IRC-Galleria

ShinShin

ShinShin

Ei lasten ulottuville eikä näkyville.

Selaa blogimerkintöjä

Tää on just niin tätä.Sunnuntai 14.11.2010 20:12

On paljon asioita joita olisi hauska tehdä ja asioita joita haluaisin saada tehdyksi.

Sen sijaan että tekisin mitään istun tekemättä mitään ja tylsistyn. Ärtyynnyn tylsistyessäni ja siten siitä kärsii sitten kaikki muutkin.

Olen oikeasti itse laiskuus kun en saa aikaseksi tehtyä edes asioita jotka ovat minusta hauskoja.
Aikaa mulla olisi vaikka mihin silti tuhlaan sen kaiken tähän olemattomana olemiseen.

Haluan kaikessa heti päämäärään.

Sekin on pahe. Miksi en voi osata ottaa hauskuutta irti myös niistä vaiheista joilla pääsen päämäärään.

Äkkipikainen, kärsimätön, aikaansaamaton, laiska...
Minä koen sen todella oudoksi ja samalla huvittavaksi ja toisinaan se tekee minut surulliseksi ja välillä ihan kiukuttaa.

En tunne itseäni mukavaksi niissä vaatteissa joita oikeasti haluaisin käyttää. Siinä on joku pahasti vialla.
Eikö tyyli pitäisi rakentua juuri siitä mistä tykkää ja kokee sen olevan se "ur thing"

THEN WHY!!!

Äh...
Ja sit viel ku taas tuli kauheasti menoja jotka vaativat paljon rahaa joten tatska aika siirtyy jälleen....

JA miksi tässä käy aina niin että koulusta antavat kaikki isoimmat hommat aina päällekkäin niin että kaiken tekemisessä tulee varmasti kiire eikä kerkeä keskittymään niistä yhteekään oikein kunnolla.

poistun pyyhkimään surkua puseroon.
ranttaan koska voin.

minua vaivaa se mitä olen. JA EI. tämä ei ole postaus johon haluan kaikkien tulevan kirjoittamaan jotain tekopyhää mielenkohiketta.
Koska huomio ei ole tällä hetkellä päällimmäisenä.

joka päivä kun nään itseni peilistä tai puen vaatteita päälleni nään sen viallisen minän. Miksi en ole jotain josta voisin olla ylpeä taikka iloinen. Jotain jota voisin ylpeästi kantaa ja paljastaa muille.

MIKSI MINUA KIINNOSTAA NÄIN PALJON.

luulette varmaan että teetän hallaa tahallani. oikeasti haluaisin pystyä kirkkain silmin vastaamaan että olen tyytyväinen itseeni. haluaisin olla iloinen siitä mitä minulla on enkä itkeä sen perään mitä puuttuu.

haluaisin olla itsevarma ja onnellinen, hieman välinpitämätön ja sanavalmis.

lisäksi minua pelottaa mitä ihmiset minusta puhuvat kun läsnäoloni on puutteellinen. tiedän että ihmiset puhuvat ja itse olen myös syyllistynyt kyseiseen manaamiseen. mutta minua pelottaa se että en tiedä pitääkö minusta kukaan oikeasti.

itsevarmuus on jotain jota olisi pitänyt jakaa kaikille tasavertaisesti.

kamalaa kun aikaisemmat tapahtumat kiirivät näkökenttään ja joudun häpeämään itseäni yhä uudelleen ja uudelleen. WHO CARES.
voi kun se menisikin noin.
toiset nauravat tyhmille jutuille ja tekevät niistä vitsejä. jokainen asia joka kolhauttaa ylpeää minääni painautuu mieleeni kuin polttomerkki ja se polttaa vielä pitkään ja monesti. en niin sanotusti kestä itseeni kohdistuvaa huumoria.

17 ja onnellinen. ikävä sitä. en ehkä haluasi olla sitä mitä silloin olin mutta haluan sen olon mikä minulla silloin oli. tukka sekasin, päällä mitä sattuu ja silti pystyin hymyilemään ja vitsailemaan.

---->

Maanantai 25.10.2010 19:53

go go and ask!Perjantai 15.10.2010 18:39

p h o t o g r a p h.Sunnuntai 10.10.2010 23:24

Another doodle dumTorstai 07.10.2010 02:57

sketsu suttujaPerjantai 01.10.2010 19:48

Ahdistava olo...Perjantai 17.09.2010 14:51

Tästä pysty kenellekkään puhumaan.

Haluan tehdä jotain enemmän.
Tämä pois pääsemättömyys on ahdistavaa.
Ikävä kaikkea mitä minulla oli.