IRC-Galleria

Serketa

Serketa

Korkiakin torni alakaa maasta...

Ja mitähän sitä tähänki laittais...Lauantai 26.05.2007 14:51

Minäkin olen ihminen - ihminen jolla on tunteet. Ihminen joka ei jaksa pelleillä asioiden kanssa. Olen tottunut olemaan yksin - onneksi on sentään työpaikka toistaiseks.. siellä ihmiset välittävät toisesta ihmisenäkin mikä on työelämässä harvinaista. Ollaan työtoveruuden lisäksi myös muuten kavereita ja ystäviä. Vaikka olen joukon nuorin ja uusin talossa, niin silti tunnen kuin olisin ollut siellä jo vuosia. Olisipa kavereiden suhteen samanlainen olo - saisi tuntea olleensa aina oikeasti välitetty ja pidetty. Kaikkien kohdalla se vain ei ole toteutunut... miten voi sanoa olevansa kaveri kun ei enää tunne toista? Miten voi ajatella olevansa itse jonkun kaveri silloin? Monikohan "kavereista" edes tietää/tajuaa millaisen helvetin olen käynyt läpi viimeisen kolmen neljän vuoden aikana.. eikä kyse ole mistään pienestä "kevätmasennuksen" kaltaisesta... Ei kannata luulla että on helppoa yrittää luottaa muihin - varsinkaan jos kokenut kelpaamattomuuden tunteen ja sen että toinen pompottaa ja vaihtaa suuntaa yhtäkkiä eestaas... Kaikella on aikansa ja rajansa - myös minun kärsivällisyydelläni.

Mut elämä on...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.