Olen nyt siis ollut 7 viikkoa työssäoppimassa päiväkodissa. Erityis-sellaisessa. Voisinko kuvitella tekeväni tuota työtä ja haluaisinko?
Ehkä, ehkä en. Palkka pieni ja työnantajan arvostus ihan nollassa. Vanhemmista tosin suurin osa arvostaa... onneksi olen saanut myös kokea sen, mikä tuossa työssä auttaa jaksamaan. Se on sitä, kun Kolumbiasta Suomeen adoptoitu tyttö sanoo pulkkamäessä, että hän tahtoisi laskea mäkeä minun kanssani. Se on sitä kun autistinen tyttö ottaa tonttulakin päästään ja alkaa sovittamaan sitä minun päähäni hokien samalla:"Hattu päähän, hattu päähän". Se on sitä kun nelivuotias tyttö kuiskaa korvaani maailman suurimman salaisuuden jota ei saa päiväkotikavereille kertoa... hän tahtoo Afrikan tähden joululahjaksi. Se on sitä kun kolmevuotias ihan omissa maailmoissaan elävä autistinen poika alkaakin yhtäkkiä leikkiä "Missä asuu talonpoika, ylhäällä vai alhaalla..."-leikkiä.
Lapset ovat kyllä suurin voimavara tuossa työssä. Se on NIIN sääli, että työn arvostus on ihan nollassa. Kävin jo itse allekirjoittamassa vetoomuksen lähi-,perus-,omais- ja sairaanhoitajien palkan parantamisesta, osoitteessa www.tarjatallqvist.com. Käy sinäkin.
Uusimmat blogimerkinnät
- Villamyssyltä kopattu :) 19.05.
- hmph 06.02.
- Viikonlopun satoa 31.01.
- Ystävänvala 27.12.
- Hmph... 05.12.
- Hohhoi... 29.11.
- Selkä suoraan ja katse eteenpäin. 30.10.
- Ote JHL:n sivuilta... 29.10.
- Kotona taas... 23.10.
- Tehtävä... hehee 23.10.