IRC-Galleria

01.07.

> Rage Against The Monkey feat. Julma-Apina
> hitit Bullet For My Monkey sekä My Chemical Monkey
> Happoapina ---->(Green acid monkeys everywhere)

......so FUCK THE MONKEY!


......Töissä teimme jätesäkeistä sadepuvut ja maalasimme ne. !!Ja meille maksetaan siitä!!

http://www.oikeuttaelaimille.net/galleria/Kissat/cats_on_table
http://www.oikeuttaelaimille.net/galleria/Kanit/animalia_076
http://www.oikeuttaelaimille.net/galleria/Kanit/animalia_086
http://www.oikeuttaelaimille.net/galleria/Kissat/deadcat
http://www.oikeuttaelaimille.net/galleria/Kissat/DEADCATB
http://www.oikeuttaelaimille.net/galleria/Koirat/mutilatedbeagle_318
http://www.oikeuttaelaimille.net/galleria/Koirat/animalia_077
http://www.oikeuttaelaimille.net/galleria/Kadelliset/sightdeprivation2
http://www.oikeuttaelaimille.net/galleria/Kadelliset/postmortem
http://www.oikeuttaelaimille.net/galleria/Kadelliset/italy_7
http://www.oikeuttaelaimille.net/galleria/Kadelliset/animalia_085
http://www.oikeuttaelaimille.net/galleria/Kadelliset/animalia_084


"Otteita Zoe Broughtonin päiväkirjasta, kun hän työskenteli Huntingdon Life Sciences -laboratoriossa Cambridgeshiressä, Englannissa vuonna 1997. Hänen videomateriaalinsa näytti työntekijöitä hakkaamassa ja ravistelemassa beaglepentuja, kun he eivät onnistuneet ottamaan koirista verikoetta.

Nuoresta asti olin miettinyt, mitä tapahtui korkeiden piikkilanka-aitojen takana jättimäisessä eläinkoelaboratoriossa, joka oli asuinpaikkani lähistöllä. Päätin ottaa asiasta selvää ja hakea yhteen laboratorion monista vapaista työpaikoista, joita mainostettiin paikallislehdessä.

Muutaman päivän päästä olin haastattelussa ja hakemassa eläinteknikon paikkaa. Yritin kuulostaa innokkaalta ja painotin, että minulla oli kokemusta eläinten kanssa työskentelystä. Ennen kuin oikein tajusin, mihin olin ryhtymässä, huomasin työskenteleväni yhdessä Britannian suurimmista eläinkoelaboratorioista.

1. päivä
En tiedä, mitä odottaa, en edes tiedä, mille osastolle minut lähetetään tai että miten tulen reagoimaan, kun näen kärsiviä eläimiä. Jotta sulautuisin joukkoon, keksin itselleni uuden menneisyyden. Tuskin voin sanoa, että olen videokuvaaja. Mutta pelkään, että jokin paljastaa minut ja minun tarinani. Minut laitetaan työskentelemään koirien toksikologiatutkimusyksikköön.

Minulla on aina ollut lemmikkikoiria, mutta kun astun yksikköön sisään melu ja haju iskeytyy vasten kasvojani. En voi olla näyttämättä shokkiani. Huomaan heti, että pienet koiranpennut ovat innokkaita leikkimään, kun taas vanhemmat koirat pelkäävät ihmisen kosketusta. Jotkut pysyvät visusti häkkien takaosassa eivätkä liikahdakaan, kun annan niille ruokaa.

Minun työnkuvani on huolehtia huoneesta, jossa on 32 beaglen pentua. Ensimmäisenä iltapäivänä minua pyydetään tarkastamaan koirien kunto. Minulle näytetään, kuinka tämä tehdään, mutta tuntuu miltei mahdottomalta tarkistaa rimpuilevien pentujen hampaat ja tassut. Myöhemmin luen sisäministeriön koe-eläinsäädökset, joissa sanotaan, että pätevän henkilön tulee tehdä tarkastus. Kuinka voin olla pätevä ensimmäisenä työpäivänäni?

Kaikilla koirilla oli oma, selvästi erottuva luonteensa ja olin järkyttynyt kuullessani, että kaikki nämä koirat tultaisiin lopettamaan. Ensimmäisen päivän loputtua olin henkisesti ja fyysisesti uupunut.

