IRC-Galleria

Jou. Ihan pikapäivitys. olen meikannut itseni horoksi, ko olen SHO:n transsitseillä. Olen siis transsujorma, joka myy itseään Wiklundin kulmalla. Ikävä kyllä tuli liian väälet meikin mukaan.. enkä ole yhtä horon näköinen kuin aiemmin ko olen itteni horoksi meikannut.

Olen pitkästä aikaa päivittänyt myös bloggspotissa olevaa toista englannin kielistä blogiani..

Olin tänään hammaslääkärissä. Mä niin rakastan sitä mun hamppilääkäriä <3 Ei satu yhtään eikä se yritä tukehduttaa mua. Sen takia kannattaa käydä yksityisellä. Sit se toisteli moneen kertaan muita pestä hampaita! Ihanan puhdas fiilis suussa =)

Mutta nyt alakertaan juhlimaan =)

Minulla on ollut tosi kiva päivä.

Heräsin hiukan angstissa. Janina tuli brunsseilee. Hieman olin jäässä aluks, ko ei oltu ¨pitkään aikaan nähty. Sit jumituttiin katsoo Fashion channelia.

Kun Janinan piti lähtee, päätin saattaa sitä, koska mun pää oli kipeä. Ajattelin et raikas ilma auttais. Loppujen lopuksi kävin vierailee hetken tepon luona. Sain hierontaa ja särkylääkkeen.

Yritin opiskella, mutta tuli huono omatunto ko oli niin aurinkoinen sää. Loppujen lopuksi lähdin Aijan kaa saaristolaismarkkinoille (tsekkaa facebookista kuvat). Kaikkia ihania herkkuja oli siel. Ostin lanttukukkoa ja viipurin rinkeliä. Aija rohmus korvakoruja. Olisin ostanu ties mitä herkkukaloja, jos olis ollu rahaa. Mun on tarkoitus tehdä markkinoista pieni teksti kouluun. kyl mä jotain keksin.

Mentiin jätkskille ja siinä sit keksittiin et mennään leffaan. Todettiin et Erämaan armoilla alkaa just sopivasti. Ehdittiin käydä alkos ja kaupas sekä tietysti namia ostaa. NOTE: Ilmapalloja ei saa viedä leffateatteriin =( Eniwei oli hyvä leffa ja tuli vaan isompi himo kesän Kebnekaisen - matkalle..

Ai niin! Törmättiin tampererelaisiin teekkareihin. Niil oli tosi siisti halon muotoinen vappulehti. Sisällä oli kuulema yllätys. Pstettiin aijan kaa rahat yhteen ja lainattiin vähä visalta ja saatin hieno Tamppi. Ylläötys oli kaksi "Pökköä pesään" - tarra ja tulitikut, jotka lahjoitettiin visalle. Eniwei lehti oli niin paksu et oli rahansa arvoinen. Nyt se on aijal ko aija lukee sitä töissä.

Nyt kotona. ruokin tepon ja opiskelen ko on pimeää. Huomenna o´mun itsenäisyysjuhlat =)

kännätään sarin kaa SKO:n toimistos ja pelataan ircis heikointa lenkkiä =D

Heh, Oli tarkoitus kirjoittaa mun paskasta päivästä, mut sitten päivä parani kun luin
Pajunkisun blogia
Nauroin kunnolla. Niin ja sit näin hauskan kuvan heianilta

