Sattuipa sitten elämääni yllättäen astumaan KISSA. Enpä tuota uskonut vaikka vitsinä olinkin heittänyt samaisesta kissasta aikaa sitten että "tuo on mun kissa vaikkei se olekaan mun"..
Selvisi että reppana oli hylätty jo maaliskuussa. Tuossa pihassa se surkeana katseli, nukkui pensaan ja puun alla. Odotti koska ikkunasta heitetään makkaraa tai muuta syötävää. Puoli vuotta kissaa seurattuani otin Kissataloon yhteyttä ja sieltähän todettiin että eräs kissatalon työntekijä on samaa kisua ruokkinut. Asumme lähes vastakkain, toisista tietämättämme oltu huolissaan tuosta pojasta. Alunperin pojan piti jäädä sijaiskotiin, mutta kävipä niin että rakastuin tuohon kollinroikaleeseen - ja nyt näyttää siltä että poika jää pysyvästi mun luo.
Arka tuo oli aluksi, ei antanut koskea, täytyi haavilla pyydystää. Loukusta ei ollut mitään hyötyä. 6.10. saatii poika kiinni, reippaan tunnin jaagaamisen päätteeksi.
Viikossa poika oppi ruokapaikkansa keittiössä, tarpeensa osasi hiekkalaatikolle tehdä ensimmäisestä päivästä asti. Nyt Renny - joksika poika ristittiin lopulta, närästyslääke Rennien mukaan (ei muuten ollu mitenkään huono nimi koska närästystä tuo rontti aiheuttaa emännälle öisillä lauluhetkillään..), nimensä se jo tuntee mutta tietää tasan tarkkaan koska huvittaa silitykset. Silloin sitten pusketaankin olan takaa. Kissanminttu vie pojan ihan uusiin sfääreihin, viimeksi pahoinpitelyn kohteeksi joutui emännän haisevat aamutossut (juu, ne haisee sukkamehulle, sehän on kissoista kiehtova haju!).
Omituisinta on se, että tuo jätkä antaa akvaarioitten olla rauhassa. Kauempaa silmäillään kalojen uintia, alussa toki piti käydä lasilla koittamassa mutta näemmä se ei ollut kivaa kun lasin läpi ei saanut välipalaa. Tai sitten nuo uroskalat on pelottavia sen mielestä...
Akvaario tuli hankittua kesäkuulla, pitkän harkinnan tuloksena. Käytetty allas, suodatin ja valaisin oli paketissa, vähän hiekkaa, muutama fisu ja kasveja. Ne sitten isännän kanssa raijattiin kämppään. Akvaario kypsyi viikossa "käyttökuntoon", mikä oli kummaa kun "normaalisti" siihen menisi se pari viikkoa. Liekö syynä se, että asunto oli kesällä melkoisen lämmin, nopeutti "käymistä"? Kalojen kokoonpano vaihtui kerran kesän aikana, vaihdoin miekkapyrstöt ja otin tetroja tilalle. Muutama laji tuli vielä loppukesästä lisää, nyt on ollut 2-3 kk:n tauko vaikka lisää sinne kuulemma vielä menisi. Monnisia voisi ottaa 2-3 lisää..ehkä 4. Vi ska se. Nyt kokoonpanossa on 1 partamonni (enempää ei tule koska en halua pieniä partamonneja pilvin pimein.. ;) ), 6 pikkutetraa, 6 sitruunatetraa, huulirihmakalapariskunta, kääpiöakarapariskunta ja 3 kuparimonnista joista yksi plondi. Akaroitten "hampaista" on tainnut yksi sukarapu säästyä, toinen on kutualtaassa kasvamassa.. sattui niin että pari kk sitten oli poikasia altaassa joita ensin luulin rihmakalojen poikasiksi mutta taisivatkin olla sukarapuja. Akarat taisi popsia muut paitsi tuon yhden pelastetun ruokanaan...
Jep, näillä mennään. Kissojen ja kalojen kera.
<3