4. päivä
Vaikeinta on laittaa nuoret pennut takaisin häkkeihinsä niiden tunnin liikunnan jälkeen pienellä käytävällä häkkirivien välissä. Ne raapivat minua ulosteisilla jaloillaan: nostan yhden syliin, luen sen numeron korvatatuoinnista ja etsin sen häkin koko ajan yrittäen väistellä tassuja ja tuoretta ulostetta lattialla. Se on kuvottavaa ja päivän loputtua minun laboratoriotakkini on muuttunut valkoisesta ruskeaksi.

8. päivä
Minun täytyy auttaa ottamaan verikokeita. Otan ensimmäisen koiran ulos häkistä ja laitan sen istumaan tuolille vierelleni, pitäen yhdellä kädellä kiinni molemmista etutassuista ja toisella koiran leukaa ylhäällä. Eläinteknikko ajaa koiran kaulan paljaaksi ja tunkee neulan sisään. Koira vuotaa verta edelleen, kun laitan sen takaisin häkkiin.

Kädelleni tippuu verta ja näen muiden koirien katselevan ja tietävän, mitä on tulossa. Osa yrittää tarttua kynsillään lattiaan ja muutama yrittää päästä ohitseni ja karata. Usein teknikot eivät löydä suonta. Yhden kerran lasken, että neula tungetaan ihoon kolme kertaa ja ihon alla neulaa käännellään 15 kertaa ennen kuin suoni löytyy. Voin melko pahoin.

10. päivä
Minua kielletään käyttämästä niin paljoa sahanpurua kuivikkeena häkeissä, koska "yksi lapiollinen on tarpeeksi eikä sen tarvitse kasaantua". Tämä vähä sahanpuru on ainoa asia, joka koirilla on paljaalla betonilattialla. Sisäministeriön tarkastajat ilmaantuvat paikalle. En näe heidän vilkaisevankaan koirahuoneisiin - he vain seisoskelevat niiden ulkopuolella ja juttelevat teknikkojen kanssa.

15. päivä
Toinen käynti sisäministeriön tarkastajilta. Tällä kertaa näen heidät käytävässä koirahuoneiden ulkopuolella ja yksi teknikko käskee minun lakaista lattia. Tarkastajat eivtät kuitenkaan tule sisään. Olen nyt nähnyt heidät kahdesti, mutta en ole nähnyt heidän vikaisevankaan yhtäkään koiraa tai niiden olosuhteita.

18. päivä
Edelleen tunnen oloni fyysisesti sairaaksi ja henkinen kestokyky on koetuksella. The Independent Television Commission (ITC) on antanut minulle luvan kuvata, mitä täällä tapahtuu. Kamera on kiinnitetty minuun. Se on aika suuri ja minua pelottaa, koska se näkyy joka kerta, kun kumarrun.

29. päivä
Hirvein päivä tähän asti, koska kokeet aloitettiin 32 koiranpennulla, joista huolehdin. Kokeessa jokainen koira kiinnitetään hihnoihin ja niihin ruiskutetaan kemikaalia, jota käytetään ihmisen maksan kuvauksessa käytettävässä ruiskeessa. Kaksi oksentavat samalla, kun niihin ruiskutetaan ainetta, joidenkin jalat turpoavat ja tämän jälkeen jokaisesta otetaan vielä 10 verikoetta päivän mittaan. Teknikot sanovat koko ajan, että "nämä pennut ovat liian nuoria tämän tyyliseen kokeeseen, koska niiden verisuonet ovat liian pieniä" - miksi sitten he ovat hankkineet näin pieniä pentuja? Jos pennut rimpuilevat, niitä lyödään naamaan tai ravistellaan niskavilloista väkivaltaisesti. Tunnen itseni kiduttajaksi. Pidän koirista kiinni ja pian saan käsilleni verta.