No vähän paskasta päivästä. Mulla oli eilen niin loistava päivä ja aina loistavan päivän jälkeen tulee paska päivä (joskus jopa useampi). Sitten vituttaa niin paljon että koko ajan näkee pienemmissäkin asioissa vitutusta. Nyt kun hyvällä mielellä miettii niit ärsytyksiä niin ei ärsytä enää niin paljoa.
Ärsyttävää:
* Mun paska tietokone, joka ei toimi ilman että on piuha pistorasiassa, cd -asema on rikki
* Kyläverkon hakupaperin vein. Olin nostanut sen maksamista varten rahaa ja sitten tyyppi sanookin, että lasku tulee mailiin. Mulla onkin tosi usein mahdollisuus lukea mailia ko ei ole kotona nettiä. Ja siitä menee vielä viikko ennen kuin netti toimii. Kun on siis maksanut. Thou ne rahat on mulla nyt käteisenä eikä se paljoa auta X(
* Byrokratia. Valitin TYSille ko nettitunnuksia ei ole. Ne anto mulle. Sit ihmettelin kuin en ole saanut laskua vuokrasta. Ne totes että sehän menee avokillesi. ööh.. se on muuttanut pois? Ei heidän tietojensa mukaan. Byrokratian mukaan Tepon pitää irtisanoutua mun asunnosta. Well.. mutta sehän ei KELAlle riitä jostain syystä. Siksi TYSillä sanottiin, että ensin pitää irtisanoa molemmat ja saada vakuusraha takaisin. Sitten pitää tehdä uusi vuokrasopimus ja antaa vakuusrahat uudestaan. Argh! Olinkin ihmetellyt miksei mun asumislisä ollut noussut..

En löytänyt mun rauhoittavia, joten join lasin viiniä.

Nyt siis istun SKO:n toimistolla. Kohta varmaan menen katsomaan keittiön siivousta yms. 16:30 olis luomupiirin hallituksen kokous ja iltasella olis tarkoitus mennä Saijan luo pitää tyttöjen iltaa.

Olen vähitellen alkanut tottua yksin olemiseen. Eilen ku Osikselta lähdin Tepon luona käymään, tuntui melkein ärsyttävältä kun ei heti pääse köllimään rauhassa kissan kanssa. Ja sitten se vaiva ko illalla on väsy ja pitäisi pyöräillä puoli kilometriä kotiin. Lauantaina Tepon isä asensi mulle lamppuja ja peilin. Tepon mama taas auttoi mua siivoamaan. Nyt on niin siistiä ja avaraa, että kaikuu. Ensin se ei tuntunut yhtään kodikkaalta, mutta vähitellen olen tottunut siihen. Sitä paitsi kun on niin siistiä, on ihan hirveä himo pitää se sellaisena.

Vähitellen olen tottunut nukkumaankin yksin. Eka yönä kuulin ääniä ja luulin tulevani hulluksi. Aamulla tajusin unohtaneeni kannettavan cd-soittimimen päälle. Silti nukun tiukasti omalla puollellani.

Nyt kun suurin kriisi on ohi pitäisi päästä taas kiinni opiskeluun. Eilen kävin eka kerran osiksella pariin viikkoon. Totesin vain olleeni liian masentunut käymään. Jostain syystä kotiin on kivempi mennä nyt, vaikka siellä odottaa vain kissa. Oma rauha.

Mistä piti aiemmin kirjoittaa. Päätin pääsiäisenä tavata lukioaikaisen säätöni. Ajattelin, että mikä järki on ollut viisi vuotta vihata ihmistä. En halua että kukaan ihminen olisi niin silmittömän vihan arvoinen. Halusin katsoa asiaa obektiviisesti. Uskoin jo ennen tapaamista, että kyseessä oli ollut kokemattomuutta ja informaatiokatkoksia. Sen lisäksi hän kertoi, että vahva kaveripiiri ympärilläni oli ollut pelottava. Kun miettii asiaa hänen kannaltaan, uskon kyllä väitteen. Lisäksi vaikka halusi tutustua paremmin vain yhteen siitä porukasta, piti tulla kaikkien kanssa toimeen. Minuun oli vaikuttanut silloin vielä todella vahvasti jensin mielipiteet. Joiden jensiläisten ja säätöhenkilön kanssa oli ollut väärinkäsityksiä ja se vaikutti minun ja hänen suhteeseensa. Sain mieltä vaivaavan asian pois. Huvittavaa kuitenkin oli, että hän viittasi silloiseen suhteeseemme seurusteluna, kun minä ajattelin sitä vain säätönä.

