IRC-Galleria

vedenkalvo heijastaa tätä lahdenpoukamaa
muistatko sen?
tässä kerran istuttiin ja
mä kanssas' olin niin onnellinen
aavistin; se loppuu aikanaan
mut' se silloin pelottanut ei
pettymystä peitellä koetin,
kun syksy sut vei

säilyy eilinen, vaik' jälkikuva sen
pois katoaa
tuuleen noin hajoten
vaik' omaksein sua saanut en, en milloinkaan
sua saata kokonaan unohtaa

tämä ranta varjoinen, kun mä kuljen kautta sen...
nostalgiaa
mua kaipuu kaihertaa,
minut ikäväni taas valtaansa saa
tiedän, et' se loppuu aikanaan
mutta aina uskoo jaksa en
kyyneleistä viimeinen vuokses', sen pyyhkäisen pois

ei haihdu eilinen, vaik' jälkikuva sen
pois katoaa
tuuleen noin hajoten
vaik' omaksein sua saanut en, en milloinkaan
sua saata kokonaan unohtaa