30. päivä
Autan toisen kokeen annosten valmistamisessa - tämä on maatalouskemikaalin myrkyllisyystesti eräälle japanilaiselle yhtiölle. Suuri osa yksikköni testeistä oli rikkaruoho- ja sienimyrkkyjen myrkyllisyysasteen testausta. Mies, jonka kanssa työskentelen, mittaa seoksen ja minä laitan sen kapseleihin. Hänen pitäisi tulostaa jokaisen annoksen paino tietokoneelta, jotta se voidaan tarkistaa. Mutta itse asiassa hän mittaa yhden annoksen oikein ja tulostaa tämän seitsemän kertaa ja sitten valmistaa loput kuusi annosta loppuviikolle nopeammin ja vähemmän tarkasti. Tämä tarkoittaa, että koirat eivät saa oikeaa annosta: näiden kokeiden tulokset eivät siis ole päteviä.

32. päivä
Kävelen yksikkööni ja yhdellä pennuista, numero 1619:lla, on kiinteää veristä ulostetta ympäri häkkiä. Eläinlääkäri vilkaisee pentua ja toteaa, että päivittäisiä annoksia voidaan jatkaa.

33. päivä
Minun on vaikea katsoa, kun näitä neuloja tungetaan kerta toisensa jälkeen koirien jalkoihin, yhä uudelleen ja uudelleen. Yksi teknikko tulee niin vihaiseksi, kun ei onnistu löytämään suonta, että hän nopeasti pistää neulalla ihoon useaan kertaan, se menee suoraan suonen läpi. Kaksi kertaa olen nänhyt hänen antavan periksi ja ruiskuttavan lopun nesteen roskakoriin.

40. päivä
Minulla on ollut useita tilaisuuksia lukea arkistoja. Olen nyt selvillä siitä, mitä kokeita tehdään missäkin huoneissa ja kuka sponsoroi mitäkin yhtiötä, mitä aineita testataan ja miten mikäkin aine annetaan eläimelle.

45. päivä
Tänään kuvasin eläinteknikkojen lemmikkien kuvia seinillä - moni heistä puhuu taukoamatta heidän ihanista lemmikeistään ja sitten menee takaisin töihin.

56. päivä
Olemme nyt lopettaneet kokeet pennuilla ja tänään täytyy käydä läpi koko verikoeruljanssi uudelleen. En voi uskoa eläinteknikkojen asenteita - he pelleilevät samalla, kun yrittävät ottaa verikokeita. Yksi teknikko tönii ja kutittaa työtoveriaan ja pelleilee tämän kanssa. Tämä tekee suonen löytämisestä vieläkin pidemmän prosessin.

57. päivä
He ovat aloittaneet beaglepentujen lopettamisen. Tänään kannoin minun suosikkopentuni käytävää pitkin häkkeihin, jotka tunnetaan nimellä "kuolemansellit". Mietin koko viime viikonlopun, pitäisikö minun pilata tämä koko projekti ja salakuljettaa tämä pentu ulos - mutta minun täytyy miettiä muiden eläinten tulevaisuutta täällä ja toivoa, että kuvaamani materiaali auttaa kaikkia niitä.

Kävelin juuri laboratorion porteista ulos viimeisen kerran. Halusin sanoa hyvästit ja silittää vielä koiranpentuja, joiden kanssa olin työskennellyt, mutta oli niin vaikeaa ajatella, että ne tultaisiin pian lopettamaan, että pysyin lopulta poissa. En usko, että kukaan epäili minun motiivejani. Olen käynyt läpi koko prosessin pentujen kanssa: siitä asti kun he tulivat laboratorioon ja joutuivat kokeisiin ja lopulta lopetattaviksi. Kun lähdin, he kertoivat minun seuraavan aamun tehtäväni - kukaan ei tiennyt, etten tulisi olemaan siellä enää. Sen sijaan olisin editoimassa ja kokoamassa todisteita heidän julmuudestaan."

Olen nälkäinen.

(Ja se siitä lompakosta.)

"And all this time you've been my friend and saviour,
You brought the past to me - a trace of memories.
We always hoped we'd stay alive and stupid,
Never to be a "know it all" dead,
That hides away to survive.
We both have eyes we both can see;
There's no win in victory."

Tylsyys on erittäin tylsistyttävää.

Filosofia sittenkin elämäni tarkoitus.

Tosi äkäne muumipappa. Ò.ó

Yesterday I cried and I hate the world today.

Joulu ei ehkä koskaan tuu enää oleen noin jännää! >:
(Voihan ylpeys ku ei kestäny pukeutuu jouluhaalariin, neidin piti aina saada mekko<3)