Liian väsy oikeaan päivitykseen mutt:

Puhelin hävitti melkein kaikki puhelinnumerot eli jos haluat että minulla olisi sun numerosi, niin anna se mulle. Vaik lähetä.

Kirjoittelen nyt junassa valmiiksi merkintääni, koska tiedän, ettei Käpälämäen sonera pitkään anna olla netissä. Mun kone taas on hiukka friikki, ko se ei antanut aukaista tuol pikajunas, ko ei saanut kytkettyä virtaa mihinkään. Nyt tungin sit itteni allergiahyttiin ja piuhan seinään (Sini paheksuu, mut tää on illan viimeinen juna ja tää kumminkin siivotaan tän jälkeen).

Iisalmeen siis menossa. Mulla tosin viime yönä iski hirveen ahdistu. Edellisen kerran kun kävin Iisalmes, olin lähtenyt melkein ex tempore, koska halusin ja kaipasin sinne. Nyt lähdin, koska oletuksen omaisesti pääsiäisenä kuuluisi mennä porukoitten luo. Alkoi ahdistaa Olli – veljen pelleily. Siitä melkein nelikymppisestä tulee ranskankielinen sana myöhään mieleen. Näin nätisti sanottuna. Eikä se usko, jos sanon vaik et älä veistä vitsi minusta tai mun kavereista. Sitten uskon että saan jonkin moista valitusta osakseni vanhemmiltani. Isällä on aina sama mantra, jos hän puhuu mulle älä tuhlaa, opiskele, älä humputtele.

Mua ahdistaa Tepon muutto. Tai siis vaikea ko ei tiedä mitä mieltä olisi siitä. Periaatteessa olen todella onnellinen, kun saan asua omassa rauhassa, tiedän mihin laitan tavarani, voin syyttää vain itseäni jos on sotkuista ja mikä parasta: saan kutsua vieraita. Olen suunnitellut et sit ku Teppo on muuttanut ja on pidetty kunnon siivous, niin käyn kunnolla tavarat läpi ja heitän tarpeettoman pois ja hiukan sisustan uudelleen.

Ja toisaalta: en osaa nukkua yksin. Tai siis jollei asunnossa ole muita. Teppo sanoi et aloittaa nyt jo pääsiäisen aikaan pakkaamisen. En haluaisi nähdä niitä laatikoita. Haluaisin, että kun joku aamu herää, niin hänen kamansa vain olisivat kadonneet ja siirtyneet itäpuolen kämppään. En halua nähdä sitä prosessia. Suurimmaksi osaksi näen sen ensi viikon viikonloppuna, mutta onneksi perjantai-illan olen töissä. Pitää vaik mennä jonnekin opiskelee tai jotain ko en halua nähdä muuttoa.

En haluaisi kuulla enää yhtään ihmisten kommentteja koko asiasta. Mitä se niille kuuluu? Kysyvät kuinka pitkään se kestää. En tiedä. Eroatteko? Ei. Kuten terapeuttini sanoi lohduttavasti: president-timme ei olisi varmaan Arajärven kanssa muuttanut yhteen ja mennyt naimisiin, jollei olisi tullut presidentiksi. Monet ihmiset kyselevät hänen mukaansa tungettelevia kysymyksiä, koska tuntevat maailmansa olevan kaaoksessa kun joku tekee outoja ilman selitystä. Mielenkiintoista, että saman selityksen voi lukea mm. Veikko Anttosen Pyhä – termin selityksestä. Siis, että maailma on kaaok-sessa, jos pyhä jotenkin järkkyy. Ilmeisesti parisuhde on monelle pyhä.

