Kun puhut rakkaudesta hiljaa kuiskaten,
niin silloin läheisyytes tunnen lämpöisen.
Kuin maailman mä omistan,
vain tämän tunteen löytää harva ihminen.
Yö harsollaan tummuvan maan
saa purppuraan, me kaksin vaan.
Kun puhut hiljaa, taivas sen vain kuulla saa,
en tiedä maailmassa mitään kauniimpaa
kuin hetki tää, se mieleen jää,
näin aivan hiljaa tahdon sua mä rakastaa.
*************************************
Jos laulaa mä saisin
niin lauluista kaunein
nyt sulle vain kertois
mun rakkaudestain
jos kiertäisin maailman
sen kalleudet toisin
sun jalkojes juureen
ne kantaisin vain
Mut oon vain mä köyhä mies
mies arkinen aivan
ja vain kaksi nauhaa sun hiuksiisi toin
sinisen niin kuin silmät sun
punaisen kuin vereni mun
Jos oisin kuin ruhtinaat
niin valkoisin valjakoin
sua noutaisin luoksein
mä kuin prinsessaa
jos oisin kuin kuninkaat
niin linnoista mahtavin
sais palvelijoineen vain sua odottaa
Mut oon vain mä köyhä mies
mies arkinen aivan
ja vain kaksi nauhaa sun hiuksiisi toin
Jos laulaa mä saisin
niin lauluista kaunein
nyt sulle vain kertois
mun rakkaudestain
sä et kai nyt pelkää vain
et koskaan jää yksin
jos nauhojain kannat
jotka sulle toin
Mut oon vain mä köyhä mies
mies arkinen aivan
ja vain kaksi nauhaa sun hiuksiisi toin
Too-ra-lee, too-ra-lie,
kaikkeni soin
mut vain kaksi nauhaa
sun hiuksiisi toin
Too-ra-lee, too-ra-lie,
kaikkeni soin
mut vain kaksi nauhaa
sun hiuksiisi toin
**************************************
Hän, on valo aamu auringon,
ja kehä öisen kuutamon
ja joka hetki kaikki myös se mitä on
Hän, on sinitaivas rannaton
ja meren kultaa aallokon.
Sen sata kertaa kauniimmin,
kuin runon laulaa tahtoisin
Hän, on joka tunne lämpimin,
ja hymy taivaan enkelin,
kuin ikihohde timantin tai safiirin
Hän, on uni öisten haaveitten,
se mitä kaipaa ihminen.
Kun hänet sain niin tiesin sen - sain rakkauden
Hän, on ovi huomiseen ja elämään.
Tie yli tähtien ja sisimpään,
sen syvän tunteen sydän ymmärtää
Hän, on hyvä, kaunis, täydellinen
ja syke valtimon ja sydämen.
Vain hänet yksin, muita en mä nää
Hän, on valo aamu auringon,
ja kehä öisen kuutamon,
ja joka hetki kaikki myös se mitä on
Hän, on sinitaivas rannaton,
ja meren kultaa aallokon.
Sen joka hetki ymmärrän,
ei ole muita – on vain hän
Hän, on vain hän…