitää "julkisivua", käydä koulua, töissä, hoitaa asiat eikä tilittää ongelmiaan jokaiselle vastaantulijalle. Koska loppujen lopuksi kaikki olemme samassa laivassa.

Aikuistuminen on kivaa, eikö?

Mutta yksi hyvä puoli tässä päivässä on: huomenna saan pukea kokkiasun pitkästä aikaa :)