Minun number one henkilö koko maailmassa olen minä itse. Haluan tietää kuka olen ja oppia elä-mään yksin ennen mitään sitoutumista. Ja haluan elää kuten haluan, välittämättä muiden kyseen-alaistamisesta. Jotenkin on vaan niin vaikea sanoa. Anteeksi, mutta ei kuulu sinulle.

Heh. Mun Kiinan – veli soitti. Selitti lähinnä sitä ettei heillä todennäköisesti ole joululomaa, kun asuvat näennäisen kommunistisessa maassa. ”Tosin me eletään täällä kuin porsaat” Meinasin sanoa, että sikojahan te olette kiinalaisessa horoskooppimerkissä. Sanoin, että tulen kyllä käymään kun olen niin innoissani, vaikka kotiorjuudella kustannan olemisen. ”Meillä käy kyl palvelija siivoamas, mut meillä olis tuo vierashuone..” Ravintola, jossa veli oli käynyt, oli tehnyt ilmiselvän virheen. Aasialaisethan eivät paljoa kestä alkoholia. Niinpä ravintoloilla on varaa pitää all you can drink – tarjouksia. Suomalainen iso mies otti sellaisen (en tiedä oliko vaimokin mukana, mutta hento indo-nesialainen vaimo juo kyllä Tero – veljenkin pöydän alle). Selitti pitkää listaa mulle mitä oli juonut. Aika monta long island ice teata =D

Eilen olisi ollut peli – ilta Villen ja Emman luona. En kuitenkaan ehtinyt Eeron ja Jaanan kyytiin, enkä uskaltanut lähteä pimeällä linkkuun tai pyöräilee. Jäin kotiin nukkumaan. Kun heräsin, katsoin mailin ja hups kello olikin kahtakymmentä vaille yhdeksään. Tajusin, että edellisenä päivänä osta-mani digi – boksi oli vieläkin asentamatta ja Nip/Tuck alkaisi yhdeksältä. Eikun johtojen kimppuun. Sain kuin sainkin ihan itse sen toimimaan. Olen todella ylpeä itsestäni, kun sain sen ihan itse asen-nettua. Samalla opin, että mitä johtoja veivaamalla saan stereot, gamecuben tai dvd – soittimen toi-mimaan. Siihen pitäis hankkia jokin systeemi.

Juuri sen digiboksin dagenefterin takia myöhästyin aamujunasta. Siis telkkari! Pakkohan sitä oli tuijottaa. Sit aamulla ko herättiin MTV:ltä tuli Top 100 songs of the 90’s. Katsottiin 35:seen asti ennen kuin Teppo lähti viemään mua junalle. Lopun laitoin tallennukseen. Pakkohan se Top1 on tietää;)

Well Here I am. Iisalmi suunnitelmia ei oikein paljoa ole. Ilmeisesti menen huomenna Lauran kans-sa uimaan. Sunnuntaina olisi tarkoitus nähdä Jensiä. Tiistaina on kansallispuvun sovitusta. Sen li-säksi yritän lukea Ilmar Talven Suomalaista kansan kulttuuria ja Europas Folke sekä Uralilaisia kansoja tenttiin. Sekä tietysti on ihana essee kirjoitettavana ja seminaariemännän kirjoitusjuttuja. Mä niin rakastan esseen kirjoittamista. Se on jo ylipaisunut essee ja ihan liika ylimääräistä kirjalli-suuttakin siinä on. Thou mun pitää harjoitella tollaista kirjoittamista mun akateemista uraa varten.

Loppujen lopuksi meni loistavasti vuosijuhla. Muutaman tunnin nukuinkin ennen aamusaunaa.

Tänään oli terapiaa. Huonosti osasin keskittyä harjoituksiin joten lähinnä olin selässä ja juttelin. Mielenkiintoista kuinka paljon aiemmin olen kokenut terapian ja muut juttelujutut joita aiemmin on ollut ikäviksi velvolliksuuksiksi, kun nyt jopa nautin siitä.
En muista olenko aiemmin laittanut linkkiä sinne joten tässä olisi. Fannin kuvakin löytyy.
http://www.mielitie.fi/

Kesällä on luvassa Ruotsin matka, joka on Tepon suunnittelema. Siitä en osaa paljoa kertoa.

Sen sijaan päätin varata matkat Shanghaihin jouluksi, ettei unohdu. Uusi vuosi olisi tarjoitus sitten olla Hong Kongissa. Mikä muu ei ole ongelmma, kuin että saako Teppo lomaa. Perseestä jos on tuomittu loppuikänsä olemaan aina Suomessa jouluisin. Mielelläni matkustan aasiaan päästessäni.

Oli enemmän kirjoitettavaa mutta ajatus karkasi

Istun viiden aikaan aamulla skon:n toimistolla. Jotenkin nyt juuri löytyi hyvä aika päivittää. On siis sho:n vuosijuhline jatkot edelleen alhaalla menos. Kävin heittää yökkärit ja aattelin chillailla aamusaunaan asti :P

Tarkoitus oli kommentoida edellistä postiani. Siihen liittyy sekin, että ihmiset eivät ole ehkä ymmärtäneet mikä funktio blogilla minulle on. Blogi kuvastaa minun sen hetkisiä subjektiivisia tunteitani, jotka ovat monen asian kautta tulkittavia.

Toinen mitä olen miettinyt viime aikoina, on yhteydenpito ystävien välillä. Itse en jaksa koko ajan ilmoitella itsestäni. Mieluiten haluaisin rajoittaa yhteydenpidon siihen livenä näkemiseen. Se vähentää draamaa, väärin käsitystä yms. Jos pitäisin ystäviäni kaikista asioistani selvillä ja huomioon otetaan nyt se kuinka monia pidän ystäviäni, niin viettäisin suurimman osan ajastani yhteydenpito välineiden äärellä, enkä ehtisi elää elämääni.Basically jos haluan puhua tän hetken tilanteesta jollekkin, niin puhun turun ystäville. Kauemmat ystävät eivät tarvitse koko ajan mun tilanteesta päivitystä. Luotan siihen, että vaikka ihmiset muuttuvat ja tilanteita ei ehdi päivittää, niin basic ystävyys ja side pysyy samana, ja juttu jatkuu samoin kuin ennenkin taas nähtäessä.

Niin, sain vihdoin työpaikan =) Huhtikuun olen tuntipalkal, mut siitä alkaen kuukausipalkka (plus lisät jos menee yli 90h/3vko). Eikä tarvii matkustella kuten viime vuonna. Tälläinen paikka
http://www.jusuli.fi/ajankohtaista.html

Juups. menen nyt hengailleen. =)

Itsetutkiskelua

Minua pelottavat uudet ihmiset ja tilanteet, joissa kuuluisi käyttäytyä tietyllä tavalla. Varsinkin, jos tilanteessa oletetaan minulta tietynlaista käyttäytymistä tai minua kohtaan asetetaan ennakko-oletuksia, on tilanne entistä pelottavampi. Toisinaan olen vältellyt tilanteilta, jotka olisivat voineet osoittautua mukaviksi kokemuksiksi, juuri tämän pelon takia.

Kiire, epäonnistuminen ja muiden odotusten pettäminen on pelottavaa. Kiireessä panikoin helpommin. Monesti jos on kiire, jokin päämäärä, joka tulisi suorittaa ja ihmisjoukko ympärillä, on paniikki yhä pahempi. Paniikin tullessa, tuntuu etten pystyisi hengittämään, kaulaa kuristaa ja tulee halu paeta. Ensimmäinen ajatus on kuolema ja sitten toive siitä, että saisi nukkua ja että herätessä ei olisi enää siinä tilanteessa.

Olen kyllästynyt, että samat asiat liitetään minuun kuvauksessani negatiivisella kalskahduksella: söpö, häslääjä, kömpelö, äänekäs, päällekäyvä, malttamaton. Haluan rauhoittua ja haluan, että ihmiset liittäisivät kuvauksiini mieluummin: tyylikäs, fiksu ja persoonallinen. Välillä tuntuu, etten voi rentoutua muiden seurassa, kun odotan torjuntaa.

Usein kamppailen sen välillä, kumpi on tärkeämpää; rehellisyys vai hienotunteisuus. Toisaalta haluan mieluummin kuulla muiden mielipiteet itsestäni, jotta voin parantaa tapojani, vaikka mielipiteet aluksi sattuisivatkin. Odotan muilta samaa.

Tunnen itseni monesti yksinäiseksi ja väärinymmärretyksi. Joskus, kun jollain on samoja ajatuksia, oikein hämmennyn. Vaikka minulla on paljon kavereita, tuntuu, ettei minulla olisi yhtään sydänystävää, jolle voisin selittää mitä tahansa, ilman että saisin paheksuntaa tai epäilyjä osakseni. Minulla on paljon potentiaalisia ystäviä, muttei minulla ole energiaa rakentaa syvempää ystävyyttä. Jostain syystä, kun olen yksinäinen, vetäydyn vielä enemmän yksinäisyyteen ja kartan kosketusta.

Suutun harvoin. Patoan pitkään pettymystä sisääni. Saatan yrittää ilmaista sitä aiemminkin, mutta minusta tuntuu, ettei sitä otettaisi aina tosissaan. Kun asuin vielä kotona, suutuin useammin. Kiukuttelen vieläkin helpommin vanhemmilleni, mutta jos minut suututtaa joku muu saatan käydä väkivaltaiseksi. Häpeän sitä, että olen käyttänyt voimaa rakkaimpiini.

Nykyään itkun laukaisee helpommin TV – sarja, elokuva, kirja tai sympatiat jota kuta toista kohtaan. Omia surujani surkuttelen ilman kyyneliä.

Kun joku toinen suuttuu minulle, pysyn rauhallisena ja yritän selvittää asiaa rauhallisesti puhuen. Yleensä käsken, ettei saa lähteä ennen kuin on halattu.

Saatan kiistaa pahan mieleni itseltäni tai muilta. Huomaan sen kuitenkin, kun en esimerkiksi jaksa kuntosalilla yhtä paljon kuin normaalisti tai olen muuten väsynyt enkä jaksa keskittyä. Muiden sanomisia tulkitsee silloin liian helposti omaksi pahakseen, vaikka kyseessä voi olla niiden omat ongelmat.

Tunnen oloni turvatuksi, kun herätessäni näen ensimmäisenä kirjahyllyni. Olen rakentanut niistä suojamuurin muuta maailmaa vastaan. Minulla on oltava aina jokin kirja mukana, jonka maailmaan voisin paeta. Unelma – ammattini olisi kirjakauppias ja kesätyötä tekisin mieluiten kirjastossa. Monesti jos meinaan saada kohtausta tai oloni on huono, enkä pääse kotiin tms., pakenen kirjakauppaan tai kirjastoon. Kirjojen selailu rauhoittaa.
Kotona ei voi työskennellä, ennen kuin siellä on siistiä. Olen väsynyt pelkästään siivoamisen ajattelemisesta. Siksi tykkään työskennellä muualla, viettää aikaa makuuhuoneessani, jossa on kirjahyllyni tai rentoutua sotkuisessa olohuoneessa. Missä tahansa muualla on helppoa siivota, paitsi kotona.

Minulla on oltava aina TS, toimintasuunnitelma, päivän ajaksi. Minun on tiedettävä mitä puen, mitä pakkaan laukkuun ja mitä teen seuraavaksi. Pukeutumisen ja laukun sisällön on varauduttava kaikkeen ja erilaisiin muutoksiin. Jollen ole varautunut tai jollen tiedä mitä aamulla pakkaisin tai pukisin, ahdistun. Tämän takia kannan usein mukanani paljon turhaa tavaraa. Tavaroiden pois heittäminen on myös vaikeaa.

Minun on tosi vaikea ”vain olla”. Joka päivä on saavutettava jotain. On saatava siivottua, opiskeltua ja urheiltua. Ihmisiä pitää muistaa. Jos on työpäivä niin, sillä saa jonkin verran anteeksi. Kipeänä olen ahdistunut, kun en voi liikkua enkä lukea tai työskennellä koneella. Yritin rentoutua rentoutuslevyjen avulla, mutta se tuntui suorittamiselta.

Minua ahdistaa todella paljon kellon tikitys. On jo lapsesta asti ahdistunut. Varsinkin, kun tikitys kuuluu silloin, kun on paikallaan eikä ole saamassa mitään aikaiseksi.

Yksin nukkuminen pelottaa. Se auttaa jo, jos kuulen toisen äänet toisesta huoneesta. Kun olen yksin kotona, pidän usein radiota päällä. Pidän YleX:stä, koska juontajat puhuvat paljon ja antavat itseään mukaan. En kuitenkaan soittele ihmisille, sillä pelkään häiritseväni heitä.

Tämä on Vitutus-gallup. Jokaisessa asiassa vituttaa joku. Edes jokin pieni asia. Päästä pessimistisyytesi valloilleen ja ala raivota! Jokaiseen on VITTU PAKKO vastata!

MIKÄ SINUA VITUTTAA..

TALVESSA
- Se ettei Turussa ole sellaista kunnollista vaan vuorotellen loskaa ja jäätä

KEVÄÄSSÄ
- Silmään paistaa aurinko, ihmiset on onnellisa ja koiranpaskat tulee lumen alta

KESÄSSÄ
- Huomaa yleensä syksyllä etytä kesä meni töitä tehdessä

SYKSYSSÄ
- lähinnä se että alkaa panettaa enemmän

KOULUSSA
- et ahnehdin liikaa tekemistä ja et uskontoteide on nykyään vaikeeta

CD-LEVYISSÄ
- se ettei mulla ole ikinä varaa ostaa niitä.

LEMMIKISSÄSI
- syö minua. ei lenkkeile mun kaa

POLKUPYÖRISSÄ
- ei ole nastarenkaita =(

HAMEISSA
- no tota.. se etten osaa aina käyttäytyä niinku hame pääl pitäs. esim ei kuperkeikkoja kiesman nurmikolla minihameessa ! ja yleensä istun haarat levällään tm.

HOUSUISSA
- ne on huonomman näkösii kuin hameet ja silti niitä on pakko pitkää

KORKOKENGISSÄ
- ne ei ole käytännöllisiä

TENNAREISSA
- ne ei ole yhtä kivoi kuin korkkarit

MAIHAREISSA
- sain niistä lontoossa rakkoja

VANHUKSISSA
- jos puhutaan mun anhemmista niin ne on liian konservatiivisia ja arvostelee X(

PIKKULAPSISSA
- parkuminen ja huomion hakeminen. ihan niinkuin mäkin

SAIRAALOISSA
- haisee

LAPSUUDESSASI
- vanhempien riitely. kiusaaminen isän alkoholismi

SYNTYMÄPÄIVÄSSÄSI
- se et saan aina ihme kriisin

RADIOSSA
- samat biisit soi koko ajan.

TELEVISIOSSA
- se et sieltä ei tule mitä haluan

HUONEESSASI
- tää sotku!

Vituttaako sinua usein?
- sillo ku vituttaa ni vituttaa. emmä nyt osaa sanoo kuin usein.

Vituttiko sinua tätä kyselyä tehdessä?
- kyl.

Vituttaako sinua tällä hetkellä, kun olet tehnyt tämän kyselyn?
- kyllä.